Muistojen kehys

Nyt on sää muuttunut niin harmaaksi, että kuvaaminen on jo aika hankalaa. Eilen se ei onnistunut ollenkaan ja tänäänkään ei laatu ole mikään paras. Muutaman kuvan sain kuitenkin otettua.

Vuosi sitten elokuussa taitava valokuvaaja Teemu Oksanen otti meidän pojasta yksivuotiskuvat ja samalla saimme otettua myös perhevalokuvia. Muutamia kuvia olen niistä teettänyt kotiin ja lukuisia myös antanut lahjaksi. Teetin myös mustavalkoisen julisteen yhdestä kuvasta ja se on siitä lähtien odottanut kehyksiä päästäkseen olohuoneen seinälle.

Yllättävän vaikea dilemma oli löytää julisteeseen oikean kokoiset kehykset. Juliste oli 40x60 ja kehyksiä löytyi 30x50 ja 50x70 koossa ihan joka paikasta mutta tuo välikoko olikin vaikeampi juttu. Ikea, Prisma ja muut perus liikkeet tuli tarkistettua useampaan kertaan niissä vieraillessa. Katsoin myös Tori.fi ja Huuto.net sivustot tuloksetta. Lopulta tajusin käydä pari viikkoa sitten Forumin yläkerrassa olevassa Seven Art kehystysliikkeessä ja sieltä löytyikin heti ihan perus valkoiset kehykset.

Ihan ei ollut ajatus ollut mukana, kun olin tuossa liikkeessä muissa asioissa asioinut jo parikin kertaa vuoden sisään mutta eipä ollut tullut mieleen katsella siellä kehyksiä (jep, kyseessä tosiaan kehystysliike..). No mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan ja nyt on kuva vihdoin päässyt olkkarin seinälle. Seinä olikin aika onnettoman näköinen ilman toista taulua mutta nyt näyttää jo tosi paljon kivemmalle.

Pahoittelut vielä onnettomasta kuvalaadusta. Omat taidot eivät tällä säällä yltäneet parempaan.

Pitsilakanoiden uusiokäyttöä

Noin vuosi sitten myin olohuoneestamme turkoosin nojatuolin ja rahin, joka kokonsa ja värinsä puolesta ei sopinut enää kotiimme. Olin jo aiemmin päällystänyt rahin vanhoja lakanoita hyväksi käyttäen ja nojatuolin päällä oli pitsipeitto, jotta turkoosi väri ei loistanut olohuoneessamme. Myynnin jälkeen rahin päällä ollut vanhoista pitsilakanoista tehty huppu on ollut vailla käyttöä. Lakanat olin saanut isoäidiltäni, joten en halunnut heittää tekemääni huppua noin vain roskikseen. Osa pitseistä oli kärsinyt kuitenkin jo käytössä niin mitään kovin suurta ei siitä voinut enää tehdä.

Vuoden verran siis pähkäilin mitä voisin väkerrellä hupusta ja käytännön tarve lopulta saneli mitä siitä tulisi. Halusin nimittäin neulepuikoille ja sukkapuikoille kauniit pussukat, jossa voisin niitä säilytellä. Rahin päällisessä oli sopivasti materiaalia kahteen pussiin, joten sellaiset tuli sitten tarpeeseen väkerreltyä.

Kovin tarkasti en näitä mittaillut vaan vapaalla kädellä leikkasin ja sitten ompelin ompelukoneella. Sisälle vuorikangas, jonka kiinnitin telkkaria katsellessa käsin ommelleen. Ei siis todellakaan ole mitään millin tarkkaa työtä mutta ihan passelit näistä mielestäni siitäkin huolimatta tuli. Puikot ovat pyörineet ympäri kämppää, niin nyt on kiva kun ne saa kauniisti yhteen paikkaan ja ei haittaa vaikka pussi jäisi joskus esillekin, kun näyttävät sen verran kivoille. Parasta kuitenkin on, että näin sain isoäidiltä saadut kauniit lakanat hyötykäyttöön.

