Antiikkimessujen löydöt

Ihanat Antiikin ja Keräilyn Kesäpäivä löydöt ovat löytänee paikkansa kotona ja vihdoin ja viimein ehdin jopa kuvaamaan löytöni. Viime viikot ovat olleet niin kiireisiä, että päivitystahti laahaa, kun en tunnu ehtivän kuvaushommiin millään..

Ensimmäistä kertaa käydessäni Simpeleen Antiikin ja Keräilyn Kesäpäivillä ostin sieltä ensimmäisen vanhan matkalaukkuni. Tämä oli toinen kerta messuilla ja perinne jatkui, kun ostin tälläkin kerralla mukaan vanhan matkalaukun. Pojan huoneen "lelulaatikot" lisääntyivät siis yhdellä. Nyt matkalaukkupinossa on neljä laukkua mutta se selvästi vielä kaipaisi yhden, jotta tornista saisi tasapainoisen. Eikä kai noita säilytyslaatikoita koskaan voi olla liikaa. Jos vastaan siis tulee sopivan kokoinen yksilö, saattaa pino vielä kasvaa yhdellä matkalaukulla.

Messuilla teemana oli vanhat lelut ja toivoin löytäväni messuilta pojalle vanhan auton. En halunnut liian hienoa, vaan lelun piti olla edullinen ja tarpeeksi "rämä", jotta sillä voisi myös oikeasti leikkiä. En meinannut uskoa millainen tuuri kävi, kun täydellinen yksilö tuli vastaan melkein ensimmäisillä pöydillä. Hinta oli sopiva, joten en harkinnut hetkeäkään auton ostamista. Ja äidin onneksi auto on tosiaan päässyt leikkeihin mukaan. Tosin renkaista lähtee sellainen kitinä, että taitaa öljylle vielä olla käyttöä..

Näiden aarteiden lisäksi viimeisenä löytönä oli vanha peltinen ja kolhuinen keksipurkki. Huomasin peltirasian heti messujen aluksi ja kun sitä ei lähtiessäni kukaan ollut ostanut, nappasin purkin mukaan. Kotona se pääsi virashuoneen/työhuoneen kirjahyllyyn vanhan kenkälaatikon tilalle (ja näyttää muuten aika paljon paremmalle vaihtoehdolle). Purkki sai sisäänsä kasan valokuvia.

Kaikki löydöt olivat hurjan mieluisia ja ihanan rosoisia. Messut olivat täynnä ihania aarteita mutta aika monessa hinta oli jo sitä luokkaa, ettei niitä tarvinut edes ajatella mukaan. Onneksi ehdin napata nämä aarteet itselleni.

Etupihan loputon kitkemis urakka

Palattiin jo reilu viikko sitten lomalta mutta etupiha työllistää edelleen. Toki ehdittiin tässä välissä jo käydä viikonlopun verran pois kotoakin ja viime viikolla oli paljon muutakin puuhaa mutta rikkaruohot tuntuvat valloittavan etupihaamme vähän turhankin nopeaa vauhtia. Tällä viikolla riittää siis runsaasti puuhaa, kun yritän saada puutarhan taas haltuun.

Kirsikat olivat ehtineet kypsyä loman aikana ja koska räkätit taitavat olla vielä mustikoita syömässä metsässä, olivat ne vielä jopa puussakin. Keräsin viime viikolla pakkaseen porukoita varten kahdeksan pussia kirsikoita. Kirsikkapuiden latvat jäivät kuitenkin keräämättä, kun kerääjän alle 160 senttinen pituus vain kerta kaikkiaan loppui kesken. Vähän kyllä harmittaa katsella kun ylälatvat notkuvat kirsikoista mutta kai niillekin syöjät vielä löytyy..

Kaksiväriset liljat lopettelivat jo kukintaansa mutta valkoisten liljojen kukinta on ollut juuri parhaimmillaan nyt lomalta palattuamme. Tykkään tosi paljon liljan näyttävästä kukinnasta ja on harmillista, että se kestää vain niin vähän aikaa. Onneksi ehdin näitä valkoisia liljoja nyt sentään ihailla vähän kauemmin kuin niitä kaksi värisiä liljoja.

Mansikat olivat aloittaneet jo toisen kierroksen kukkiensa kanssa. Täytyy toivoa, että tällä kertaa näistä jäisi meillekin jotain syötävää. Myös kellopeippi oli alkanut kukkia mutta ne ovat kahdessa vuodessa kasvaneet hurjan paljon isommiksi mitä niiden maksimi pituus pitäisi olla. Keskellä oleva kukkapaenkki ei näytäkään nyt ihan siltä millainen suunnitelma siitä alunperin oli ja siihen täytynee tehdäkin ensi kesälle vähän uusia suunnitelmia.
 

