keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Uusi lipasto

Olette varmaan huomanneet, että yksi lemppari paikka, josta teen löytöjä on tori.fi. Ihan maailman paras sivusto, jossa pääsee itse eroon tavaroista ja tekee ihan huippu löytöjä.

Olen etsiskellyt Torista tosi pitkään eteiseemme lipastoa. Eteisemme on pieni ja ahdas eikä tällä hetkellä toimi kovin hyvin ja siksi olen etsinyt siihen lipastoa, jolla saisin eteisen toimivammaksi ja kauniimmaksi.

 
Teinkin ihanan löydön tori.fi sivuilla ja mitat lipastossa olivat eteiseemme ihan täydelliset. Lipaston tullessa kotiin rakastuin siihen heti. 1900-luvun alusta oleva lipasto on täydellinen mutta kaikki ei mennytkään tällä kertaa ihan putkeen.. tori.fi sivujen tiedoissa olikin ollut mittavirhe ja lipasto olikin kymmenen senttiä oletettua syvempi eli liian syvä eteiseemme. Testasimme sitä kuitenkin eteiseen mutta tila toimi vielä huonommin kuin tällä hetkellä, joten ajatuksesta oli luovuttava.


Koska lipasto oli ihana, en halunnut luopua siitä mutta ongelmana on ettei se voi jäädä eteiseen eikä sille oikein ole muutakaan paikkaa. Harkitsin asiaa tovin ja päädyin toistaiseksi sellaiseen ratkaisuun, että keittiössämme oleva ruskea lipasto sai lähtöpassit. Keittiöönkin minulla on suunnitelma johon tämä uusi lipasto ei oikein sovi mutta siirretään ongelmaa nyt hetkeksi ja tämä ihanuus sai nyt siis keittiöstä paikan ainakin toistaiseksi. Aina ei mene ihan putkeen.. Mutta tulipahan järjestettyä ruskean lipaston sisältökin ja tavaraa laitettua pois urakalla. Oli tästä siis selvästi jotain hyötyä. Ja onhan tämä vanha kunnostettu lipasto monin verroin kauniimpi kuin vanha mäntylipasto.

 

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Maalatut pinnatuolit

Meillä ei ole enää nykyisessä asunnossamme kovin paljoa huonekaluja, jotka olisivat tulleet omasta tai mieheni sinkkuaikojen kodista. Mutta mieheni mukana kulkeneet pinnatuolit ovat jääneet myös tänne meidän nykyiseen kotiin. Tuoleja ei ollut niin montaa, että niistä olisi saanut ruokapöytään tuolit mutta lisätuoleina niitä on pyörinyt muutama ja pari tuoleista on ollut ulkokäytössä.

 
Tuoleista muutama on ollut alunperin punaisia ja osa valkoisia. Maalipinta oli kuitenkin jo kärsinyt aika pahasti ja siksi päätin maalata niistä muutaman uudelleen. Väriksi valikoitui viime aikojen suosikkiväri harmaa (se sama, jolla maalailin niitä pojan huoneen säilytyspurkkeja). Halusin mattamaalin ja vaalean sävyn ja siitä se ajatus sitten lähti.


Maalasin tuolit heinäkuussa, kun poika ja mies viettivät pari päivää mummolassa aikaa ilman minua. Maalaus oli haastavaa, koska valumia tuli todella helposti. Tuolit tulikin hiottua ja maalattua monta kertaa. Jokin valuma sinne taisi siitä huolimatta jäädä.


