Vuoden eka maalausprojekti

Alkuvuosi on ollut todella täynnä ohjelmaa ja kotona siivous ja sisustelu on jäänyt toiselle sijalla. Aika kotona on ollut sen verran minimissä, että sitten kun ollaan vapaalla ollaan hoidettu vain pakolliset siivoukset ja pyykkäykset ja muuten rentouduttu. Monta sisustusprojektia on odottanut aikaa ja kiinnostusta tarttua niihin.

Olin poikien talviloman yksin kotosalla ja etäpäivien päätteeksi piti aika saada kulumaan ja ajatukset muualle. Olikin aika tarttua projektiin, joka on odotellut jo hyvinkin pitkään. Olin kypsytellyt ajatusta pojan huoneen sängyn maalaamisesta tovin jos toisenkin. Sitten eräänä päivänä tajusin, että sänky on kunnostettu mutta lipasto taitaa olla enemmän maalin tarpeessa. Mutta koska tykkäsin lipaston rouheasta ilmeestä täytyi asiaa pohdiskella pidempään, ennen kuin päädyin siihen, että sängyn sijaan maalaisinkin lipaston.

Lipasto on maalattu kalkkimaalilla ja tiedän, että ratkaisu oli huoneen kannalta oikea. Pieneen huoneeseen saatiin lisää valoa, kun puun värinen lipasto maalattiin vaaleanharmaaksi. Huoneen kannalta ratkaisu olikin oikea mutta en ole ihan varma oliko ratkaisu lipaston kannalta oikea. Rouheasta pojan huoneen lipastosta tuli nyt ehkä jopa vähän liian siisti ja liian maalaisromanttinen. Mutta tällä ratkaisulla nyt mennään. Ja vaikka suren hieman menetettyä lipaston rouheata ilmettä, niin samalla kyllä tykkään pojan huoneen vaaleammasta ilmeestä.

Vuoden eka sisustusprojekti siis takana ja mikä parasta samalla tuli siivottua pojan huone. Saatiin karsittua ihan luvan kanssa osaa leluista pois, joista poika ei vielä viime syksynä ollut valmis luopumaan. Nyt sain kiertoon kassillisen tavaraa ja huone on asteen helpompi pitää siistinä.

 

Korona vei mahdollisuuden hyvästeihin

Kevät toi tullessaan, jotain sellaista jota kukaan ei voinut odottaa. Korona sotki työelämän totaalisesti mutta onneksi omalla kohdalla etätyö toimii loistavasti ja töitä pystyy tekemään. Ensi viikosta lähtien haasteena on etätyön ohella viihdyttää viisi vuotiasta poikaa samalla mutta eiköhän siitäkin selvitä tavalla tai toisella.

Kevät toi tullessaan meille myös suuren surun, kun anoppi sai yllättäen vakavan sairaskohtauksen ja menehtyi samana päivänä kun juhlimme siskoni häitä. Tänään on ollut erityisen raskas päivä. Tänään oli tarkoitus, että saatamme anopin, äidin ja mummon hänen viimeiselle matkalleen. Koronan vuoksi hautajaiset jouduttiin kuitenkin rajaamaan vain lähiomaisiin ja perheestämme vain mieheni osallistui hautajaisiin.

Olen kiitollinen, että saimme anopin osaksi perhettämme ja saimme nauttia hänen anteliaisuudestaan ja hyvästä sydämestään. Suren erityisen paljon sitä, että poikani joutuu kokemaan näin suuren surun aivan liian nuorena. Heillä oli mummon kanssa ihan oma ja erityisen läheinen suhde ja hän on ottanut menetyksen raskaasti. Suren, että mieheni joutui luopumaan äidistään aivan liian varhain ja aivan väärässä kohdassa. Ja suren, ettemme päässeet perheenä saattamaan anoppia viimeiselle matkalleen.

Elämä ei ole aina reilua mutta juuri tänään taakka tuntuu erityisen raskaalta ja väärältä. Kiitos anoppi kaikesta. Olit meille tärkeä ja jäämme syvästi kaipaamaan sinua!

Metsässä

Syksy ja talvi ovat olleet pojan harrastuksia pullollaan. Oikeastaan vasta nyt, kun Koronan vuoksi kaikki loppuivat kuin seinään, tajusimme paljonko ne ovat arjesta vieneetkään aikaan. Nyt oli ensimmäinen viikonloppu todella pitkästä aikaa, kun ohjelmaa ei ollut. Neljän seinän sisällä oleminen ei meidän perheelle sovi ja niinpä me suunnattiin pitkästä aikaa lähimetsään.

Meillä on tiedossa rankka viikko ja metsässä olo on juuri sitä mitä tässä vaiheessa tarvitsimme: Rauhoittavan ympäristön ja perheen kanssa vietetty aikaa. Elämä tuo eteen yllättäviä iloja ja suruja ja meillä on edessä luopumisen ja surun aika.

Erilainen kevät tiedossa. Perheen dynamiikka on lopullisesti muuttunut ja edessä on uuden opettelu samalla, kun korona epidemia jyllää ja omalta osaltaan muuttaa maailmaa. Näille rauhoittaville metsäretkille voi tulla kevään aikana hyvinkin paljon tilausta.

Pienissä häissä

Vietimme viime viikonlopun Orivedellä, jossa olimme juhlimassa siskoni häitä. Sain kunnian olla häiden toinen kaaso. Vaikka en ole pystynyt osallistumaan järjestelyihin niin paljon kuin olisin halunnut, on häät vieneet alkuvuodesta itseltä kuitenkin yllättävän paljon aikaa. Viikonloppuna kaikki valmistelut tulivat vihdoin päätökseen ja oli aika juhlia.

Pyörin kameran kanssa perjantaina, kun saimme juhlatilan lähes valmiiksi. Seuraavana päivänä en kameraan enää ehtinyt tarttumaan, sen verran oli aikataulutettu päivä. Monta pientä yksityiskohtaa jäikin kuvaamatta mutta tässä vähän tunnelmia aivan ihanista siskon näköisistä häistä. Hän on yhtä visuaalinen ja perfektionisti kuin mitä itsellä on taipumusta ja jälki oli sen mukainen, loppuun asti mietittyä ja viimeisen päälle viimeisteltyä. Juhlatila oli kertakaikkisen upea.

Häät olivat visuaalisuuden lisäksi äärettömän hyvin suunniteltu. Ohjelmaa oli juuri sopivasti ja tunnelma katossa alusta asti. Salatehtävät pitivät nuoremman väen touhukkaina koko illan. Hyvä ruoka ja juoma sekä loistava ohjelma piti sitten sen vanhemmankin väen tyytyväisenä. Omalla kohdalla juhlaintoa varjosti suuri suru, joka kohtasi perhettämme ihan yllättäen samana juhlaviikonloppuna. Halusimme pitää juhlan juhlana ja pidimme suru-uutisen vain pienen porukan tiedossa juhlan ajan. Loppuillasta ei voimia juhlimiseen oikein enää itseltä löytynyt ja siirryin oman perheen kanssa nukkumaan. Juhlat olivat kuitenkin jatkuneet vielä pitkään.

Sain luvan morsiusparilta julkaista myös heidän kuvansa. Maailman kauneimmasta moriammesta on ilo julkaista kuva. Kyseisen kuvan on ottanut Studio Torkkelin Laura Tammisto.