keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Puutarhassa tapahtuu

Terveisiä meidän puutarhasta. Täällä on alkanut kunnon mylläys ja kaikki mahdollinen vapaa-aika kuluu tällä hetkellä pihalla. Hommaa on vain niin tolkuttoman paljon, ettei vähäinen vapaa-aika meinaa millään riittää kaiken tekemiseen. Saimme talvella kuulla, että salaojaremonttia ei ole tulossa. Tätä tietoa olimme odotelleet vuosia ja villi suunnittelu puutarhan suhteen alkoi heti tiedon tultua. 


Ihan ensimmäiseksi homma alkoi etupihalta, jossa alppiruusu ja pikkujasmike kaivettiin esiin ja niiden paikka vaihtui. Alppiruusun siirsimme kovalla työllä varjoisampaan paikaan. Pensas on jo hyvän kokoinen ja koko paketti painoi lähemmäs 150 kiloa. Parisuhdetta punnittiin ja kirosanat lensivät mutta lopulta pensas pääsi uuteen paikkaan lasten pulkan avulla. Alppiruusu kukkii para-aikaa mielettömässä kukassa. Tällaista kukkamerta ei koskaan aiemmin ole ollut ja nyt jännitetään, kuinka käy kukinnan tulevien vuosien suhteen, vai ottaako pensas nokkiinsa siirrosta. Pikkujasmike pääsi taas aurinkoisempaan paikkaan ja toivon, että se menestyy siellä paremmin kuin aikaisemmassa paikassa, jossa kukkia on tullut vain vähän, eikä pensas ole oikein lähtenyt kunnon kasvuun.

Myös keittiön ikkunan alla oleva riipparaita sai uuden paikan. Sen selviytyminen jää nähtäväksi. Mies kiskaisi puun kuin rikkaruohon ja isoja juuria katkesi. Vielä näyttää hyvälle mutta olen kyllä varautunut siihen, ettei puu ehkä selviytynyt siirrosta. Puu sai uuden kodin alppiruusun vierestä viinitynnyrissä.

       

Kun siirrot saatiin tehtyä alkoi seuraava projekti: kohopenkin teko. Kukkapenkki on lähes valmis ja samalla olen todennut, että koska aika menee kaikkeen muuhun, ovat rikkaruohot vallanneet sillä aikaa sen osan puutarhaa, jota en ole ehtinyt työstämään ollenkaan. Kaiken tämän lisäksi meillä on toki myös takapihalla meneillään omat projektit. Aikaa ja rahaa kuluu mutta myös tulokset näkyvät. Kaikkea ei taatusti saada tälle vuodelle aikaiseksi mutta jo nyt näyttää puutarhassa paremmalle kuin vuosiin tai näyttäisi ilman tuota valtaisaa rikkaruohomerta..

Täällä siis puuhastellaan tällä hetkellä pääasiassa ulkona. Kuvat ovat kevään aikana etupihan puutarhassa ja takapihan terassilla otettuja. Laitan lisää kuvia heti, kun kasvit pääsevät vauhtiin ja hommat etenee.

       

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Vappuviikonloppu

Mitenkäs teillä on vappu sujunut? Me ollaan vietetty todella rauhallinen vappu ihan vain oman perheen kanssa. Aattona hypättiin pyörän selkään ja lähdettiin vähän pidemmälle ajelulle. Ajeltiin leikkipuistoon naapurikaupungin puolelle. Puistoilu ei mennyt ehkä ihan niin putkeen kun oltiin ennakolta suunniteltu. Kun laitoimme kenkiä ja lapasia neidille noin 50 kertaa päätettiin luovuttaa ja suunnata takaisin kotiin. Illalla oltiinkin niin väsyneitä, että mentiin koko perhe ajoissa nukkumaan. Varsin railakas aatto siis..

Vappupäivä aloitettiin astetta paremmalla aamupalalla. Suunnitteilla oli tavata kaveriperhettä mutta flunssa esti tapaamisen. Niinpä me pitäydyttiin kotona herkkuja syöden ja puutarhatöitä tehden. Siinähän se päivä kului ja puutarhahommat eteni kivasti.