Rakastan vanhoja pitsilakanoita mutta eivät ne ole kaunistukseksi kaapissa piilossa, joten on kiva kun saan ne käyttöön hyödyllisellä tavalla. Lakanoita löytyy vielä lisääkin, joten täytynee keksiä lisää projekteja joihin niitä voisi hyötykäyttää.

Talvi saapui terassille

Viikonloppuna me pakattiin kesä lopullisesti pakettiin, kun terassin sohva ja katos laitettiin talviteloille. Samalla vähän järjestelin terassia ja harmittelin, että se on niin kovin ankea ilman kalusteita ja kauden kukkia. Tekisi kovasti mieli ostella sinne vielä muutama kanerva, vaikka niin olin jo päättänyt etten tänä vuonna tuhlaa kukkiin enää yhtään enempää rahaa.

Ankeutta karkoittamaan ja terassin kodikkuutta (voiko ulkotilasta puhua kodikkaana??) lisäämään keräsin pihaltamme vaahteralehtikimpun koristamaan takapihan pöytää. Myös metsäretkeltä mukaan tarttui pari kuusen taimea tuomaan vihreyttä terassille. Muutama lehtikuusen käpyinen oksa löytyi leikkipuiston vierestä maasta ja myös ne pääsivät takapihan pöydälle koristeeksi. Luovalla ajattelulla myös luonnon antimista saa aluksi ainakin vähän helpotusta kukkatuskaan ja tunnelmaa takapihalle. 

Eilen kiersimme pojan kanssa metsän kautta leikkipuistoon ja keräilimme matkalta vähän käpyjä ja muita luonnon antimia. Josko niistä vielä keksisi vähän jotain kivaa vielä tunnelmaa luomaan. Vielä on vähän hukassa kyllä ajatus mitä niistä voisi tehdä mutta jahka päästään taas normaaliin unirytmiin (toivottavasti pian) ja saan riittävästi unta, niin josko sen jälkeen saisin jotain ideoita.

Parhaiten tunnelmaa terassille saa kuitenkin sytyttämällä kynttilät. Lyhtyjä meidän terassilla on vielä ihan liian vähän mutta kyllä näilläkin jo saa vähän lämmintä tunnelmaa takapihalle.

Lastenhuoneen viimeistelyä

Jo tovi siten meni lastenhuoneessa järjestys uusiksi mutta vasta nyt sain aikaiseksi hoitaa huoneessa viimeistelyjä. Ihan kaikki ei vieläkään tullut valmiiksi mutta vähän päästiin eteenpäin. Sain vähän energiaa yhdestä lupaavasta uutisesta, vaikka meillä sairastelu ja valvominen yhä edelleen jatkuu.

Mrs Mighetton taulu pääsi lastenhuoneen raitaseinälle ja sai kaverikseen mieheni isän tekemän talohyllyn. Veikeät kaktukset pääsivät siis lastenhuoneen seinää koristamaan. Talohyllyn ja taulun alle olen vielä suunnitellut hyllyä kokkaustarvikkeille mutta se suunnittelu on vielä kesken, niin toistaiseksi elellään ilman hyllyä. Kivasti valkoiset kehykset ja hylly tuovat raitaseinälle vähän raikkautta. Mr Valter taulukin löysi vihdoin sopivan paikan meidän kodista.

Myös viime keväänä askartelemani kuumailmapallo sai uuden paikan, kun vanhalle paikalle on muita suunnitelmia. Uusi paikka löytyi hyllyseinän reunasta, jossa oli juuri sopiva kolonen sille. Kuumailmapallolle löytyisi töpselikin seinän vierestä, jos sitä halauaisi käyttää valaisimena, joka se alunperin on. Toistaiseksi valaisimelle ei kuitenkaan ole tarvetta, kun hyllykön päällä oleva vanha maapallo hoitaa valaisimen virkaa.

