Vieraskirja / vierastaulu

Kamera jäi viikonloppuna matkan varrelle, joten kuvien koneelle laitto otti tovin, kun odottelin kameran kotiutumista. Tässä nyt vihdoin viikonlopun nimiäisjuhlista ensin kuvia askartelemastani vierastaulusta. Olen tehnyt samalla idealla jo aiemmin kaksi taulua. Ensimmäisen poikani ristiäisiin, josta kuvat löytyvät täältä. Toisen puu + pöllöt teemaisen ystävän häihin ja nyt oli kolmannen taulun vuoro.

Tällä kertaa taulun teemaksi tuli perhoset. Väriteemana siskollani oli nimiäisissä minttu, kulta ja valkoinen. Samaa väriteemaa toteutin myös vierastaulussa. Googlasin kivan mallisen perhosen ja leikkasin siitä mallin. Mallin avulla leikkasin sopivan määrä perhosia eli jokaiselle vieraalle omansa. Taitoin perhosen siivet vielä "lentävään" asentoon, jotta taulusta tulisi eläväisempi ja se toimi kyllä aika kivasti. Taulun ideana on siis, että jokainen vieras kirjoittaa nimensä yhteen perhoseen, kuten vieraskirjaan.

 

Taulusta on helppo tehdä persoonallinen omilla värivalinnoilla ja perhosen kokoa vaihtelemalla. Taulu voisi toimia myös esimerkiski rykelmään aseteltuna, yhdistelemällä isoja ja pieni perhosia jne.

Nämä vierastaulut ovat kyllä kivoja askarteluprojekteja. Tekemiseen ei mene kovin paljon aikaa mutta niistä on iloa vuosiksi, varsinkin jos värit ja teema sopivat omaan sisustukseen.

Ristiäisiä ja nimiäisiä

Ensimmäinen kummilapseni saa nimen sunnuntaina. Juhlia varten olen kaivellut juhlatarvike varastojani ja ensimmäinen erä lähtikin eilen siskon luo, jotta hän ehtisi saada kaikki valmiiksi ajoissa. Lahjaa pohdiskelin tovin ja toivottavasti on tulevaisuudessa tädin hankinta tytön mieleen. Vielä pitäisi leipoa loppuviikosta, hoitaa pari askarteluprojektia maaliin ja miettiä mitä pukea päälle juhlaan.

Kaivelin arkistoista oman pojan ristiäisistä muutaman kuvan. Kuvia kaivellessa totesin, että taidan olla edes hitusen parantanut tämän valokuvaamisen kanssa, vaikka aika usein tuntuukin ettei omat taidot oikein etene. Käytössä on nimittäin sama kamera edelleen mutta väittäisin että kuvien laatu on tästä kyllä parantunut..ainakin toivon niin.

Kovin montaa edes kohtuullista kuvaa ei ristiäisistä löytynyt. Kastepöydästä ei ainuttakaan, vieraskirjasta/taulusta tämä yksi ja pöydästä muutama josta edes vähän saa selvää. Mutta ehkä näistä näkee hitusen sitä tunnelmaa reilun kolmen vuoden takaa.

 

Pojan ristiäisiin tein vieraskirjan taulun muotoon, johon kaikki vieraat laittoivat nimensä. Kummitytön taulu on vielä tekeillä mutta hänkin saa oman taulunsa, jotta juhlasta jää muisto tulevaisuutta varten. Laitan vierastaulusta kuvia, kunhan taulu valmistuu.

Meillä pojan taulu on toistaiseksi hänen huoneessaan seinällä. Vaikka se ei varmasti siinä enää teini-iässä ole, niin eiköhän se kuitenkin mene senkin jälkeen muistojen laatikkoon eikä roskikseen.

Jos lupa herkeää, niin kummitytön nimiäisistä olisi myös tulossa kuvia viikonlopun jälkeen.

Tulppaanit: kevään ensi tuulahdus

Olen nauttinut talvesta ja erityisesti lumesta. Valkoinen raikastaa kaiken ja mikään ei tunnu niin synkältä, kun ulkona kaikki on vuorattu lumeen. On kiva tietää, että kevät lähestyy mutta tämä talvikin on mielestäni aika kiva, erityisesti nyt kun pakkasta ja lunta riittää. Tosin tätä talven ihanuutta tuli kiusaamaan omalla kohdalla nyt sitkeä flunssa, joka vie aika tehokkaasti mehut tällä hetkellä.

Kevään ensimmäinen merkki on kauppaan ilmestyneet tulppaanit. Muutama kimppu on jo päätynyt kotiinkin asti. Yleensä laitan tulppaanit maljakkoon sellaisenaan mutta tällä kertaa sujautin mukaan muutaman omenapuun oksan ja siitä tulikin aika kivan näköinen. Kimpun ulkonäkö ei näytä ihan ammattilaisen tekemältä mutta oksat tuovat mielestäni kivasti eloa ihan perus tulppaanikimppuun.