Muutenkin puutarhassa pyöriessä on huvittavaa, kun en ole saanut koko etupihaa vielä edes valmiiksi ja jo nyt harmittaa siellä jotkut kohdat, jotka ovat olleet jo tovin valmiina. Aluksi oli niin kiire saada pihaa parempaan kuntoon, että suunnitelmat olivat vähän hatarat ja nyt kaikki palikat eivät menekkään ihan niin kuin nyt haluaisin. Puutarhassa riittää siis taatusti myös jatkossa puuhaa. Mutta täytyy nyt sillä väliin yrittää olla tyytyvänen, siihen mitä ollaan saavutettu. On tämä etupiha kaikesta huolimatta aika rutkasti paremman näköinen kuin asuntoa ostaessa oli.

Antiikki ja keräily messut

Ensimmäinen osa lomasta on takana ja me olemme palanneet arjen pariin. Mies lähti takaisin töihin ja me ollaan pojan kanssa palattu normaaleihin arkirutiineihin. Loman odotetuimpia hetkiä oli itselleni viikonlopun Antiikki ja keräilymessut, joihin halusin todella kovasti päästä. Viime vuonna messut jäivät väliin ja kun tiesin tämän vuoden teeman olevan vanhat lelut, ilmoitin jo kauan sitten miehelleni, että sinne on päästävä.

Messut alkoivat lauantaina ja olimmekin jo heti messujen avautuessa liikenteessä. En ole mikään antiikin asiantuntija ja en ymmärrä hienojen lasiesineiden, kolikoiden, mitalien tai kirjojen arvoa mutta rakastan vanhoja esineitä, joilla on tarina. Erityisen ihastunut olen vanhoihin leluihin. En halua ostaa esineitä, joita ei voi käyttää, vaan ne täytyy säilyttää vitriinissä. Etsin enneminkin vanhoja ja kauniita käyttöesineitä kohtuulliseen hintaan ja pienet kolhut eivät menoa haittaa, kunhan näyttää hyvältä ja toimii arjessa.

Messuilla oli paljon kaikenlaista esinettä mutta monet pöydät tuli ohitettua nopeaa tahtia, jos niillä ei ollut itseä kiinnostavia esineitä. Heti messujen ekoilla pöydillä tein löytöjä, joita ei voinut olla ostamatta mukaan. Ajattelinkin, että taitaa rahat loppua näillä messuilla kesken mutta lopulta ne itselle parhaat pöydät olivatkin juuri messujen alkupuolella. Vaikka ostoksia tein vain muutamia, oli pöydillä runsaasti katsottavaa ja jotenkin vähän nauratti, kun niitä itselläkin olleita leluja myytiin jo antiikkina. Kai sitä alkaa itsekin tosiaan olla jo vähän antiikkinen.

Olin varautunut lomalle kameran kanssa mutta perinteisesti laturi oli jäänyt kotiin. Kameraa käytin hillitysti loman aikana, jotta saisin messuiltakin otettua kuvia. Messuilla ehdin ottaa kaksi kuvaa, kun kamera sanoi itsensä irti. Loput kuvat onkin otettu kännykällä, joten laatu ei ole kummoinen mutta pääsette edes hitusen messutunnelmaan näitten avulla. Kunhan tässä saan paikkoja kotona vähän vielä kuntoon, otan vielä kuvat omista löydöistä mutta tässä oli siis pieni otanta Simpeleen messulta. Kivat messut, joissa kannattaa vierailla jos sattuu olemaan messujen aikaan lähimaisemissa.

Mökiltä löytyineitä aarteita

Puunrunkojen lisäksi tein keväällä mökiltä pari muutakin löytöä. Navettaa tutkiessa löysin sieltä vanhan pärekorin. Olin jo hetken metsästellyt samantyyppistä käytettynä nettien kirpputoreilta mutta onneksi ei ollut tullut sopivaa vastaan, kun sellainen löytyi kerran ihan omasta takaa ja ilmaiseksi. Pienesti kori on kärsinyt ajan saatossa ja toisesta reunasta puuttuu palanen mutta se ei käyttötarkoitusta haittaa yhtään.

Kodinhoitohuoneessa oleva Ikean kori saikin nyt väistyä ja pojan vaipat siirtyivät kokonsa puolesta tilavampaan koriin. Kori sopii tilaan ulkonäöllisesti hyvin ja sen lisäksi se on kokonsa puolesta tehtävään paljon sopivampi kuin edeltäjänsä. Kaksi paketillista vaippoja mahtuu koriin helposti ja sen lisäksi uimavaipat ja peppupyyhkeet löytävät korista paikkansa. Kunhan päästään vaippatouhuista eroon (toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin), niin tämä kori saa uuden tehtävän. Sen jälkeen koriin kerätään silitystä odottavat puhtaat vaatteet (jotka tällä hetkellä pyörivät vaatehuoneen lattialla) mutta toistaiseksi siis pärekori saa vaippoja säilytettäväkseen.