Tänään ulkoiltiin urakalla. Poika sopi parhaan kaverinsa kanssa treffit lähipuistoon ja vietettiinkin siellä lopulta lähes kolme tuntia. Illasta naama helotti yhdellä, jos toisellakin ja totesin, että aurinkorasvalle olisi ollut käyttöä. Näin keväisin ei millään meinaa muistaa, että rasvan käyttö tulisi aloittaa ajoissa. 

Huomenna aamulla on aikainen herätys edessä, kun poikkeuksellisesti alkuviikosta on tiedossa muitakin kuin etätöitä. Kauhea stressi jo nyt heräänkö ajoissa. Niin sitä on kummasti vuodessa tottunut jatkuvaan etäilyyn ja sen helppouteen. No kai sitä pari päivää selviää, kun loppuviikon voi turvallisesti naputella kotona.

tiistai 16. helmikuuta 2021

Hyvää laskiaistiistaita

Kirjoitin ystävänpäiväksi postauksen ja tajusin seuraavana yönä, että se jäi julkaisematta. Tämä kertonee aika hyvin tilanteesta, jossa tässä hetkessä eletään. Blogissa onkin ollut pitkä hiljaisuus ja kovin aktiiviseksi en sen kanssa ihan lähiaikoina varmaan ryhdykään. Alkuvuosi on ollut aikamoinen. Siihen on kuulunut omalla kohdalla muun muassa lähes kuukauden kestänyt erittäin sitkeä flunssa, joka jatkuu edelleen, erittäin runsaasti töitä, uhmaava kuusivuotias, kävelemään oppinut yksivuotias, jonka perässä saa juosta jatkuvasti (askelmääräkin sen kertoo) ja sotkuinen kämppä. Arki on siis ollut melkoisen hektinen ja flunssan viedessä voimia, on sellaiset asiat kuin siivous ja some jääneet aika paljon vähemmälle. 

Mutta on meillä ollut myös kiireen ja väsymyksen lisäksi hyviä hetkiä: lettukestit yksivuotiaan kunniaksi (koska flunssan vuoksi muu juhlinta ei ole toistaiseksi onnistunut), kivoja kävelyreissuja esikoisen kanssa ja hyviä keskusteluja, ihana talvi ja talviurheiluja sekä loistavia uutisia taloyhtiöltä, jonka seurauksena olen tilannut jo melkoisen määrän kukkia ensi kesäksi ja aloittanut puutarhan suunnittelun oikein urakalla. 


Tänään pojat suuntasivat illaksi luistelemaan. Päiväkodissa oli onneksi huolehdittu jo päivään kuuluvat mäenlaskut. Me tytön kanssa suunnattiin katsomoon kunhan laitettiin sauna ensin päälle. Iltapalaksi oli tarjolla väsyneen äidin laskiaispullaa kaupan pitkosta, jonka päälle laitettiin jäätelöä ja mansikkahilloa. Ihan hyvältä maistui tämäkin versio ja oli tähän hetkeen aivan riittävä. Tällä hetkellä vähempi saa riittää, jotta päivistä selviytyy. 

torstai 7. tammikuuta 2021

Loppiainen

Eilen oli se päivä, kun oli aika laittaa kuusi pakettiin. Ja sanottakoon, että kuusen kannalta oli kyllä viimeiset hetket. Ei olla enää hetkeen laitettu kuuselle vettä ja sohvalla istuessa kuuli kuinka neulasia rapisi lattiaan ja koristeet alkoivat jo taipua uhkaavasti alaspäin. Puolikas kuusi löytyykin nyt imurin pölypussista. Mutta siitäkin huolimatta, olisin voinut kuusta vielä tovin tuijotella. On se vaan niin ihana. Poikakin totesi, että enää ei ole yhtään niin kaunista kun on loppiainen ja kuusikin viety pois. Jopa tyttökin ilmoitti äännellen, ettei ollut yhtään tyytyväinen, kun koristeita alettiin kerätä pois.