Toinen tuoleista on aina keittiössä aputuolina. Poika käyttää sitä päivittäin tehdessämme keittiössä ruokaa. Toiselle tuolille minulla on suunnitelma mutta sen toteutus saa vielä odottaa tovin jos toisenkin. Toinen tuoli saakin nyt toistaiseksi pyöriä extra tuolina asunnossa määrittelemättömän ajan. Yksi tuoli vielä löytyisi vaatehuoneesta mutta en ole vielä varma saako se toistaiseksi jäädä valkoiseksi vai maalaanko senkin vielä jossain välissä. Tulihan tuosta aika kiva ja pehmeä ilme tuolille mutta katsotaan kuinka aikaa ja kärsivällisyyttä riittäisi tuolle kolmannelle tuolille.

torstai 21. syyskuuta 2017

Annon tyynyt

Uusi Annon tuleminen johti siihen, että meille kotiin päätyi nyt ensimmäiset Anno tuotteet. Habitare messuilta mukaan lähtikin kaksi Annon neulottua puuvillatyynyä.


Vierashuoneemme puusohva ei ole mikään kaikkein mukavin sohva istua ja jokainen tyyny jonka sinne hankin tekee siitä mukavamman. Kesällä ostin Granitista sinne isomman pellavatyynyn ja nyt messuilta mukaan lähti Annon neulotut puuvillatyynyt. Myös puuvillainen viltti samaa sarjaa näytti upealle mutta budjetti ei riittänyt molempien ostoon.

 
Tykkään tyynyjen neulotusta pinnasta, joka tuo kivaa struktuuria sohvalle. Valitsin tyynyihin maitokahvin värin, jotta sohva ei olisi liian yksivärinen vaan mielenkiintoisemman näköinen. Jännitin messuilla osuiko värin valinta oikeaan mutta kotona testatessa olen siihen ihan tyytyväinen. Vaaleampi tyyny josta myös pidin olisi ollut tälle sohvalle kyllä liian vaalea. Tosin nyt sohva taitaa vielä kaivata tyynyjä tuon vaalean ja maitokahvin väliltä...noh eihän tyynyjä voi koskaan ollaa liikaa..
























Tässä tuskin olivat puusohvan viimeiset tyynyt mutta kyllähän tuossa jo istuu mukavammin, sen verran on näitä tyynyjä jo tullut hamstrattua. Tekstiilit ovat kyllä yksi heikkouteni. Ne tuovat kotiin mielestäni kotoisuutta ja pehmeyttä, juuri sitä mistä pidän. Tosin tämän sohvan kohdalla kyse on kyllä myös istumamukavuudesta.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Terveiset Habitaresta

Vietin eilen usean vuoden tauon jälkeen päivän Habitare messuilla. En edes tiedä miksi useammatkin messut ovat jääneet välistä mutta nyt kyllä messuilu kannatti. Sain todella paljon inspiraatiota Habitaresta ja tykkään todella paljon suunnasta, johon sisustusmaailma tällä hetkellä menee. Ei enää pelkkää musta-harmaa-valkoista, vaan sisustuksessa on näkyvissä selvästi lisää lämpöä ja pehmeyttä. Habitaressa näkyvillä oli paljon puuta sekä kierrätys ja ekologiset sekä eettiset tuotteet näkyivät isosti, tekstiileissä näkyi luonnonkuituja ja käsillä tekeminen ja sen arvostuksen lisääntyminen näkyi myös selvästi ja niitä viherkasveja oli lähes joka osastolla. Alla kuvia Habitaren parhaista paloista:



Messuilta etukäteen odotin eniten japanilaista Mujin pistettä ja uudelleen tullutta Annoa. Mujin liikkeisiin olen tutustunut työmatkoilla Hong Kongissa ja rakastunut. Kun kuulin, että heillä olisi oma messupiste Habitaressa, odotin sitä innolla. En ole koskaan ollut suuri Anno fani mutta olin kovasti kiinnostunut, millaisena Anno palaisi markkinoille.

