sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Vanha diy projekti löysi paikkansa

Nyt se on virallinen joulunodotus alkanut. Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Tänään blogissa vielä muuta kuin joulun tunnelmaa mutta tänään taidan kyllä kaivella pojan herättyä vähän lisää jouluisia koristeita esiin ja aloittaa joulutunnelmoinnin ihan kunnolla. Lahjatkin ovat nimittäin yhtä lukuunottamatta nyt hankittu.


Mutta sitten tosiaan vielä jotain ihan muuta kuin joulutunnelmaa: Teetin raskausaikana keittiöömme pellavasta laskosverhot Eurokankaassa. Verhot toivat pehmeyttä ja suojaa muuten aika kliiniseen keittiöömme. Sain mukaan verhoja hakiessa siitä jääneet jämäpalat ja hyödynsin ne tekemällä niistä pienen viirin. Viiriin käytin myös häistä yli jääneitä pitsinauhoja. Viiri oli vierashuoneemme seinällä mutta kaikkien muutosten jälkeen se on jäänyt vain odottelemaan uutta paikkaa.



En ole aiemmin oikein tiennyt mihin sen laittaisin mutta reilu viikko sitten välähti ja ripustinkin sen vierashuoneeseen mutta tällä kertaa toisen pään lamppuun ja toisen pään laitoin patterin lämpöputkeen. Ja siinä se saa nyt kyllä olla tunnelmaa tuomassa. Miten en olekaan ajatellut tätä aiemmin.


Mutta nyt keskityn jouluun ja seuraavaksi sitten joulun tunnelmaa myös blogiin.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Hääpäivä

Vietämme tänään mieheni kanssa kolmatta hääpäivää. Hurja miten aika juoksee. Viime vuonna laitoin tänne blogiin joitain kuvia häistämme. Juhlia valmistelin vajaan vuoden ja oikeastaan koristelupuoleen panostin noin 5kk ennen häitämme.

Tässä vielä jonkin verran kuvia päivästämme ja lähinnä siitä näkökulmasta, mitä kaikkea sitä tulikaan juhliin tehtyä. Osan olen kyllä tilannut valmiina Etsy.com sivuilta ja muutamia teemaan sopivia projekteja teetin taitavilla ystävilläni. Mutta aika paljon tuli tehtyä itsekin.


Kirkossa meillä ei ollut sen suuremmin koristeita. Kirkko oli mielestäni kaunis sellaisenaan ja ei kaivannut laittamista. Aikataulu kirkossa oli myös sen verran tiukka, ettei koristeluun olisi ollut oikeastaan edes aikaa. Mutta kirkossa jaettiin vieraille pieniä paperipusseja, joissa oli nenäliinoja ilon kyynelille. Kuvaajalle en ollut muistanut näistä mainita ja siksi niistä löytyykin ainoastaan tämä yksi kuva.


Kirkon jälkeen me lähdimme kuvaajan kanssa ottamaan kuvia ja vieraamme saivat sillä aikaa juhlapaikalla lämmintä glögiä ja keksejä. Ohjelmaksi heille oli järjestetty photo booth kuvauksia. Rakensimme mieheni ja appeni kanssa valokuvaseinän, josta löytyi meidän kihlakuva, vanhemmistamme ja isovanhemmistamme hää- tai kihlakuvat ja kaksi isoa aukkoa josta vieraat pääsivät poseeraamaan. Tämä oli toimiva idea, sillä vierailla riitti puuhaa meitä odotellessa ja me puolestamme saimme tosi hauskoja muistoja lähes kaikista vieraistamme.



Pöytien istumajärjestys oli meillä kirjoitettu vanhoihin ikkunoihin. Pöydissä mellä oli koristeina pienien kukka-asetelmien lisäksi vanhoja kirjoja ja erilaisista lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joiden kanssa meinasi tehdessä tulla jo hätä. Onneksi isoäitini pelasti runsaalla kasalla erilaisia lasipurkkeja tilanteen ja lyhtyjä riitti paljon joka pöytää. Jokaisesta pöydästä löytyi myös pitsillä koritellut vesipullot. Vieraalle oli merkitty paikka nimilapulla, joka oli laitettu viinipullonkorkkiin. Vieraalle oli myös muistoksi pöydällä odottamassa pieni lahja, josta löytyi rakkausruno ja herkkuja.





Kortit kaasomme keräsivät vanhaan matkalaukkuun. Samalta pöydältä löytyi pähkinäpuun oksista tehty toivepuu, jonne saimme vierailta kauniita toiveita tulevaisuuteemme. Myös ystäväni tekemä kaunis vieraskirja löytyi samalta pöydältä. Tein tälle pöydälle edellisenä iltana vielä kukka-asetelmia, kun aloin panikoimaan liian vähäisiä kukkia häissämme.





Yksi yksityiskohta oli mielestäni todella kiva: Pyysin yhden tuttavan muokkaamaan viinipulloihin etiketit valokuvastamme. Punaviini ja valkoviini sai omat etiketit ja niistä tuli mielestäni tosi kivat. Persoonallinen tapa saada rumat pullot piiloon.