Pärekorin lisäksi navetasta löytyi vanha pyykkilauta. Se oli niin hauska löytö, että myös se lähti mukaani. Vielä pyykkilaudalle ei ole löytynyt ihan sopivaa paikkaa, mutta tokihan sekin sijoitetaan kodinhoitohuoneeseen. Toistaiseksi se on vain lattialla silityslaudan kanssa kunnes keksin sille paremman paikan. Täytyy toivoa, ettei tälle tule kovasti käyttöä, vaan pesukone jatkaa toimintaansa mutta mielestäni siitä saa hauskan yksityiskohdan vielä kodinhoitohuoneen koristukseksi.

 

Mansikkasatoa ja muita puutarhan uutisia

Kesäkuussa etupihan puutarhassa ei kukkinut muutamaa kivikkokasvia lukuunottamatta juurikaan kukkia. Istutin viime vuona pionin kesäkuun kukkijaksi mutta se ei kestänytkään talven kovia pakkasia. Kesäkuu meni siis aika vihreällä linjalla. Mutta heinäkuun vaihtuessa on etupihan puutarhassa taas alkanut kukkia. Liljat ovat kasvaneet täyteen mittaansa ja kaksiväriset valko-vaaleanpunaiset liljat ovat jo osittain auenneet. Myös angervon vaaleanpunainen hattarakukka alkaa olla parhaimmillaan.

Espanjanmansikat ovat alkaneet tuottaa satoa mutta jatkavat myös kukintaansa. Tämä on siitä kiva laji, että se kukkii aina ensimmäisiin pakkasiin asti ja tuottaa siis mansikoita läpi kesän. Myös isommat suomalaiset mansikat ovat tehneet satoa mutta ne ovat mennyt suurimmaksi osaksi räkättien ja harakoiden herkuksi. Mansikat ovat ripoteltu puutarhassa sinne tänne ja niissä ei ole verkkoja päällä, joten taidan saada syyttää itseäni tästä mansikkakadosta. Mutta onneksi ollaan kuitenkin päästy mansikan makuun pojan kanssa.

Seuraavat maanpeittokukat ovat aloittaneet myös kukintansa, joten näin heinäkuun alun kunniaksi kukkaloistoa ainakin riittää ihan kivasti. Myös mustikoissa on ihan mukavasti raakileita, joten taidetaan saada muutama mustikkakin vielä loppukesästä. Lämmin kesä on vauhdittanut selvästi kasvua ja myös kirsikkapuiden kirsikat ovat alkaneet punertaa. Saa nähdä ehditäänkö keräämään kirsikoita, ennen kuin pihan räkätit ehtivät ne syödä. Toissavuonna räkäteiltä meni kaksi päivää, kun söivät kirsikat parempiin suihin. Viime vuonna vanhempani ehtivät ennen räkättejä. Katsotaan kuinka käy tänä vuonna.

Parasta heinäkuussa on juurikin se, että omasta puutarhastakin saa napostella marjoja. Ei näitä pakastimeen asti voi laittaa, sen verran vähäistä on sato mutta kesän makuun päästään pojan kanssa ja sehän on pääasia.

Kotikokin leikit

Ostin talvella pojalle lelujen säilytykseen H&M Homesta lelulaatikon, joka näyttää päältä päin hellalta ja uunilta. Olen pohtinut myös Brion hellan ja uunin hankintaa mutta sille hintaa tulee jo sen verran enemmän, että tyydyin tähän Hennesin halpis versioon. Josko tämä riittäisi meillä kotikokin leikkeihin.

Aiemmin virkkasin pojalle vihanneksia ja hedelmiä vanhoista villalangoista mutta kattilat ja kauhat ovat loistaneet poissaolollaan. Ennen juhannusta sain vihdoin kyydin Ikeaan ja mukaan lähtikin sieltä pojalle kattilat ja kauhat leikkeihin. Ja kyllä näitä leikkejä on sen jälkeen riittänyt. Äitille ja isille on tarjottu jos jonkinmoista ruokaa.

Pojan kauhoille ja lastoille tein vielä oman säilytyspurkin pilttipurkista, jonka päälle virkkasin juttilangasta kuoren. Näin ei pojan leikeissä purkki mene ihan heti rikki ja saadaan leikkikeittiöön vähän rouheampaa ilmettä. Täytyy toivoa, että ruokaleikit johtavat siihen, että saadaan pojasta mainio kokki perheeseen. Onneksi meillä ruoka kuin ruoka maistuu pojalle, niin on hyvät lähtökohdat tulevalla kokilla.