Kuusen lisäksi en millään vielä malttanut laittaa muita koristeita pois, vaan taidan vähän vielä venyttää niiden kanssa oloa. Omalta osalta joulun tunnelmat ennen joulua olivat totaalisen kadoksissa ja joulun jälkeen olen niitä vielä tässä metsästellyt. Ehkä sen vuoksi tuntuu, etten millään viitsisi koristeista vielä luopua. Laitan ne pois, sitten kun siltä tuntuu, ehkä ensi viikonloppuna.

       

Olen tässä pohdiskellut, että kuinka paljon aiemmin tuon kuusen voisi seuraavana jouluna ottaa, niin että siitä ehtisi nauttia riittävästi. Nyt meillä on ollut tapana hankkia kuusi noin viikkoa ennen joulua. Uskaltaisikohan seuraavana jouluna ottaa jo hieman aiemmin? Jotenkin tämä aika kuusesta nauttien tuntuu niin kovin lyhyeltä. Sinänsä aika hauskaa, koska lapsuudessani kuusi hankittiin aina vasta 22pv illalla tai 23pv. Kotiin kuusta ei hankittu koskaan mutta mummolassa nautittiin sitten senkin edestä ne muutamat päivät. Mutta meidän perheelle siitä on tullut tärkeä osa meidän joulua ja jouluvalmistautumista. Aidon kuusen kanssa tuo aika on kuitenkin rajoitetumpi ja pohdiskelen siksi tässä kuinka kauan saisin kuusen pidettyä hyvänä, niin että siitä voisi nauttia hieman pidempään.

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Jouluaaton kattaus

Jouluisia terkkuja meiltä. Täällä pari edellistä päivää on sujunut rennosti sisällä rentoutuen ja elokuvien parissa sekä ulkona lasten kanssa leikkien. Omalla kohdalla joulutunnelma on ollut vähän hukassa ja lepo ja rento oleminen on tullut tarpeen. Syksy on ollut harvinaisen rankka. Uusi elämäntilanne, yö valvomiset ja uuteen tulokkaaseen tutustuminen yhdistettynä etätyöhön ja haasteelliseen työtilanteeseen on vienyt voimia aika kiitettävästi. Ajattelinkin jatkaa tätä rentoilua nyt vielä useamman päivän, jos saisin kerättyä vähän voimia talvea ja kevättä varten.

       

Meillä joulun odotukseen liittyy paljon perinteitä, jotka jäivät tänä vuonna kokonaan kokematta: Helsingin jouluvalot, Tuomaan markkinat ja karuselli, Koiramäen pajutalli, Weisteen joulumyymälä jne. Kiire yhdistettynä puuttuviin perinteisiin vaikuttivat omalta osaltaan siihen, että oma joulumieli on ollut tosiaan vähän kadoksissa. Aatto sujui kuitenkin varsin mallikkaasti. Mikä parasta, kukaan ei sairastunut ja saimme perheen kasaan, mikä ei tässä tilanteessa ollut ollenkaan varmaa. Jouluruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Saatiin joulupukki piipahtamaan terassilla, jossa laulettiin ja jaettiin muutama paketti ennen kuin sanottiin pukille heipat ja jatkettiin lahjojen jakamista. Lapsien jouluriemu oli käsin kosketeltavaa.