 

Täällä sairastuvalla jatketaan nyt sohvan kulutusta. Ajan kuluksi kaivoin vahoista tallenteista puutarha ohjelmia ja nyt olisi kyllä hyvä aika alkaa suunnittelemaan ensi kevättä ja kesää. Josko tänä vuonna kokeilisi ekaa kertaa tomaatin tai paprikan istuttamista. Onnistuisikohan se tällaiselta poropeukalolta?

Ystävänpäiväterveiset

Meillä ystävänpäivä meni perinteisesti synttäriteemalla. Kaksi sankaria, kourallinen sukulaisia ja rento ilta kakun merkeissä. Toivottavasti teilläkin ystävänpäivä meni makeissa merkeissä läheisten ihmisten parissa.

 

Patakinnas

Ostettiin miehen kanssa pitkän harkinnan jälkeen meille poikkeuksellisen kallis patakinnas. Olen tehnyt paljon patalappuja itse ja en ole koskaan ymmärtänyt miksi laittaa patalappuihin tai kintaisiin paljon rahaa, kun ne kohta jo näyttävät kaikkea muuta kuin tyylikkäiltä.

Viime syksynä näin Hemtexissä nahkaisen patakintaan. Se oli mielestäni tosi tyylikäs mutta hinta sen verran suolainen, että ostos jäi tekemättä. Kinnas jäi kuitenkin kummittelemaan mieleen ja kävin sitä useamman kerran katsomassa. Kun mies sai joululahjaksi savustimen, totesi hän että siihen tarvitaan hyvä patakinnas, kun kalaa savustaessa siitä tulee niin älyttömän kuuma. Yhteistuumin päädyttiin siihen, että nahkainen patakinnas voisi olla siihen hyvä ratkaisu.

 

Käytiin pari viikkoa sitten lopulta ostamassa kinnas. Meillä kävi hyvä tuuri, kun Hemtexillä sattui olemaan kampanja meneillään ja saimme patakintaasta -20% alennuksen. Lopulta ostokselle ei jäänytkään ihan älyttömästi hintaa.

Vähän on kinnas vielä jäykkä käytössä mutta toivottavasti tuo nahka vähän pehmenee käytössä. Muuten on toiminut ainakin toistaiseksi hyvin. Toivottavasti pysyisi tämä kinnas vähän paremmassa kunnossa pidemmässä käytössä kuin kankaiset versiot, niin ostos olisi ollut kannattava.

Lastenhuoneen sisustussuunnitelmia

Pitkän harkinnan jälkeen taitaa meidän lastenhuoneen värimaailma mennä uusiksi tänä vuonna. Äidin valitsema viileän turkoosin/mintun sävyt yhdistettynä vihreään ei ole ollut pojan mieleen. Ei hän ole huoneen värityksestä valitellut mutta kun toisen lempparivärinä on nuoresta iästä huolimatta jo reilut kaksi vuotta ollut punainen, alkaa äiti olla sitä mieltä, että pojan pitää saada huoneesta näköisensä.

 

Punainen ei missään nimessä kuulu omiin lemppariväreihin ja sitä näkyy meidän sisustuksessa vain joulun aikaan. Mutta siitäkin huolimatta haluan pojan tuntevan huoneensa omakseen. Muuten olen ajatellut tehdä muutoksen tekstiileillä mutta tuo värikäs raitaseinä on kyllä maalattava. Seinä on aika haastellinen kuvattava (näyttää luonnossa paljon paremmalle kuin kuvissa) ja olen siitä paljon tykännyt mutta taitaa olla aika keksiä tälle seinälle jotain muuta. Tuskin kuitenkaan maalaan seinää punaiseksi, vaan ehkä jotain neutraalimpaa, jotta huoneen värimaailman muutos tarpeen tullen olisi helpompaa.

Mutta nyt täytyy laittaa mietintämyssy päähän ja pohtia kuinka toteutan pojan huoneen muutokset. Suunnitelmissa olisi punaisen ja mintun yhdistelmä ja kenties pohjaksi harmaan/nuden sävyjä. Katsotaan kauanko kestää, että saan aikaiseksi muutosta tehdä mutta jotain olisi tänne jatkossa tapahtumassa.

Sämpylöitä ajanvietteenä

Viime viikko meni pojan sairastaessa. Kun ajanvietettä piti keksiä, leivottiin pojan kanssa porkkana-kaurasämpylöitä. Vietettiin yksi aamupäivä sämpylöitä tehden ja voi sitä leipomisen ihmettä. Ollaan ennenkin toki leivottu mutta nyt kaikkia vaiheita ihmeteltiin ihan toisella tavalla. Olinkin ihan varma, että nyt osuu ja uppoa. Kun sämpylät olivat valmiit ja alettiin maistella ensimmäisiä, poika ilmoitti ettei tykkää niistä. Ei sitten mennyt ihan putkeen.

 

Suunnittelin myös pullan leipomista mutta siihenkin poika ilmoitti heti, että en tykkää pullasta. Yritä tässä nyt olla pullantuoksuinen äiti, kun ei omat suunnitelmat mene ihan yksiin pojan ajatusten kanssa. No onneksi hän on nyt jo terveenä, niin päästään jo ulkoilemaan ja viettämään normaalisti aikaa ja nämä äidin leipomisajatukset saa hetkeksi ainakin unohtaa.