Pieniä juttuja, joiden tekemiseen kului yllättävän kauan aikaa. Vielä kun löytyisi hylly seinälle ja saisin yhden ompeluprojektin toteutettua, olisi huone ainakin hetken "valmis", kunnes keksin taas uusia projekteja toteutettavaksi. Suurin "sisustusprojekti" tässä huoneessa on kuitenkin yrittää pitää se kuosissa, kun lattia täyttyy leluista harva se päivä.

 

Syksyistä viikonloppua kaikille! Täällä on suunnitteilla viikonlopulle univelkojen pois nukkumista.

Flunssaviikon projekti

Meillä ollaan oltu jo reilu viikko flunssassa ja sen kyllä huomaa. Ensin sairastuin itse ja poika heti sen jälkeen. Kuusi levotonta ja osittain valvottua yötä on tehnyt tehtävänsä. Välissä oli jo yksi hyvä yö ja olin jo toiveikas, että saisin nukkua univelat pois mutta viime yönä vaihteeksi taas valvottiin. Voisin siis sanoa, että äiti on vähän väsynyt.. Kuvien otto ja koneelle raahautuminen on tuntunut ylivoimaiselle ja olenkin viettänyt pojan päikkärit aika tiiviisti sohvalla leväten, siksi blogipäivitykset laahaavat ja koti on kaaoksessa.

Yhden pienen projektin olen kuitenkin viime viikolla saanut aikaiseksi ja tässä siitä kuvia. Uusien kasvien kotiuduttua on sellainen uusi sisustuselementti kuin kukkaruukut kiinnittäneet huomioni. Kivan näköiset kukkaruukut tuntuvat kuitenkin olevan kiven alla. Parasta olisi, että ne saisi samasta paikasta kuin viherkasvit, mutta se oli kyllä toiveajattelua. Kasveja valitessa mukaan lähti kaikkein neutraaleimmat ruukut mitä löysin mutta jos kivoja rukkuja tulee vastaan, menee nykyiset ruukut vaihtoon. Aikaa ja rahaa ei tällä hetkellä ruukkujen etsiskelyyn kuitenkaan ole, niin tuunasin yhdestä ruukusta mieluisamman kotikonstein.

Ostin valkoisen ruukun Aloe veralle ja jo ruukkua ostaessa siinsi ajatus sen tuunaamisesta. Nyt kaivoinkin neulepuikot esiin ja testasin ruukun "lämmittimen" tekoa. Tämä oli tällainen kokeilukappale ja vähän siltä se kyllä näyttääkin. Tykkään kuitenkin siitä miten koko omenalaatikon ilme muuttui pehmeämmäksi neuleen myötä. Palmikkoneule tuo kivaa vastapainoa terävälehtiselle Aloe veralle ja jotain naisellista tähän omenlaatikkoon. Harmillisesti neule vain kutistui oletettua enemmän huovuttaessa, joten koko ei sen puolesta mennyt ihan nappiin.

Lankaa jäi sen verran, että taidan tehdä vielä toisenkin version neuleesta jossain vaiheessa ja yritän siinä onnistua koon puolestakin paremmin. Sen neuleen vuoro on ehkä sitten seuraavan flunssan yllättäessä, kun aivokapasiteetti ei riitä mihinkään tämän suurempaan projektiin. Nyt kuitenkin toivon niitä kunnon yöunia. Suurempiakin projekteja olisi tiedossa mutta sitä ennen tarvitsen kyllä lepoa ja olisi ihan kiva saada myös kämppäkin siivottua jossain vaiheessa.

Syksyn kukat

Tänä vuonna ajattelin olla ajoissa ja yrittää istutella syyskukat ennen lokakuuta. Jokin aika sitten sitten Bauhausista lähtikin mukaan kanervia jo aiemmin ostamieni hopealankojen seuraksi. Yritän hillitä himojani ostaa suuria määriä kukkia ja pärjätä vähän vähemmällä tällä kertaa, kun tämä hoitovapaalla olo ei ole taloudellisesti niin kovin kannattavaa.