Kirsikkapuun alla

Etupihan viimeinen kohta, jossa oli vielä vanhaa nurmikkoa pieni pala jäljellä, oli kirsikkapuiden alla. Samoihin aikoihin kun poistin nurmikon pyöräpaikan takaa, poistin nurmikon myös kirsikkapuiden alta. Myös tämä alue on vielä aika pahastikin kesken mutta siitä huolimatta silmä lepää kun rikkaruohojen täyttämää nurmikkoa ei enää löydy etupihaltamme.

Viime vuonna terassia tehdessä, tilasimme terassitarvikkeiden ohella kaksi kaivonrengasta. Kaivonrenkaat pääsivät isoiksi kukkaruukuiksi kirsikkapuun alle mutta viime vuonna en oikein vielä osannut päättää mitä niihin istuttaisin. Sisäinen mummoni nosti keväällä päätään ja istutinkin kaivonrenkaisiin peittoruusua. Ruusut ovat kärsineet kirvoista koko alkukesän mutta tolukäsittely tappoi kirvat ja täytyy toivoa, että tänä vuonna vielä nähtäisiin niitä ruusun kukkia.

Kaivojen eteen levitin mukulakiviä ja niiden eteen ja väliin pääsi mökiltämme tuotuja saniaisia ja Viherpeukaloilta tilatut viiruhelpit. Tarkoituksena oli istuttaa vielä kuunliljoja tähän mutta niiden kanssa kävi pieni episodi eli taitaa kuunliljojen istututus siirtyä ensi keväälle. Suunnittelin istuttavani aurinkoisimpaan kohtaan vielä pensasmustikkaakin koska sitähän ei voi pihalla olla koskaan liikaa (me tykätään siis tosi paljon mustikoista). Muitakin suunnitelmia tähän alueelle on mutta katsotaan saanko niitä toteutettua jossain vaiheessa.

Etupihan suuret linjat on siis vihdoin tehty. Neljättä kesää tässä mennään mutta eiköhän tässä pihassa riitä puuhaa vielä jatkossakin. Eniten taitaa koetella kärsivällisyyttä se, että odottaa kasvien levittäytyvän ja kasvavan täyteen mittaansa. Mutta täytyy kyllä sanoa, että mieli lepää, kun ollaan päästy eroon siitä rikkaruohojen peittämästä etupihasta ja tätä voi alkaa jo kutsua puutarhaksi.

Kuormalavan tuunaus

Maalasin juhannuksen aikoihin kesäkukkien alla olevan kuormalavan valkoiseksi. Kauan kesti, että sain ryhdyttyä koko hommaan ja itse maalauskin otti oman aikansa, kun sateiden vuoksi maalausprojekti venyi suunniteltua pidemäksi. Maalatessa oman haasteensa toi valkoinen väri, joka tuntui olevan kaikkien pikkuötököiden houkutusväri: Kirsikkapuun alla maalatessa pinta täyttyi ötököistä hetkessä. Mutta valmista tuli juhannuksena ja nyt huomattavasti raikkaampi versio kuormalavasta on saanut kukat päällensä. Loppujen lopuksi aika pieni työ ja melko suuri muutos.

Talven yli säilynyt pieni havu kuihtui alkukesän aikana pois ja sen tilalle istutin Viiruhelpi koristeheinää, jota tilailin Viherpeukaloilta etupihallemme. Koristeheinää tuli sen verran monta alkua, että sitä riitti takapihan ruukun lisäksi myös etupihalle ruukkuun. Muuten kukka-arsenaali ei ole juuri kasvanut. Tarkoituksenani oli ostaa tuohon maitotonkkaan kukka mutta kaikki amppelikukat ovat olleet sen verran hintavia, etten ole niitä raaskinut toistaiseksi ostaa. Jos amppelikukkia vielä löytyy loman jälkeen (jolloin emme ole kotona kukkia kastelemassa), niin sitten ehkä hankin loppukesälle vielä yhden kukan.

Vielä olisi kaikenlaisia pikku projekteja terassille suunnitelmissa mutta katsotaan mitä tämän kesän aikana saadaan aikaiseksi (hurjaa vauhtia aika kuluu ja kesäpäivät juoksevat ohi silmien). Ensisijaisena projektina sateiden salliessa on meillä aidan maalaus ulkopuolelta. Olemme maalanneet pari kesää sitten aidan sisäpuolelta mutta ulkopuoli on ollut maalaammatta ja kovasti maalauksen tarpeessa. Ulkovaraston mies sai jo maalattua ja aidan maalauskin on aloitettu mutta yllättävän hidasta on maalaus, kun maalattavaa pintaakin on ihan riittävästi. Sateet tuovat projektiin omat pikku haasteensa ja venyttävät aikataulua kiitettävästi. Puuhaa siis riittää taatusti kesän loppuun asti.