tiistai 6. marraskuuta 2018

Mennään metsään

Viikonloppuna oli Pyhäinpäivä, joka on minulle hyvin vahvasti jotain muuta kuin halloween. Amerikkalaisten halloween on juhla, jota vietämme (pienimuotoisesti) lähinnä pojan vuoksi. Hauskaa hassuttelua mutta kaukana siitä arvokkaasta juhlasta jota kutsutaan Pyhäinpäiväksi.


Viime vuonna sytytin kynttilän isoisälleni mutta tänä vuonna on toisin, kun kolme kynttilää syttyi isovanhemmilleni. Olen onnellinen, että sain pitää heidät luonani pitkään ja nyt yritän vaalia heidän rakasta muistoaan. Haluan, että myös poikani oppii arvoja joita olen itse isovanhemmiltani oppinut. Yksi arvokas asia, jota erityisesti isäni isä meille opetti oli luonnon arvostus ja metsän merkitys. Se on jotain sellaista, jota olen halunnut opettaa myös omalle pojalleni. Me olemmekin käyneet metsässä hänen kanssaan jo hyvin pienestä pitäen. Olen todella iloinen, että myös hänen päiväkodissaan heillä on tapana käydä metsäretkillä.

 

Tänä syksynä olemme käyneet pojan kanssa retkellä meidän lähimetsässä ja mökillä ollessa teimme sielläkin retken enoni metsään. Metsässä ei vain voi liikkua liikaa, eikä siellä voi olla pahalla tuulella. Metsässä kaikki murheet kaikkoavat ihan itsestään. Kuvissa otoksia molemmista metsistä; kotimme lähimetsästä sekä enoni metsästä Länsi-Suomesta.



Nyt kun pyhäinpäivä on vietetty, alkaa meidän perheessä virallinen joulun odotus. Meillä on miehen toimesta paistettu jo eka kinkku, ensimmäiset joulutortut syötiin viikonloppuna ja eilen leivottiin pipareita. Jouluvalmistelut ovat muutenkin hyvällä alulla ja tavoitteena onkin stressitön joulu. Tällä viikolla aloitellaan pikkuhiljaa valojen esille laittamisella. Nyt mennään kohti joulua ja ilon juhlaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti