Terassin maalattu penkki

Viikko sitten viikonloppuna suunnitelmissa oli maalata vihdoin se viime kesänä rakennettu penkki. Penkki on käytännöllinen ja tuo kivasti istumatilaa terassille. Kätevät laatikot kätkevät sisäänsä kaikki rumat puutarhatossut ja pojan ulkoleikkikalut. Mutta väri on ollut ihan väärä. Jouduin odottelemaan vuoden, että kestopuu on tarpeeksi kuiva ja mahdollista maalata. Nyt vihdoin oli maalauksen aika.

 

Suunnittelin maalaavani penkin valkoiseksi mutta miehen toiveesta väriksi valikoitui vaalea harmaa. Väri on varmasti parempi kuin suunnittelemani valkoinen ja sopii talon harmaaseen seinään mainiosti. Olin ostanut maalin jo jonkin aikaa sitten ja toissa lauantaina varannut maalaukselle aikaa mutta suunnitelmiin tuli mutkia matkaan pojan sairastuttua. Lauantain vietinkin suunnitelmasta poiketen pojan sylinä mutta sunnuntaina hän oli jo sen verran hyvässä kunnossa, että maalisuti sai heilua. Ja kyllä nyt silmä lepää, kun väri on vaihtunut. Paljon parempi näin.

 
Penkin päällä oleva pieni kasvihuone sai sisäänsä viime vuotiseen tapaan sitruunamelissaa. Pojan suosikki, joka kestää yllättävän hyvin koko kesän (ainakin viime vuonna). Yrtti kasvattaa uusia lehtiä sitä mukaan, kun edelliset tulee syötyä. Yrttien lisäksi pari kesäkukkaa vihreyttä tuomaan. Nyt on värimaailma kohdillaan, kun penkin harmaaseen on kesän kunniaksi lisätty vihreää ja valkoista.

Kirsikkapuun kukinta

Kevät on ehdottomasti mun lemppari aikaa. On niin huikeaa, kun harmaan talven jälkeen kukat puhkeavat kukkaan ja vihreys lisääntyy ihan silmissä. Omassa puutarhassakin vihreää pukkaa esiin hirmuisella vauhdilla. Onkin tosi kiva jo katsella puutarhaa, kun vuosien saatossa ollaan saatu siellä iso muutos aikaan. Toki suunnitelmia on vielä vaikka kuinka paljon ja tuskin ne koskaan loppuvatkaan mutta ero alkuperäiseen on jo niin massiivinen, että täytyy olla tyytyväinen.

 

Pihan kirsikkapuutkin ovat puhjenneet tällä viikolla kukkaan ja näky on upea. Meidän pihassa parasta onkin nämä puut. Kaikki muu on laitettu matalaksi, vain nämä kirsikkapuut on jätetty vanhasta pihasta jäljelle. Muut pihan puut ja pensaat ovat vielä lilliputteja näihin puihin verrattuna ja kirsikkapuut saavatkin vielä monen vuoden ajan loistaa puutarhassa yksinään.

 
Tulppaanit sen sijaan eivät jostain syystä tunnu oikein loistavan tänä vuonna. Osa tulppaaneista on kuollut kokonaan ja nekin mitkä kasvavat ovat kitukasvuisia ja pääasiassa kasvattavat vain lehtiä. En tiedä mihin katosivat ne sadat tulppaanit jotka olen pihalle istuttanut. Toki en olettanutkaan kaikkien enää nousevan mutta jotenkin niitä tuntuu olevan poikkeuksellisen vähän tänä vuonna. Harmillista koska ne ovat kyllä niin kauniita kukkiessaan.

Mutta muuten näyttää hyvälle. Ruusut ovat selvinneet talvesta ja muutenkin näyttää ihanan vihreältä. Nyt vaan toivon puille ja pensaille runsasta kasvua tälle kesälle, jotta saadaan vähän muotoakin tähän pihaan. Toisin kuin sisällä, puutarhassa joutuu odottelemaan, jotta se muutos kunnolla näkyy ja tämä odottaminen on kyllä itselle älyttömän vaikeaa.

Kalkkimaalia seinään

Meillä vaihtui reilu viikko sitten olkkarissa seinän väri. Olen ihaillut jo pitkään sisustusmaailmassa pinnalla olleita kalkkimaalilla maalattuja seiniä. Mattapintainen betonin näköinen pinta on juuri sitä mitä halusin myös meidän olkkarin isolle seinälle. Olen tykännyt kalkkimaalilla maalatuista seinistä pitkään ja kun oma maku ei ole matkan varrella muuttunut, päätin itsekin lähteä kokeilemaan sitä vihdoin meillekin.

Ostin kalkkimaalin sisustusliikke Nougatista. Sisustusliike on aivan ihana ja joudun menemään kyseiseen liikkeeseen aina lähes silmät kiinni, etten ostaisi sieltä mukaani tolkuttomasti kaikkea ihanaa. Tälläkin kertaa olin jo etukäteen päättänyt ostokseni, ettei heräteostoksia lähtisi mukaani. Värin valitsimme yhdessä myyjän kanssa ja mukaan lähti todella vaaleanharmaan maali.

 

Pienoinen yllätys oli kotiin tullessa ja purkin avatessa, kun sävy oli täällä meillä selkeästi ruskeanharmaa eli taupe. Sävy sopii meille oikein hyvin mutta luulen, että tässä tapauksessa meidän kodin värimaailma vaikuttaa siihen miltä väri näyttää meidän olkkarissa. Valosta riippuen värin sävy nimittäin vaihtelee selvästi. Mutta vaikka väri ei ollut sellainen kuin kuvittelin, näyttää se seinässä ihan super hyvältä. Sävy on meidän kotiin ihan täydellinen ja tuo ihanan pehmeän tunnelman meidän olkkariin. 

 
Maalasin seinän isolla maalipensselillä. Kuvissa pinta näyttää hyvin tasaiselta ja siinä ei suuresti pensselin jäljet suoraan edestä näykään. Mutta tarkemmin katsoessa ja erityisesti luonnonvalossa huomaa, että pinta ei ole ihan tasainen vaan juuri sopivasti eläväpintainen. Vaikka seinän väri ei muuttunut kovin paljoa, tekee se mielestäni olohuoneen tunnelmalle ihan älyttömän paljon. Olen ihan rakastunut tähän seinään ja suunnitelmissa on kyllä maalata tulevaisuudessa lisääkin seinäpintaa kalkkimaalilla. Seuraavaan projektiin voi mennä tovi mutta seuraava projekti on takuulla tiedossa. Tämä oli kyllä niin mun juttu!

StyleRoom

Liityin viime syksynä StyleRoomin jäseneksi ja olen tehnyt sinne kotimme sisustuksesta ja puutarhasta muutamia kansioita, joissa on blogista tuttuja kuvia vähän tiiviimmässä muodossa. Esimerkiksi olkkarin muutoksista olen koonnut sinne yhden kansion, kun ne täällä blogissa päivittyvät sitä mukaan kuin muutoksia teen. Siellä siis kaikki kerralla nähtävissä muutamalla kuvalla. Sivuni löydät täältä.

Olen tykännyt StyleRoomin yhteisöstä, josta voi Pinterestin tapaan etsiä ideoita ja katsella kauniita koteja. Kodit ovat suomalaisia ja monta hyvää ideaa olen sieltä jo löytänyt. Pinterest on aiemmin ollut ihan ykkös paikka mistä olen hakenut ideoita mutta nyt StyleRoom on noussut ideoineen sen rinnalle. Sieltä löytyvät ideat ovat hyvin Suomen olosuhteissa toteutettavissa. Molemmat sivustot ovat siis nykyään aktiivisesti käytössä rinnakkain.

