Tikkaiden lähtö

Tehokas viikko takana. Pojat olivat lomalla ja osan viikosta poissa kotoa ja käytin tilanteen heti hyödykseni. Niistä aikaansaannoksista kuvia myöhemmin, kunhan ehdin kameran kanssa kuvaamaan. Tänään kuvia meidän olkkarista.

Päätin jokin aikaa sitten kokeilla miltä olkkari näyttäisi, jos aidanseipäistä tehdyt tikkaat lähtisivät. Halusin tilasta avaramman ja siitä se idea tähän kokeiluun sitten lähti. Nyt ollaankin tovi oltu ilman tikkaita. Mies oli ensin sitä mieltä, että ei ole hyvä. Tilan tuntu kuitenkin lisääntyi, kun tikkaat lähtivät ja saattaa olla että tämä kokeilu johtaa pysyvään ratkaisuun.

Tikkailla oli meidän torkkupeittoja kasa, joista osa on käytössä ja osa ei oikeastaan koskaan. Päätinkin, että ne peitot joita ei käytetä lähtevät nyt kirpputorille ja jäljellä olevat tarvitsivat tietenkin nyt uuden paikan. Kierre oli siis valmiina. Tilasin Annolta jäljelle jääneille torkkupeitoille korin, jossa peittoja nyt säilytetään. Kauniita koreja ei voi koskaan olla liikaa ja yksi kori lisää olohuoneeseen ei näy missään. (No okei, kai näitä koreja oikeasti on kohta jo liika..)

Tikkaat itse eivät siirtynet kovin kauas. Ne ovat takkaa vasten makkarin ja pojan huoneen välissä. Niillä on aika kätevä kuivattaa pyykkiä ja saavat ainakin hetkeksi jäädä siihen. Itse alan tosiaan jo vahvasti olla sitä mieltä, ettei niitä tarvita olohuoneessa ja luulen, että mieskin alkaa tottua jo tähän järjestykseen alun vastustuksen jälkeen. Tästä saattaa siis tulla meille pysyvä järjestys.

 

Juniortuolin vaihto

Joulupöydässä meidän pojan Stokken Tripp Trapp oli serkkutytön lainassa ja junior pääsi istumaan ihan tavallisessa tuolissa. Sen jälkeen ei ole ollut enää paluuta. Vain normaali tuoli on enää kelvannut, vaikka se onkin hieman matala pienelle suurelle miehelle. Hän onkin alkanut vähän turhan usein seisomaan pöydässä kun syöminen on ollut hieman haastavaa matalalla tuolilla. Tästä se ajatus sitten lähtikin ja päätin tehdä tilanteelle jotain.

 

Yritin katsoa erilaisia vaihtoehtoja tori.fi sivuilla mutta valikoima oli juniortuolin suhteen ainakin sillä hetkellä heikko. Katselin useita kertoja mutta koska eteen ei tullut oikeastaan yhtään vaihtoehtoa suunnattiin me pari viikkoa sitten Ikeaan hakemaan pojalle tuoli ruokapöydän ääreen.

Meidän poika oli ihan maailman parasta shoppailuseuraa. Hän ihastui Ikeaan ikihyväksi. Kaikki ne huoneet lumosivat hänet ja hän olikin meistä se viimeinen koko ajan, kun uppoutui kaikkiin niihin ihaniin huoneisiin. Poika sanoi tulevansa seuraksi Ikeaan vielä vaikka tuhat kertaa. Olenkin tässä pikkuhiljaa kasvattamassa kaunista sisustusta arvostavaa pikkumiestä. Tosin ihan samoilla linjoilla ei olla värien ja sisustuksen kanssa. Kysyin mitä värejä hän haluaa omaan kotiinsa tulevaisuudessa ja vastaus oli "Kaikki sateenkaaren värit". Väri-iloittelua siis pojan kodissa tiedossa, toisin kuin äidillään.

Kun päästiin lopulta kotiin Ikeasta, oli junior tuolin kasaamisesta aivan innoissaan (toisin kuin vanhempansa). Kaikki leikkityökalut otettiin esille kasaamisprokkista varten. Meillä ruuvailtiin ja porailtiin, kiristettiin ja jopa "sahattiin". Yhteistuumin saatiin tuoli lopulta kasaan.

Nyt tuoli on ollut muutaman viikon käytössä ja hyvin toimii. Syöminen on huomattavasti helpompaa ja poika totesikin ensimmäisellä kerralla, että olenpa korkealla. Piirrustus hommat tehdään edelleen matalilta tuoleilta mutta syömiseen uusi tuoli on kelpuutettu. Toistaiseksi asteen rauhallisemmat ruokahetket on siis palautettu.

DIY sulkia

Joskus viime vuonna näin Pinterestissä virkattuja sulkia ja päätin silloin kokeilla, josko seuraavalle pääsiäiselle tekisi niitä koristeeksi. Talven aikana olen niitä tehnyt puuvillalangoista, joita löytyi omista kätköistä. Mitään uusia lankoja en näitä varten ostanut vaan niillä mentiin mitä laatikoista löytyi. Kokeilin pari erilaista tapaa tehdä näitä ja pieni eri noissa sulkien ulkonäössä onkin. Valitsin muutaman lankakerän ja toistin niitä kaikissa sulissa, niin sain pidettyä värimaailman suht yhtenäisenä.

Sulat onnistuivat jotakuinkin niin kuin odotinkin tai ainakin ne suliksi voi jossain määrin tunnistaa. Nyt pitäisi vain keksiä mihin ne laittaisin. Oksiin roikkumaan vai tekisikö niistä koristenauhan jonnekin. Onneksi pääsiäiseen on vielä aikaa, niin tässä on aikaa pohtia mihin sulat lopulta päätyvät.

Viikon suunnitelmat uusiksi

Meillä ei mennyt tämä viikko ihan suunnitellusti. Keskiviikkona poika tosiaan aloitti aamuyöllä oksentamaan ennen viittä ja sama meininki jatkui iltayhdeksään. Onneksi tauti ei kestänyt kauaa mutta selvää oli, että torstaina ei vielä voitu mennä päiväkotiin.

Lapset toipuvat kyllä aivan käsittämättömän nopeasti ja niin meidänkin poika. Torstai aamusta lähdettiin ulos tekemään pojan kanssa lumitöitä ja hän ilmoitti, että nyt laitetaan sukset jalkaan ja lähdetään hiihtämään. Yritin vähän rauhoitella mutta eipä siinä muu auttanut, kun hän halusi ryhtyä Iivoksi. Hän hiihti pitkät matkat pihalla ja kun sain lumityöt tehtyä, tehtiin vielä yhdessä lumiukko pihalle.

Torstaina illalla kävin itse vielä joogassa. Perjantaina aamulla nousin töihin lähteäkseni ja totesin samantien, että nyt on sitten oma vuoro. Kaksi päivää kuumeessa ja vatsataudissa vei kyllä mehut aika totaalisesti ja kaikki suunnitelmat sai siirtää myöhemmäksi. Älyttömän turhauttavaa, kun mitään ei pysty, eikä jaksa tehdä. Tässä teille siis kuvat meidän torstaina tehdyistä lumiukoista, kun aikaa tai voimia muuhun ei tänä viikonloppuna ollut. Lumiukko on jo lähes sulanut mutta tällä hetkellä sataa siihen malliin lunta, että kohta päästään tekemään jo uutta. Mutta kai se kevätkin sieltä kohta tulee.

Tyylimatka ensimmäisestä kodista nykyiseen

Kotona ollaan ja poika on vaihteeksi oksennustaudissa. Tosi kurjaa, kun toinen on niin huonossa kunnossa ja mitään ei voi tehdä. Hänen nukkuessa yritin ensin vähän siivota mutta koska se oli turhan äänekästä puuhaa niin siirryin koneelle kirjoittamaan. Tässä pohdintoja omasta sisustamisesta ja mitkä asiat ovat muuttuneet ja mitkä eivät:

Muutin lukiossa pois kotona ja silloin oli edessä ensimmäisen kodin sisustaminen. Äitini on sinisen ystävä ja pitäydyin aluksi samalla linjalla värien kanssa. Olen aina tykännyt vanhoista esineistä ja tietynlaisesta vanhanajan tunnelmasta. Hain toivottua kodikasta tunnelmaa uusvanhoilla huonekaluilla ja jopa hyvinkin voimakkailla väreillä. Monet asiat ovat sen jälkeen muuttuneet mutta on myös asioita jotka ovat tietyllä tapaa pysyneet.

En ole koskaan ollut suuri valkoisen ystävä. Olen nähnyt kauniita valkoisia koteja mutta omassa kodissa arvosta lämpimiä sävyjä ja kodikasta tunnelmaa ja valkoiset seinät eivät ole koskaan tuntuneet omilta. Ensimmäisessä kodissa pitäydyin pääasiassa tosiaan sinisessä mutta kokeilin myös voimakasta punaista. Aika pian värit alkoivat vaaleta ja muuttua murretun sävyiseksi ja ne uusvanhat huonekalut ovat vaihtuneet oikeasti vanhoihin. Mutta se tunnelma, jota jo ensimmäisessä kodissa hain (mutta toteutin melko kehnosti) on se kodikkuus ja kerroksellisuus.