Terassin puolelle istuttelin jo loppukesästä isompaan ruukkuun pallotuijan. Toivon sen menestyvän myös ruukussa, niin jatkossa voisin istutella tuijia taakse enemmänkin. Silloin saisi kivaa vihreyttä muuten aika kasvittomalle takapihalle ja kausikasveja ei ehkä tarvitsisi ostellakkaan niin paljoa.

Pienen budjetin vuoksi takapiha saa kausikukkia nyt vaan kesällä rakennetulle penkille. Kanervia istuttelin isoon ruukkuun ja pari hopealankaa omiin ruukkuihinsa. Pienen kasvihuoneen täytin jämäkynttilöillä, joita löytyi jonkin verran laatikoista. Penkille löytyi myös uusi lyhty edullisesti Prismasta. Näitä lyhtyjä en vain voi vastustaa syksyllä, kun illat alkavat pimetä. Ne tuovat niin kivasti tunnelmaa ja ovat kuitenkin kukkiin nähden aika pitkäikäisiä kaunistuksia.

Etupihan kivipenkki sai myös kanervia ja lankaköynnöksen koristeeksi. Tällä kertaa etupihalle ei tule sen enempää kausikukkia. Etupiha on tällä hetkellä aika ankean näköinen paikka, kun kaikki kukat ovat kukkineet ja olen ne leikannut matalaksi. Kesällä istutetut tuijat ovat vielä todella säälittävän pieniä, eivätkä oikein vielä tuo sitä ikivihreän tunnelmaa pihalle. Taitaa mennä useampi vuosi ennen kuin etupihamme alkaa näyttää siltä miltä olen pääni sisällä ajatellut sen näyttävän. Onneksi seinän viereen ensimmäisenä vuonna istutetut tuijat ovat jo kivasti kasvaneet ja tuovat edes hitusen vihreyttä puutarhaamme.

Muutama viikko sitten istuttelin myös uusia krookuksen sipuleita noin 50kpl etupihalle, jos ne sitten keväällä toisivat taas iloa puutarhaan. Viime keväänäkin puutarha tuntui kovin ankealta paikalta mutta krookukset toivat sinne heti ihanan keväisen tunnelman. Nyt niitä on vielä 50 enemmän kuin viime vuonna.

Hyllyn stailaus

Ostettuani uusia kasveja olohuoneeseen ei omenalaatikossa ollut enää tilaa vanhoille kirjoille, jossa olen niitä pitänyt koristeina. Kirjathan olen saanut taloyhtiömme yhteiseltä kirjapisteeltä, jonne saa viedä itselle tarpeettomat kirjat ja ottaa tilalle naapureiden tuomia kirjoja. Nämä vanhat kirjat olivat niin kauniita, etten voinut jättää niitä aikanaan ottamatta. Sen jälkeen ne ovat ihastuttaneet olkkarissamme mutta nyt niille piti kuitenkin keksiä uusi paikka.

Kerran jo aiemmin kokeilin kirjoja vierashuoneen String Pocket hyllylle ja nyt pienen stailauksen jälkeen ne siirtyivätkin sinne kokonaan. Tykkään tosi paljon vanhojen kirjojen kauniista ulkonäöstä ja ne tuovat mielestäni hyllyyn kivasti väriä ja tunnelmaa. Huoneen seinä onkin mielestäni kaivannut lisää jotain ja nyt siihen tuli vähän eloa. Seinän maalaus houkuttaisi edelleen kovasti mutta näin alkuun pienellä stailauksella jo saatiin sinne vähän eloa.

Tällainen pieni juttu mutta ulkonäöllisesti mielestäni kuitenkin merkittävä asia. Noissa vanhoissa kirjoissa on vain sitä jotain mistä olen aina tykännyt ja rakkaus vanhoihin kirjoihin ei kyllä ole tämänkään myötä laantumassa.