Olin todella iloinen, kun sain pyynnön StyleRoomista tehdä minusta ja kodistamme pienen jäsenesittelyn. Nyt Styleroomissa siis muutamin sanoin omaa sisustusfilosofiaani, mistä meidän koti muodostuu ja millaisia ajatuksia sisustaminen minussa herättää. Tulipahan tätä juttua varten vähän itsekin mietittyä asioita. Kyseistä StyleRoomin juttua voitte käydä kurkistamassa täältä.

Äitienpäivä

Äitienpäiväni alkoi pitkillä aamu-unilla, vohveli aamiaisella ja ulkoilulla. Ihana ilma mahdollisti grillailun päivällä ja iltapäivällä vielä kahviteltiin kakun merkeissä vanhempieni kanssa. Ilta vietettiin ulkona leikkien. Ihana ja rauhallinen päivä.

Valkovuokot poimin itse itselleni mutta sitäkin rakkaammat ovat nuo leskenlehdet, jotka sain pojaltani. Vähän nuupahtaneet olivat jo kotiin tullessa mutta suurella sydämellä poimittu.

Äitiys on yksi maailman ihanimmista asioista. Se on toisinaan rankkaa ja raivostuttavaa mutta enimmäkseen kuitenkin ihanaa ja antoisaa. Olen todella onnellinen, että olen saanut sen kokea ja saanut niin ihanan pojan, josta olen joka päivä iloinen ja ylpeä.

 

Ihanaa äitienpäivän iltaa kaikille äideille, erityisesti tietenkin omalle äidilleni ja isoäideilleni! Mielessä ovat myös ne äideiksi haluavat, joille syystä tai toisesta toive ei toteudu.

Riipparaita

Olen haavellut, että saisin etupihallemme joskus rippajalavan. Olen miettinyt sille paikkaa ja harmitellut sen kokoa. Totuus kuitenkin on, että se on aivan liian suuri meidän pienelle pihallemme, vaikka kuinka sitä sinne haluaisinkin.

Korvaavaa puuta etsiessäni vastaan tuli monenlaista vaihtoehtoa. Keväällä innostuin puutarhalehtiä lukiessa riippahernepensaasta. Olin jo valmis ostamaan kyseisen puun/pensaan, kunnes tajusin, että siinä on keltaiset kukat. Väri ei kuulu suosikkeihini omassa puutarhassani ja siihen lopahti innostukseni kyseisen puun/pensaan kohdalla. Olin jo luovuttaa koko puun suhteen, kunnes vastaani tuli Plantagenin sivuilla Riipparaita.

Riipparaita on oikeasti pensas, joka on varrettu pieneksi puuksi. Sen maksimi korkeus on 2-2,5metriä ja leveyttä pitäisi tulla 1,5metriä. Koko on juuri passeli meidän pihalle -> ei liian korkea tai leveä. Ulkoisestikin se muistuttaa riittävästi riippajalavaa tai ainakin niin paljon, että se melkein korvaa sen puutteen. En siis saanut ihan jalavaa mutta puun kuitenkin.

 

Riipparaita on mitoitettu etupihalle niin, että kasvaessaan sen pitäisi olla juuri passelissa paikassa. Se tulee kivasti suojaamaan keittiön ikkunaamme. Vielä se on kovin pieni mutta kasvaessaan varmasti oikein ihana. En vielä istutellut tähän kovin paljoa muita kasveja mutta mietiskelen tässä tovin ja jotain tähän olisi vielä tarkoitus laittaa riipparaidan ja pensastuijan kaveriksi. Kunhan saan tuon puun tuosta kasvuun ja näen miten se muotoutuu, niin katsotaan mitä kivaa tähän vielä keksisi.

Uusi arkku puolivalmiina

Vielä on vaiheessa meidän uusi sohvapöytä mutta tässä kuvia mitä tuli ostettua tori.fi sivuilta. Kyseessä on vanha metallinen amerikan matka-arkku, joka on kieltämättä aika huonossa hapessa. Mutta vaikka mies oli aluksi vakuttunut, että olen tullut hulluksi kun tämän ostin, niin olen varma että hyvä tästä lopulta tulee.

