tiistai 29. syyskuuta 2015

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

Olen yhdessä asiassa todella hyvä, nimttäin onnistun aina tappamaan kaikki kukkani (sisätiloissa, toivottavasti niin ei käy puutarhassani). On yksi kukka joka kulki lähes kymmenen vuotta mukanani ensimmäiseen kotiini, opiskeluasuntooni, miehen kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin ja lopulta tänne meidän ensimmäiseen omaan asuntoon. Mutta viime keväänä en enää oikein jaksanut hoitaa sitä ja viimeinen elossa ollut kukkani kuihtui pikkuhiljaa pois. Tämä kukka oli anopinkieli. Olenkin todennut, että mahdollisuuteni saada kukka säilymään hengissä on se, että valitsen mahdollisimman paksulehtisiä kukkia, jotka kestävät kuivuutta.



Nyt on aika yrittää uudelleen ja olen ostanut uuden kukan. Saattaa olla, ettei se jää edes viimeseksi mutta annetaan tälle mehikasville nyt mahdollisuus ja katsotaan kuinka hyvin saan pidettyä sen hengissä. Jos yhteielomme jatkuu mallikkaasti, saattaa olla että ostan kukkaperheeseen uuden jäsenen. Tai vaihtoehtoisesti, jos en saa tätä pidttyä hengissä, joudun ehkä ostamaan uuden sen tilalle. Noh, aika näyttää kuinka meidän käy.

torstai 24. syyskuuta 2015

Jouluhulluko?

Kyllä, olen aina rakastanut joulua. Jo pienestä asti tein kaikki joululahjat itse ja niiden teko alkoi usein jo heinäkuussa. Toiset lahjat olivat onnistuneempia kuin toiset mutta antamisen lisäksi ne toivat iloa myös itselle niitä suunnitellessa ja tehdessä. Perhejouluun valmistautuminnen lahjoja tekemällä on ollut minulle se juttu. Joulutunnelmaan pääsin viimeistään elo/syyskuussa kun lahjaurakka kunnolla alkoi. Opiskelujen jälkeen itse tehdyt lahjat ovat vähentyneet koska aika ei vain yksinkertaisesti enää riitä lahjojen tekoon. Mutta joka vuosi joku kuitenkin saa aina itse tehdyn lahjan.



Viime vuonna emme ostaneet pojalle yhtään lahjaa ja siitä huolimatta hän sai ihan älyttömästi lahjoja. Tänäkään vuonna me emme aio ostaa hänelle lahjaa mutta yhden lahjan hän saa vanhemmiltaan. Elokuun loppu ja syyskuun alku meni iltaisin tehdessä ja nyt se on valmiina odottamassa joulua: nalletyyny. Omistan järjettömän kasan lankoja ja koska tuollaisessa kasassa lankoja ei ole mitään järkeä, on tarkoitus käyttää noita vanhoja lankoja pois. Tadaa, tässä onkin nyt se ensimmäinen joululahja valmiina ja muutama lankakerä tuhottu -> tuplasti hyötyä.




Idean sain Instagram sivuilta, jossa seuraan sisustusaiheisia kuvia pääasiassa pohjoismaista. Samankaltaisia tyynyjä oli siellä monissa lastenhuoneen kuvissa. Koska kykyä ja materiaaleja tuollaisen tyynyn tekoon on itsellä, suunnittelin oman version tyynystä ja sitten virkkuukoukku heilumaan. Terapeuttista puuhastelua ja lopputuloskin jotakuinkin sellainen kuin alunperin suunnittelinkin. Tosin silmien teko ei mennyt ihan putkeen. Tein silmät monta kertaa ja tämä on nyt parhaiten tyydyttävä tulos mutta ei kuitenkaan ihan sellainen kuin millainen ajatus näistä oli. Saa nyt kuitenkin kelvata tuollaisena, kun parempaan en taida pystyä. Nyt on tyyny tosiaan kaapissa odottamassa joulua, jolloin voin antaa sen pojalle lahjaksi.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Lelujen säilytys

Pojan saatua syntymäpäivälahjaksi kasan leluja oli aika alkaa miettimään kuinka niitä jatkossa säilytetään. Jo aiemmin keväällä tein omalle äidilleni tilauksen virkatusta lelukorista, kun oma aika ei tuntunut riittävän sellaisen tekoon. Hän virkkasi lelukoreja neljä. Näitä koreja löytyy kaksi olohuoneesta ja kaksi pojan huoneesta. Ennen lahjavirtaa ne riittivät oikein hyvin mutta nyt kun leluja on tullut runsaasti lisää piti alkaa miettimään myös muita ratkaisuja niiden säilytykseen.



Olohuoneen kaksi vanhaa matkalaukkua siirtyikin aika nopeasti pojan huoneeseen. Tosin niistäkin toinen oli jo alunperin ostettu lelujen säilytystä varten mutta jotenkin kummasti ne olivat täyttyneet omista käsitöistä ja langoista. No nyt oli aika täyttää isompi palapeleillä, kirjoilla ja puuleluilla. Pienempi sai toistaiseksi pehmolelut sisäänsä. Yritän pitää jatkossakin silmät auki näitten vanhojen matkalaukkujen kanssa, sillä en usko että lelut ovat tästä ainakaan vähenemässä. Tähän pinoon mahtuisi ainakin yksi laukku vielä lisää. Mielestäni vanhat matkalaukut ovat kiva tapa saada lelut piiloon mutta kuitenkin helposti pojan ulottuville.



Tyhjentäessäni lankojani vanhoista matkalaukuista, totesin että nyt on aika tehdä niillekin jotain. Uusia lankoja on turha ostaa, jos vanhoja löytyy yksi arkullinen ja kaksi matkalaukkua. Niinpä aloitin lankojen "tuhoamisen" virkkaamalla rakennuspalikoille pussin. Rakennuspalikoiden mukana tuli kyllä säilytyspussi mutta se ei ollut kovin käytännöllinen. Pussissa oli pieni suuaukko, joten poika ei itse pysty täyttämään tai tyhjentämään pussia. Siksi päätin tehdä uuden pussin, joka olisi kivemman näköinen ja käytännöllisempi. Tähän pussukkaan meni nyt opiskeluaikoina ostetetut pellavalangat. Siitä opiskeluajastakin on jo miltei kymmenen vuotta eli jo oli aikakin kuluttaa nämä langat pois. Käytännöllisyys tulee nyt testaukseen, kun pussukka otetaan käyttöön. Lankaa oli sen verran, että kylkiäisenä tuli vielä toinen hieman pienempi pussukka ja luulen että sillekin löytyy käyttöä jatkossakin.



Tarkoituksenani on vielä tehdä kankaisia lelukoreja säilytystä varten mutta se siirtyy vielä vähän myöhemmäksi. Toistaiseksi säilytystilaa on nyt tarpeeksi. Mutta jos tarvetta tulee, niin seuraavaksi suuntaan kangaskauppaan tarvikkeita noutamaan.

torstai 17. syyskuuta 2015

Etupihan edistysaskeleet

Toisin kuin takapiha, niin meidän etupiha ei ole vielä lähellekään valmis. Mutta kesän aikana päästiin sielläkin isoja askeleita eteenpäin. Edellisenä kesänä roudasin takapihalta ylimääräisiä laattoja etupihalle ja tein niistä polkuja jakamaan pihaa osiin. Nyt tänä kesänä ne vihdoin saivat kivituhkan allensa ja jopa näyttävät poluilta.



Toinen iso asia oli kivien tilaaminen etupihallemme. Haluan etupihallemme paljon kiviä ja autottomana niiden rohmuaminen on ollut ihan mahdotonta. Vanhempani ovat tuoneet niitä mökiltämme ja kaikki takapihan kivet olen siirtänyt etupihalle mutta eihän se ole riittänyt alkuunkaan. No nyt tilasimme ison säkillisen niitä kivituhkan kanssa samaan aikaan ja johan näyttää paremmalle. Toki tarvetta pihalla on vielä varmasti parille lisäsäkille mutta tämä on mielestäni hyvä alku ja pihaan saatiin jo vähän sitä tunnelmaa mitä kivillä sinne toivoin saavani. Kivien väliin jätin aukkoja ja sinne on tarkoitus istuttaa vielä sammalleimua tuomaan vähän vihreyttä kivien väliin.



Ja vaikka piha on vielä ihan totaalisen kesken on etupihamme jo alkanut tuottamaan satoa. Ensimmäiset mustikat ollaan napsittu parempiin suhin ja Espanjasta tuodut mansikat tuottavat edelleen marjoja. Poika tieää suunnata aina ensimmäiseksi etuphalla marjapuskiin, sen verran on tullut sieltä jo marjasatoa saatua.




Kuvat ovat nyt vähän ankeat, kun kaikki kukkaloisto on mennyttä mutta toivottavasti niistä vähän näkee miten etupiha on mennyt taas askeleen eteenpäin. Uusia kasvejakin ollaan saatu istutettua jonkin verran ja vanhempieni mökiltä saimme saniaisia kasvamaan pihallemme. Ensi kevään kukkasipulitkin ovat saapuneet postiin ja niiden istutus on edessä lähipäivinä.

Tarkoitus on, että tulevaisuudessa piha näyttää kivalle, vaikka kukat eivät kukikaan. Ikivihreät havut tuovat pihalle ympäri vuoden vehreyttä ja kivet tuovat sinne ryhtiä. Nyt kun saimme etupihalle myös pienen terassin, voi siihen tuoda istumapaikan ja kukkia sekä lyhtyjä. Edistystä on siis täälläkin tapahtunut vaikka vielä taitaa mennä useampi vuosi, ennen kuin etupihamme on valmis.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Valmis takapiha

En oikein itsekään meinaa uskoa, mutta meillä on valmis takapiha. Siitä iso kiitos miehelle, joka on ahertanut takapihan kimpussa ihan koko kesän ja alkusyksyn. Isyysloman tehokasta käyttöä mielestäni. Ensin saatiin terassi tehtyä ja se oli jo itsessään urakka mutta sen jälkeen mies kaivoi 40cm savea loppu pihalta pois ja tilalle tuli routalevyt, suodatinkangas, salaoja ja kasa kivituhkaa sekä ylimääräisistä laatoista tehty grillipaikka. Ei enää nokkosia, voikukkia ja muita rikkaruohoja sekä savivelliä vaan valmis piha.




Alunperin ei meillä ollut edes tarkoitus tehdä tuota loppupihaa tänä kesänä mutta terassin teon jälkeen tuo loppuosa rikkaruohoineen ei vaan enää oikein käynyt silmään. Grillipaikkaa tehdessä kivituhka loppui kesken ja silloin päätttiin, että tilataan sitä koko takapihalle kerralla kun kuitenkin joudutaan ostamaan lisää kivituhkaa. Se oli loistava päätös.




Tarkoitus on joskus laittaa kivituhkan päälle vielä liuskekivet mutta nyt budjetti ei anna siihen myötä, eikä kyllä aikakaan siihen olisi enää riittänyt. Mutta piha näyttää kivalle ilman liuskekiväkin ja on takuuvarmasti toimivampi pienen lapsen kanssa kuin edellinen piha. Nyt kun pohja on kunnossa on kiva laittaa ensi kesänä ruukkuistutuksia ja muutenkin miettiä pihan "sisustamista". Ei kai pihalla oikeasti sisustella mutta terassi tarvitsee vielä lisää istumispaikkoja ja säilytystilaa pojan leluille ja puutarhatarvikkeille, niin ensi kesänä on aikaa miettiä siihen vaihtoehtoja. Mutta nyt vain nautitaan takapihasta ja toivotaan hyviä kelejä, että grillauskausi voi jatkua ja voidaan istuskella ulkona sohvalla mahdollisimman myöhään syksylle, ennen kuin katos on pakattava pois talven tieltä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Tikkaat

Olen jo useamman vuoden haaveillut vanhoista tikkaista olohuoneeseen tai vaihtoehtoisesti heinäsepäistä tehdyistä tikkaista. Vanhoja kivan näköisiä tikkaita ei ole tullut vastaan, joten
kesälomalla pyysimme mieheni enolta, josko häneltä saisi muutaman heinäseipään tikkaita varten. Hän lupasikin, että seipäät saa noutaa häneltä.


Kävimme mieheni kanssa hakemassa apen autolla seipäät anoppilaan mutta ongelmana oli kuinka ne sieltä saataisiin Etelä-Suomeen. Lomalta paluu autolla viiden ihmisen voimin seipäät mukana, ei vain käytännössä ollut mahdollista. No onneksi mieheni ystävä tuli apuun ja toi farmariautollaan heinäseipäät meille oman lomansa loputtua.


Seipäät seisoivat tovin takapihallamme kunnes saimme tikkaat vihdoin tehtyä ja ne siirtyivät olohuoneen puolelle. Koko yllätti sisään tullessa ja nyt onkin vielä harkinnassa pitäisikö tikkaita vähän lyhentää. Liian lyhyet tikkaat näyttävät mielestäni hassuilta, joten sulattelen tätä kokoa nyt vielä tovin ennen kuin teen lopullisen päätöksen lyhennetäänkö tikkaita vai jäävätkö ne tällaisiksi.



Käytännössä tikkaat ovat jo nyt osoittautuneet todella toimiviksi. Rakastan tekstiilejä ja torkkupeittoja ei mielestäni koskaan voi olla liikaa. Nyt kun peitot on nostettu tikkaille on sohvalla istumista häiritsemässä enää "vain" kasa tyynyjä. Vieraidenkin on helpompi löytää istumapaikka kun häiriötekijöitä on hieman vähemmän. Peitot ovat kuitenkin käden ulottuvilla, jos tällainen vilukissa haluaa kääriytyä sellaisen sisään katsomaan syksyn pimeinä iltoina hyvää elokuvaa.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Sisustusostoksia Valkoisesta Lautturista

Tämä postaus tulee kyllä totaalisen myöhässä, kun kuvien otto on hieman kestänyt. Mutta parempi myöhäään kuin ei milloinkaan. Aiemmini kerroinkin jo kuinka Itä-Suomessa ollessa tuli selailtua melkoinen määrä sisustussivuja ja nettikauppoja. Silloin eksyin ihanan nettikaupan sivuille nimeltään Valkoinen Lautturi. Hoitovapaan vuoksi yritän olla tekemättä kauheasti hankintoja mutta tänne nettiliikkeeseen tuli kaikesta huolimatta tehtyä tilaus. Kivaa sisustustavaraa, joka on jo ajoittain tainnut vilahdella täällä blogissa ja Instagram sivuilla.

Anna Baclundin suunnittelema oliivipuusta valmistettu Cloud Nine Coaster tarjoilualusta oli niin hurmaava, etten voinut vastustaa sen tilaamista. Tämä tarjoilualusta vilahti ainakin polttaripostauksessa. Uskon, että sille tulee vuosien saatossa runsaasti käyttöä kattauksissa koska sen muoto on vain niin suloinen. Ei tähän ainakaan voi kyllästyä.



Tarjoilualustan lisäksi tilasin kahta eri kokoa Uashmama -paperipusseja, joiden pinta on nahalta tuntuvaa materiaalia mutta ne ovat 100% selluloosaa. Pussit ovat pesunkestäviä ja niitä voi kääriä. Valitsin väriksi natur, joka on ruskean paperipussin värinen. Väri sopii sisustukseemme ja ihastuin siihen valikoiman väreistä eniten. Ihanat pussukat, joita voi käyttää kattauksessa ja sisustuksessa monipuolisesti.




Todella kivoja sisustustuotteita koko nettikauppa täynnä ja Valkoisella Lautturilla oli myös nopea toimitus, joten näistä ihanuuksista pääsin nauttimaan jo muutama päivä tilauksenteon jälkeen. Jatkossa vaan täytyy yrittää olla katselematta tällaisia ihania sisustuskauppoja, jotta houkutus ei kävisi liian suureksi seuraaville tilauksille. (Pois sisustuskauppojen nettisivuilta, uskonkohan tähän itsekään..)