Tällä kertaa kävi niin, että Muji olikin vähän pettymys. Osasto oli toki ihan hieno mutta ei mitään verrattuna Hong Kongin myymälöihin ja odotukset taisivatkin olla vähän turhan korkealla. Pettymys oli sen verran suuri, että kuvat jäivät osastolla ottamatta. Osasyynä oli toki myös osaston väentungos. Kun taas yllättäen Anno lumosi uudella tulemisellaan minut täysin. Ihanat pehmeät luonnonläheiset värit, luonnonmateriaalit ja kauniit kuosit. Ihan kympin osasto. Osasto oli sen verran lumoava, että mukaan tarttui sieltä jotain pehmeää kotiinkin asti.

 

Annon osaston lisäksi eniten innostuin muutamasta lapsille suunnatuista osastoista. Instagramissa tutuksi tullut Siluettiverstas lumosi kauniilla osastolla ja ihanilla tuotteilla. Olen kuolannut näitä tuotteita tosiaan instassa jo aiemmin ja livenä ne olivat ihan yhtä lumoavia. Suomalaista pientuotantoa parhaimmillaan. Suuremmat firmat, kuten Ikea, Isku ja Vepsäläinen eivät minua messuilla niinkään kiinnostanut vaan nimenomaan nämä pienet tekijät, joilla on mielenkiintoisia uusia suomessa tuotettuja tuotteita.


 
Siluettiverstaan lisäksi alla olevat puputuolit lumosivat minut täysin. Aivan ihastuttavat. Ek for kids -malliston Uniaitta sänky oli tällä osastolla jo tuttu ja näytti toki upealle mutta huomioni vei kyllä täysin nämä ihastuttavat tuolit. Miten suloiset puput, messujen parasta satoa!


Pidin myös paljon siitä kuinka eettisten ja kierrättämällä tehtyjen tuotteiden nousu näkyi selvästi. Parasta tässä tietenkin oli, että tuotteet olivat eettisyyden lisäksi vielä kauniita. Eettisesti tuotetut tuotteet ja kierrättämällä tehdyt tuotteet eivät toki ole uusi asia mutta tällä kertaa ne myös näyttivät upeille ja kelpaisivat kotiin kuin kotiin koska vain.

 

Näiden osastojen lisäksi pidin antiikkipuolesta. Olin varma, että lähtisin osastolta köyhtyneenä mutta yllättäen tällä kertaa tyydyin lähinnä ihailemaan kaikkia aarteita. Paljon oli tarjolla astioita ja erilaisia lasiesineitä. Myös vintage vaatteita oli tarjolla paljon mutta tällä kertaa tyydyin tosiaan vain katselemaan kauempaa.

 




















Tykkäsin messuista todella paljon. Aiemmilla kerroilla ei Habitare ole onnistunut sykähdyttämään samalla tavalla. Musta-harmaa-valko sisustus ei ole ollut oma juttuni ja mielikuvani messuilta onkin ollut juuri sellainen kova ja kylmä. Siksi ehkä useampi messukertakin on jäänyt väliin mutta nyt oli toisin ja hyvä niin. Tällä kertaa Habitare tosiaan tarjosi parastaan. Suosittelen messuja lämpimästi, tänään on vielä aikaa käydä vierailemassa Messukeskuksessa.


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Leikitään pastalla

Meidän poika rakastaa pastaa. Jos häneltä kysyy, mitä hän toivoisi ruoaksi on vastaus poikkeuksetta makaroni. Hän tykkää myös leikkiä niin sisällä kuin ulkonakin ruoan tekoa tai kioskileikkiä. Niinpä päätin lisätä hänen ruoka-arsenaaliin myös leikkipastaa. Haluan kannustaa poikaa kokkailemaan leikeissä ahkerasti, jos siitä tarttuisi kipinä ruoan tekoon myös tulevaisuudessa.

 
Olenkin aiemmin virkannut pojalle vihanneksia ja hedelmiä jämälangoista. Tällä kertaa vuorossa oli pastan virkkaus. Suuntaa antavan ohjeen olen katsonut Pinterestistä ja muokkasin sitä lankaan sopivaksi. Keltainen lanka uupui valikoimasta ja uutta lankaa en halunnut tätä varten ostaa, joten käytin pastan tekoon beigeä villalankaa. Ei ihan täydellinen väri mutta riittävän hyvä.