Arkku oli aika huonossa kunnossa sen saatuani ja ensimmäisen illan poistinkin siitä teipeistä jääneitä tarrajälkiä ja niitähän riitti. Seuraavaksi oli luvassa lukon avaaminen, jota odottelin tovin. Arkku oli nimittäin lukossa ja avain uupui. Onneksi miehen isä osaa kaikenlaista ja poran avulla lukko saatiin murrettua nopeasti. Arkun sisältä löytyi vanhoja sanomalehtiä 60-luvun alusta mutta muita aarteita se ei kätkenyt sisäänsä.

 
Seuraavana oli vuorossa arkun alle renkaiden lisääminen. Renkaat nostavat arkun sopivan korkuiseksi ja mitä luksusta kun siivotessa arkun saa kevyesti rullattua pois paikaltaan. Renkaat lisäävät käytännöllisyyttä huomattavasti ja ennen kaikkea siivous helpottuu todella paljon. Sohvan altakin saa nyt niin kätevästi imuroitua ilman kikkailuja. Suuret plussat siitä tälle arkulle!

 








 






     
Jäljellä olisi enää arkun maalaus. Maali on hankittu ja nyt odottelen sellaisia säitä, että pääsen arkkua ulos maalaamaan. Vakaasti uskon, että hyvä tästä tulee mutta vielä täytyy vakuutta tuo mies tästä. Mutta kunhan saan projektin saatettua loppuun uskon, että arkun vaihtaminen pienempään oli kannatava päätös. Kolhuja tästä arkusta löytyy ja ihan priimaa en siitä saa mutta se ei kyllä ole tarkoituskaan, vaan juuri sellainen elämää sopivasti nähnyt versio oli tähän muutenkin hakusessa. Nyt vaan lämpimiä säitä odottelemaan, jotta saan projektin saatettua loppuun.

Aita rusakon kiusaksi

No nyt on aitaa etupihalla ja (toivottavasti) krookukset lähtivät tänä keväänä viimeistä kertaa rusakon suuhun. Mutta olipahan haastava päätös tehtäväksi näin visuaalisesta näkökulmasta. Ensimmäisenä ajatuksenani oli nimittäin löytää kaunis ja siro puuaita rajaamaan aluetta.. no joo, tämä ajatus oli kuollut jo syntyessään. Kaunis, siro ja puu -> mahdoton yhdistelmä!

Seuraavana vaihtoehtona oli siisti ja huomaamaton aita, joka ei olisi liian korkea. Pienellä pihalla metrin korkuinen aita näyttää mielestäni typerältä mutta liian matalasta aidasta taas ei ole mitään hyötyä. Tätä hanketta on pohdittu tovi ja toinenkin. Lopulta suunniteltiin aita yhdessä miehen kanssa.

Toteutukseen pääsi aidan ja rautalangan yhdistelmä viritelmä. Alas verkkoa, joka ei mielestäni ollut liian korkea mutta koska se yksinään olisi liian matala, niin sen päälle vielä kaksi kerrosta rautalankaa. Raskaampi osa alas ja aita kevenee ylöspäin, mutta korkeutta pitäisi olla nyt riittävästi pitämään rusakot loitolla. Nyt sitten jännitetään onnistuuko rusakko keksimään keinon tämän viritelmän ylittämiseen.

 
Samalla kun viritimme aidan, poistimme mustikkapensaiden juurilta sorat. Viime kesänä sato oli heikko, joten testataan oliko syynä painavat kivet juurilla. Lisäsimme pensaiden juurille vähän multaa ja päälle vielä haketta. Ei niin kivan näköistä kuin kivien kanssa mutta mustikkapensaista olisi olennaista saada myös satoa ja kevyempi hake saattaisi toimia käytännössä paremmin.

 
Tällainen viritelmä siis saatiin aikaiseksi ja olen siihen ihan tyytyväinen. Eihän tämä ole tietenkään se kaunis puuaita, joka siinsi jo silmissä mutta sopivan siro ja huomaamaton kuitenkin. Nyt peukut pystyyn, että tämä viritelmä vielä toimisi.