Loppuillan karkkipuffetin erilaiset lasiastiat yhdistin teemaan sopivilla "Love is sweet" kylteillä. Karkit oli toki valittu myös värien perusteella. Eihän tällainen visuaalinen ihminen muuta voinut. Karkkipuffaan tilaamani pussit olivat ainoat, jossa meinasi tulla ongelmia Etsy.com:n tilauksissa. Vasta uhkailu tuotti tulosta ja pussit saapuivat onneksi ajoissa ennen juhlaa.




Tässä melkoinen kuvapläjäys häistämme. Ihan kaikki jutut eivät kuviin asti päässet mutta eiköhän tässäkin ollut kuvia jo ihan riittävästi. Kyllä näidenkin rekvisiittojen tekemiseen sai illan jos toisenkin palamaa aikaa. Kiva, jos jaksoitte lukea ja katsella loppuun asti.

Kahta kuvaa lukuunottamatta kuvat ovat valokuvaaja Antti Ekolan ottamia.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Tähtiä ja tuiketta

Joulun ensitunnelmat on luotu kotiin. Olen kaivellut valosarjoja esiin ja tähdet ovat päässeet tuikkimaan ikkunoihin. Etupihan ja terassin valosarjat jäivät vielä vaiheeseen, kun lumen tulo yllätti koristelijan. Tosin nythän nuo lumet ovat jos lähes sulaneet, niin josko sitä nyt ryhdistäytyisi loppujen valojen kanssa.

Tähdet pääsivät viime vuotiseen tapaan vierashuoneen ikkunoihin. Ne kävivät pikaisesti testauksessa olohuoneen ikkunassa mutta paras paikka oli kuitenkin sitten vierashuoneessa. Yksi isompi tähti pääsi kyllä vielä olohuoneeseen luomaan tunnelmaa yhdessä parin valosarjan kanssa.


Mintun väriset tyynynpäälliset vaihtuivat hetkeksi vähän neutraalimman värisiin ja Pentikin poro kaiveltiin myös tunnelmaa tuomaan. Kaikki olkkarin kynttilät vaihdoin valkoisiin.




Yritän oman mielenterveyden takia hoitaa seuraavan viikon aikana lähes kaikki joululahjatkin valmiiksi. Meillä on poikkeuksellisesti auto käytössä viikon, joten nyt yritän ottaa tilaisuudesta kaiken irti. Porukkaa tuntuu jo nyt olevan runsaasti liikenteessä ja joulua kohti väki tuskin vähenee. En voi sietää jouluruuhkia, joten mitä aiemmin saan kaiken hoidettua sitä parempi. Muiden tuskaillessa joulukaupoissa voin itse keskittyä glögin juomiseen ja kynttilöiden polttelemiseen (niin varmaan, siivouksia ja leipomuksia sitä taidetaan todellisuudessa sitten seuraavaksi tuskailla).


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kurkistus makkariin

En ole aiemmin kuvaillut meidän makuuhuonetta ja siihen on olemassa useampikin syy. Yksi on se, että kuvailen blogiini yleensä pojan päikkäreillä ja hän nukkuu makuuhuoneessamme, joten makuuhuoneen kuvaminen silloin on mahdotonta.


Me ollaan miehen kanssa päädytty siihen, että poika saa nukkua meidän kanssa niin kauan kuin haluaa. Hän siirtyy omaan sänkyyn sitten kun on siihen itse valmis eli se tarkoittaa, että meidän makkarissa on edelleen myös pinnasänky. Pinnasänky tuo mukanaan omat pikku haasteensa meidän pieneen makkarariin ja vähäisin ei ole suinkaan tilan puute eli ahdasta on.




Muutenkaan en ole tällä hetkellä ihan tyytyväinen makuuhuoneeseemme, vaan se kaipaisi mielestäni päivitystä. Värimaailma on lähellä mutta ei kuitenkaan ihan sellainen kuin haluaisin. Yöpöydät ja valaisimet tarvitsisivat päivitystä ja kenties seinällekin jotain uutta ja erilaista. Nyt ei kuitenkaan ole oikea aika muutokselle, vaan sitä mietitään sitten kuin poika siirtyy omaan huoneeseensa ja meidän taloudellinen tilanne tästä vähän paranee.



Mutta koska huone on yleensä aina pimennysverhojen takia pimeänä ja sitä käytetään vain nukkumiseen ei tämän huoneen muutos ole itsellä muutenkaan prioriteeteissä ensimmäisenä.
Mutta olisihan se toki jatkossa kiva saada myös makuuhuone mieluiseen kuosiin. Mutta kaikki aikanaan.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isien oma päivä

Meillä on super kiireinen viikko takana ja en ole ennättänyt päivitellä tänne ollenkaan.

