sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Prinsessan juhlissa

Meillä joulun tunnelmat vaihtuivat totaalisesti viikonloppuna. Päästiin ihaniin vaaleanpunaisiin prinsessajuhliin, kun kummityttö täytti vuoden. Sisko oli laittanut kaiken niin kauniiksi ja loihtinut ihanat tarjoilut. Itse en ehkä olisi tähän kyennyt heti näin joulun jälkeen.



Prinsessa nukkui hyvät unet ennen juhlia ja jaksoi upeasti viihdyttää meitä koko pitkän juhlan ajan. Hän esitteli uusia taitojaan, kuten muutama päivä aiemmin opittuja muutaman askeleen kävelytaitoja, kertoi kaikille kuinka lammas sanoo ja riemuitsi uusista lahjoistaan.

 

Meillä oli siis aivan ihanat juhlat takana. Kotimatkalla poika nukahti autoon ja jatkoi unia aina aamuun asti. Rankkaa tämä juhliminen. Nyt kun selvitään uuden vuoden juhlinnasta, jatkaa meidän pojat sen jälkeen vielä vähän lomailua ja sitten palataankin taas normaali arjen pyöritykseen.


 

maanantai 24. joulukuuta 2018

Luukku 24: Joulupöytä

Tässä tämän vuoden joulukalenterin viimeinen luukku, josta paljastuu meidän tämän vuoden joulupöydän kattaus. Tänä vuonna meidän pöydän ympärille kokoontuu ensimmäistä kertaa vähän suurempi porukka. Pöytä on pieni kymmenelle hengelle, joten koristelun yritin pitää melko maltillisena ja "pienenä". Pöytä riitti meille juuri ja juuri ja jopa lautaset mahtuivat kohtuullisen kivasti pöydän ympärille.


Joulu kului vauhdikkaasti saunoen, syöden ja pukkia odottaessa. Loppuilta menee sohvalla pötkötellen ja ihan vain ollessa. Huomenna jatketaan syömistä mutta päästään valmiiseen pöytään. Josko aamun aloittaisi pulkkamäessä ja kävisi kuluttelemassa vähän näitä kertyneitä kaloreita ja tekemässä tilaa uudelle santsaukselle.

 


Blogi taitaa hiljentyä hetkeksi mutta instaan saatan kuvia päivitellä joulun aikana. Kiva, että kävitte lukemassa joulukalenteria. Toivottavasti pystyin tuomaan teille hitusen joulun tunnelmaa ja antamaan ehkä jopa inspiraatiota omaan jouluun. Ihanaa joulun aikaa teille kaikille.


 

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Luukku 23: Lahjojen paketointia

Sohvan nurkka, Yksin kotona elokuva ja kuppi kaakaota. Kaikki on tehty ja nyt vain odotellaan. Aika ihanaa. Sain kaiken valmiiksi jo niin hyvissä ajoissa, että käytiin vielä koko perheen kanssa pulkkamäessä. Vastoinkäymisten jälkeen on aika ihanaa, että kaikesta huolimatta jää vielä aikaa rentoutumiselle.


Luukusta 23 paljastuu meidän tämän vuoden valmiita lahjapaketteja. Tänä vuonna aloitin pakettien teon jo ajoissa ja tein paketteja useina iltoina. Sain siis tehdä paketteja suhteellisen rauhassa, vaikka yllättävän kauan onnistuin näihinkin kuluttamaan aikaa. 




Käytin pakettien teossa osittain aiemmilta vuosilta jääneitä papereita ja muutaman uudenkin paperin olin ostanut. Viime hetkillä kuivattelin vielä appelsiinin paloja uunissa ja lisäilin niitä paketteihin. Olen joskus aiemminkin kuivatellut appelsiineja ja päätin kokeilla sitä nyt uuden kerran. Helppoa mutta vähän aikaa vievää puuhaa.