 

Viides eli nykyinen kotini oli ensimmäinen, jossa olen itse saanut vaikuttaa myös muuhun kuin vain sisustukseen. Ensimmäinen kerta ei ole koskaan helppo ja myös täällä on tullut tehtyä kompromisseja osittain budjetinkin vuoksi. Kompromissit ovat ne joita tekisin nyt toisin. Se mitä tavoittelin jo ensimmäisessä kodissani on jo huomattavasti paremmin toteutettu kuitenkin tässä kodissa: Pehmeitä sävyjä, kodikasta tunnelmaa, vanhoja huonekaluja ja kerroksellisuus. Tykkään myös vastakohdista sisustuksessa ja liian yksivärinen sisustus alkaa lopulta tylsistyttää ajan kanssa.

 

Olisi muuten ollut hauska kaivella ekasta kodista jokunen valokuva. Tähän hätään en sellaista löytänyt mutta jos sellainen vastaan tulee, lupaan sen täällä esitellä. Vaikka tietyllä tavalla tyyli on ollut alusta asti selvä on ensimmäisen ja nykyisen kodin tunnelma todella kaukana toisistaan. Monet asiat ovat muuttuneet ajan kanssa ja varmasti matkan varrella vielä muuttuvat. Rakkaus vanhaan tuskin koskaan kuitenkaan katoaa mihinkään ja uskon, että pitkälti pehmeillä murretuilla sävyillä mennään jatkossakin, vaikka värit asunnossa muuttuisivatkin.

Sunnuntaibrunssi

Alkuvuodesta tein lupauksen, että meillä kokeillaan tänä vuonna uusia ruokalajeja. Meillä kuten varmaan usealla muullakin perheellä tuntuu pyörivän samat ruoat viikosta toiseen ja se on alkanut ärsyttämään koko ajan enemmän. Ollaankin tsempattu tämän kanssa ja kokeiltu jo useita uusia reseptejä. Osa on ollut onnistuneita kokeiluja ja jääneet käyttöön ja toiset sitten vähän vähemmän onnistuneita kokeiluja. Esimerkiksi parmesaanikana sai jäädä kokeilun asteelle mutta uunifetapasta tuli jäädäkseen.

Toinen asia josta en ole tehnyt erillistä lupausta mutta mikä ehdottomasti pitäisi ottaa useammin käyttöön on sunnuntaibrunssit. Pieni vaiva ja iso ilo. Aamu lähtee ihan toisella tavalla käyntiin kun syö hyvin ja kattaa kauniisti. Tänä vuonna olen järjestänyt brunssin kerran  viime viikonloppuna mutta täytyy pitää huoli, että seuraavaan kertaa ei ole turhan pitkä aika. Poika pyysi heti seuraavana aamun, että voitaisiinko syödä erikoisaamiaista myös tänään.

Tänään meillä ei ollut brunssia sillä todella pitkästä aikaa nukuin myöhään aamulla. Poika ei sitä tehnyt vaan heräsi kuudelta mutta onneksi mies luovutti jossain vaiheessa ja sain nukkua. Olin todellakin sen tarpeessa. Pojilla oli ollut vähän miehekkäämpi aamiainen munakkaineen tänään.

Tänään meillä on ohjelmassa ratikkamuseo. Suunnataan kohta siis kohti Helsingin keskustaa. Hauskaa sunnuntaita kaikille.

Kylpyhuoneeseen pelastettu

Syksyn ja talven saldona on kolme kuollutta viherkasvia. Yhden kastelin hengiltä, toinen taisi olla liian pimeässä paikassa ja yksi kuoli ihan mystisesti. Tässä ei sinänsä ollut mitään kovin yllättävää. Mutta kaksi onnistumistakin on kasvien kanssa tältä talvelta ja toinen niistä sijaitsee meidän kylpyhuoneessa.

Ostin viime kesänä pienen viherkasvin samalla kun ostelin kesäkukkia. Kasvi unohtui pihalle ja se ei oikein tykännyt siitä. Jossain vaiheessa pelastin kasvin sisälle mutta näytti siltä ettei se kestäisi kovin kauaa enää hengissä. Toisin kävi ja köynnös on kasvanut kesän jälkeen todella paljon. Halusin viedä köynnöksen kylppäriin, koska kaipasin sinne koviin materiaaleihin vastapainoa. Kasvi onkin viihtynyt kylppärissä tosi hyvin.

 

Toisella kasvilla on vähän samanatapainen tarina. Ensin se oli liian pimeässä paikassa ja kuihtui pikkuhiljaa. Vein sen kesäksi ulos ja se ei tykännyt siitä. Syksyllä toin sen takaisin sisälle. Laitoin lähelle ikkunaa ja hoidin kuten muitakin kasveja. Nyt on viherkasvi kasvattanut isot lehdet ja on selvinnyt syksystä ja talvesta kohtuullisen kiitettävästi. Ihan kiva saada näitäkin kokemuksia. Kyllä musta vielä kasvaa viherpeukalo, kun tarpeeksi kauan jaksan yrittää näiden kasvien kanssa.