Tänään on ollut isien juhlaa ja sen pelasti kutsu vanhemmilleni, joten selvisin tästä päivästä järjestämällä normaalia runsaamman aamiaisen (mieheni toiveesta sitä ei tarjoilla vuoteeseen). Ruoasta piti huolen tänään äitini. Kakunkin lupasin kyllä leipoa mutta mies ei sitä halunnut, joten tänä vuonna vietetään kakuton isänpäivä.


Eilen tein pataleipää varten takinan valmiiksi ja tänään oli tosiaan astetta runsaampi aamiaistarjoilu. Isiä hemmoteltiin vielä vähän suklaalla ja pienellä yllätyslahjalla. Kortiksi teimme tänä vuonna yhteistyössä pojan kanssa isille solmion.





Mummilassa oli niin kivaa, ettei poika malttanut nukkua ollenkaan. Tämän hetken suosikki leikki on rakennella pitkiä junia autoista ja muistakin leluista ja sellaisen mummi ja vaarikin sai kotiinsa. Kotimatkalla hän sitten nukahti autoon. Ilta menee meillä rauhallisissa merkeissä. Taidetaan vielä lähteä ulos nauttimaan lumesta, nyt kun vielä voimme.


Hyvää isänpäivää kaikille iseille.
Ensi viikolla lupaan taas normaalin tahdin päivityksille.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Pyhäinpäivä

Tänään on se päivä, kun sytytän kynttilän rakkaalle paapalleni. Tänään on myös se päivä, kun kaivan valot esiin ja alan valmistautumaan pikkuhiljaa jouluun. Tai valmistautuminen on kyllä jo aloitettu ja jo monta joululahjaa on hoidettu mutta nyt myös koti saa vähitellen pukeutua jouluiseksi. Tänään aloitin sen olohuoneeseen kynttilöitä laittamalla.



Olkkarin arkun päällä ei ole muutamaan vuoteen ollut kynttilöitä erään perheenjäsenen vuoksi. Nyt toivon, että on se aika, että ne voisi taas laittaa esille. Ainakin aion nyt yrittää.



Seuraavaksi on sitten vuorossa valoja ja tähtiä. Jotenkin nuo mintun väriset tyynytkin sohvalla tuntuu ihan väärän värisiltä mutta vielä ei kyllä ole aika vaihtaa punaisia. Täytyy miettiä onko muita vaihtoehtoja ennen punaisiin päällisiin siirtymistä.

Illalla ehkä glögikauden avaus ja kynttilät saavat palaa. Hyvää Pyhäinpäivä kaikille! 

tiistai 1. marraskuuta 2016

DIY telttakatos

Tilasin eräästä sisustusliikkeestä miltei 1,5vuotta sitten Nro 74 katoksen pojan huoneeseen hänelle 1-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Puoli vuotta kyselin katoksen perään mutta lopulta luovutin, kun kyseessä näytti olevan niin suosittu katos, että jonotuksesta huolimatta sellaista ei ole vieläkään tullut. Halusin kuitenkin pojalle teltan leikkeihin ja vaihtoehdoksi jäi sitten sellaisen tekeminen.

Tekemisen suunnittelussa menikin varmaan lähemmäs vuosi. Lopulta joitakin viikkoja sitten ryhdistäydyin ja väsäsin oman version telttakatoksesa. Olen todella huono tekemään pohjatöitä ja niinpä kaavat tein omasta päästä enkä niitä testaillut etukäteen. Materaalina käytin vanhoja pitsilakanoita. Pitsilakanoita kului telttaan kolme ja neljännestä tein teltan yläosan.



Ajatuksen tasolla tämä oli yhdessä illassa hurautettu mutta käytännössä eihän se niin sitten mennytkään. Aikaa tekemiseen kului yhden viikonlopun verran. Ompelu oli yllättävän haastavaa ja ilman prototyyppiä tehty vedos joutui useamman kerrankin sitten uusintaompeluun.



Muuten olen tekeleeseen ihan kohtuu tyytyväinen mutta olin ajatellut, että tuo saumakohta teltan yläosassa olisi hyvä peittää pitsillä. Kaivoin vanhan hieman jo kellertävän pitsin varastoista ja ajattelin, ettei sen keltaisuus häiritsisi. Vietin kaksi iltaa saumaa käsin ommellen ja kun tekele oli valmis, eipä se käyttätytynytkään suunnitelman mukaan. Joten sauman kohta on nyt epäsiistimpi kuin mitä kuvitelin ja se pitsin keltaisuuskin vähän häiritsee. Sen verran suuri homma käsin ompelussa kuitenkin oli, että päätin luovuttaa asian suhteen ja jättää sauman siten kun se nyt on.



Vielä tuohon jotain on kehitteillä, että teltta näyttäisi omaan silmään kivemmalle mutta palataan siihen suunnitelmien valmistuttua. Pojallehan tämä tekele kelpaa, vaikka se ei vedäkään vertoja alunperin suunnittelemalleni nro 74 telttakatokselle. Mutta ainakin tämä tuli monin kerroin halvemmaksi kuin kaikki materiaalit tuota rengasta lukuunottamatta löytyi omasta takaa.