       

Tänä vuonna joulupöydän kruununa oli kauniit kukkakimput, jotka hain ihanasta kukkakauppa Kosmoksesta. Olin suunnitellut tekeväni kimput itse mutta päätin vähentää omaa stressiä ja antaa oikean ammattilaisen hoitaa asian ja hyvä niin. Kimput olivat täydelliset ja tekivät joulupöydälle juuri oikean tunnelman. Tälle vuodelle olimme mieheni kanssa hankkineet pöytään jatkopalan ja kaikki mahtuivat pöytään hienosti. Tilaa oli jopa niin paljon, että tulevina vuosina suurempikin porukka on meille tervetullut. Toivottavasti ensi joulu on jo toisenlainen ja päästään taas toteuttamaan meille muodostuneita perinteitä ja viettämään juhlaa ilman ylimääräistä stressiä.

perjantai 25. joulukuuta 2020

Joulukortti tervehdys joulupäivään

Ihanaa Joulua kaikille! Täällä oli viimeinen viikko ennen joulua sellaista haipakkaa, että yöunet jäivät vajaiksi useina öinä peräkkäin. En muista milloin viimeksi olisi ollut tällainen joulu, että kaikki tuntui olevan viime tingassa, vaikka mielestäni olin valmistautunut etukäteen todella hyvin. Ensimmäisen lahjankin tein jo kesäkuussa ja viimeiset tilasin marraskuun lopussa. Joulukortit tein valmiiksi lokakuussa ja olin tästä todella ylpeä. Mutta tajusin vasta saatuani ensimmäiset joulukortit kotiin, etten ollut lähettänyt omiani, vaikka olin ne niin ajoissa tehnyt. Lähetys meni siis sitten kuitenkin lähes viimeiseen päivään. 

Tämän vuoden joulukorttiin halusin ripauksen huumoria. Vuosi on ollut raskas kaikille ja huumoria ei ole koskaan liikaa. Siksi katselin tälle vuodelle astetta rennompia kortti-ideoita. Pinterestistä löytyi ajatus, jota muokkasin sitten asteen oman näköiseksi. Kuten monina vuosina aiemminkin, kuvittelin tekeväni joulukortin muutamassa illassa, niin ei käynyt kuitenkaan tänä vuonnakaan.

       

Eilinen meillä olikin sitten aika haipakka päivä. Kokoonnuimme vanhempieni ja sisarusteni kanssa meille viettämään aattoa. Päivä hurahti ohi ihan hetkessä. Latailen hieman myöhemmin meidän joulukattauksen kuvia bloginkin puolelle mutta tänään aion ihan vain rentoutua. Nautittiin valmiista joulupöydästä vanhempieni luona ja nyt aion istua illan ja nauttia tunnelmasta ja ehkä vähän jouluelokuvistakin. Mutta nyt ihanaa ja erityisen rentouttavaa joulupäivää teille kaikille!

torstai 17. joulukuuta 2020

Piparikaupunki

Näin marraskuussa aivan ihastuttavia talolyhtyjä erään sisustusmyymälän Instgram sivuilla. Ihastuin lyhtyihin ja suunnittelin niille jo paikankin. Mutta vaikka lyhdyt tulivat kahdesti myyntiin, niin myöhästyin molemmilla kerroilla, sillä lyhdyt myytiin hetkessä. En ollut selvästi ainut, joka oli lyhtyihin ihastunut. Jäin siis lyhtyjen kanssa nuolemaan näppejäni. Mutta vaikka jäin ilman lyhtyjä jäi asia muhimaan ja päätinkin toteuttaa kaupungin pahveista lyhtyjen sijaan.

Tänä vuonna en voinut rakentaa puista "joulukuusta" ruokapöydän viereen, koska se olisi liian houkuttava pienelle neidille ja niinpä siihen tarvittiin muuta jouluista tunnelmaa. Piparikaupunki ja vihreät samettitähdet sekä metsästä haettu pieni kuusenalku tuovat nyt sopivaa tunnelmaa ruokapöydän viereen. Kokonaisuus tuli sitä paitsi aika paljon halvemmaksi, kuin nuo näkemäni talolyhdyt.

       

Poika innostui kaupungista ja askartelusta. Hän piirsikin oman pahvilinnansa. Se koristaa nyt hänen huoneensa ikkunaa. Kysyin olisiko halunnut piirtää taloja tai linnoja lisää mutta yksi kuulemma riittää. Lisää kaupunkia löytyy meillä siis myös lastenhuoneesta.