Purkillinen perhospastaa valmistui kesän lopulla pojan leikkeihin. Pastaa tehdessä meillä kävi pojan kavereita leikkimässä ja pastat osuivat ja upposivat jo siinä vaiheessa kaverilapsiin. Nyt on leikeissä mahdollisuus myös pastan keittoon ja onhan niistä ruokaa jo kerran jos toisenkin tehtykin.


Nämä ovat hauskoja pikku projekteja. On hauskaa keksiä mitä seuraavaksi tekisi ja kuinka sen saisi aikaiseksi kaikista jäljellä olevista langoista. Lankoja kuluu kivasti ja pienessä ajassa saa leluarsenaalia sopivasti kasvatettua. Katsotaan mitä keksin seuraavaksi ja saisiko kartutettua "ruokavarastoa" jossain vaiheessa taas uusilla pikku projekteilla.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Syksy ja sisustus

Tunnen ihmisiä, jotka haaveilevat ainaisesta kesästä ja suunnittelevat ulkomaille muuttoa. Itse en lukeudu näihin. Mielestäni on aivan ihanaa, että meillä on neljä vuoden aikaa. Nautin kaikista vuodenajoista ja kun kesä päätty on mielestäni ihanaa, että syksy alkaa. Vähitellen alkaa joulun odotus, joka on lemppari aikaa vuodesta. Joulun jälkeen nautitaan talven pakkasista ja sitten aletaan odottamaan ihanaa kevättä ja kesää. Mikä ihana rikkaus asua maassa, jossa on niin vaihtelevat vuodenajat.




Toivon tietenkin monen muun ihmisen tapaan kaunista säätä ja on kurjaa, että kesä ei ole ollut kolmeen vuoteen peräkkäin kovin lämmin ja talvetkin ovat aika vetisiä tätä nykyä. Vuodenaikojen katoaminen aiheuttaa toisinaan kovaakin huolta mutta kaikesta huolimatta olen päättänyt nauttia alkaneesta syksystä täysin rinnoin. Syksy on ihanaa aikaa, kun esille saa kaivaa lämpöiset neuleet ja alkaa kerrospukeutumaan. Pehmeät ja laadukkaat neuleet ovat ihan parasta, ne tuovat tullessaan niin ihanan kotoisan olon. Neuleet ovatkin ehdottomasti parasta vaatekaapissani ja syksyssä.


Sisustuksessa syksy näkyy varmaan eniten villasuksissa, jotka ilmestyvät sisällä jalkaan ja tuntuvat unohtuvan lattialle vähän turhan useinkin. Villasukkia löytyy meiltä syksyisin ja talvisin lattialta siis usein (olen kyllä vähän tsempannut tämän kanssa). Toinen varma syksyinen merkki on kynttilät. Vaikka olen vakaasti sitä mieltä, että kynttilöitä saa ja pitää polttaa ympäri vuoden, niin kyllä niitä tulee ylivoimasisesti eniten poltettua syksyisin.





Muuten mennään sisustuksessa syksyisin aika samoissa tunnelmissa kuin kesälläkin. Eniten muutoksia tapahtunee terassilla, jossa kesäkukat vaihtuvat syksyisempiin ja kynttilöiden polttelu alkaa sielläkin. Terassilla tiedossa siis lähiaikoina syksyisen tunnelman luontia.


Sysky on tarinoita rakastavalle ihan parasta aikaa. Harmaa ja sateinen ilma on maailman paras tekosyy vetäytyä peiton alle, kuppi kuumaa kädessä lukemaan kirjaa tai katsomaan ihanaa romanttista elokuvaa. Tänään harmaudesta ei tarvitse välittää, sillä aurinko paistaa ihanasti. Nyt siis kauniista syysilmasta nauttimaan. Se on syksy nyt ja hyvä niin.