 

Näiden pakettien tekoon saa kyllä kulumaan aikaa ihan loputtomasti. Haaveilin kauniista nauhoista mutta en raaskinut ostaa kuin vähän vihreää samettinauhaa, sen verran hintavia nuo kangasnauhat ovat. Onneksi ne ovat kuitenkin kierrätettäviä ja kun useampana vuonna ostelee vähän, alkaa niitä pikkuhiljaa kertyä. Nyt vain odotellaan, että huomenna nämä paketit päästään aukaisemaan.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Luukku 22: Suklaatalo

Olin suunnitellut tekeväni tänä vuonna piparitalon tai no ainakin tarkoituksena oli yrittää sellaista. Silmissäni siinsi upea talo lumikuorrutteineen mutta todellisuus olisi ehkä ollut jotain muuta. Viime viikonloppu meni kuitenkin niin nopeasti ohi, kun tekemistä riitti, ettei talon tekoon ollut aikaa. No eipä se ole tämäkään loman aloitus kovin sulavasti mennyt. Ollaan aina saatu tosi hyvää palvelua terveyskeskuksesta pojan kanssa. Eilen oli toisin ja jäätiin ilman hoitoa epäpätevän lääkärin vuoksi. Tänään yksityisellä saatiin upeaa palvelua ja vahvojen lääkkeiden kanssa aloitetaan tämä joulun vietto. Mutta piparitalot saattoi tässä vaiheessa unohtaa suosiolla. Korvaavana tekeleenä sitten ekaa kertaa kokeilussa suklaatalon teko.


En ole koskaan aiemmin tehnyt suklaataloa. Poika ilmoitti, että haluaa paloaseman. Ihan paloasemaa tästä ei tullut mutta tein astetta korkeamman talon, jos tämä kelpaisi. Ihan sujuvasti ei tämänkään talon teko mennyt. Yksi suklaalevy tuli tuhottua, kun yritin tehdä ovea taloon. Niin napsahti poikki koko levy. Niinpä tähän tehtiin vähän tällainen huijausovi, kun en uskaltanut enää ottaa riskiä ainoan jäljellä olevan suklaalevyn kanssa. Mutta tämä saanee nyt kelvata tälle joululle. Pääasia, että saadaan tuo poika terveeksi ja päästään joulun viettoon.

 


Ymmärrettävistä syistä meillä aikataulut mättää aika pahasti ja suklaatalon kuvat on otettu iltahämärissä ilman sen suurempia stailaamisia. Ihan kaikkeen ei kuitenkaan tässäkään talossa osattu varautua. Huomenna on siis tiedossa extra kiireinen päivä. Jokos teillä joulu saa tulla?

perjantai 21. joulukuuta 2018

Luukku 21: Joulukuusi

Luukusta 21 löytyy meidän tämän vuoden joulukuusi. Me haettiin kuusi viime viikonloppuna ja tänä vuonna meille tuli ensimmäistä kertaa Kaukasianpihta. Tämän jalokuusen neulaset pitäisivät pysyä metsäkuusta paremmin ja tänä vuonna päätettiin kokeilla tällaista. Tuoksu ei ole yhtä voimakas kuin metsäkuusessa mutta kyllä tuoksuakin löytyy.



Kuusen oksat täyttyivät vanhoista koristeista, sekä uusista Weisteen koristeista. Tällä viikolla ostin vielä Emma´s & Mama´s:lta alennuksesta pieniä hiiriä koristamaan tämän vuoden kuusta. Bongasin viime vuonna Instagramista hiiriä kuusen oksilta ja ne näyttivät niin suloisilta, että jäivät mieleeni. Katselin hiirikoristeita jo aiemmin netin kautta mutta en raaskinut niitä ostaa. Huomasin alkuviikosta, että hiirikoristeet olivat -30% alennuksessa ja tartuin tarjoukseen samantein.



Poika ilmoitti kuusta koristellessa, että tästä tulee maailman paras kuusi. Kun kuusi oli koristeltu, kysyi hän että missä ne kaikki värikkäät koristeet ovat. Vähän jäi epäselväksi, että kuinka paljon värien puute laski pinnoja. Aika vaaleilla sävyillähän tässä mennään: valkoista, hopeaa ja harmaata. Voi olla, että ensi vuonna pitää lisätä vähän väriä, jotta saadaan lapsi pidettyä tyytyväisenä.


torstai 20. joulukuuta 2018

Luukku 20: Joululahjoja

Olen tehnyt pienestä pitäen joululahjoja itse. Jo noin kuusi tai seitsemän vuotiaana neuloin omasta mielestäni hienoja lahjoja kaikille sukulaisille. Muutama pisto punaisella langalla keltaiselle kukkakankaalle ja vautsi vau. En kyllä oikein tiedä mitä olivat olevinaan mutta muistan vieläkin sen tunteen, että olin ihan itse tehnyt ja saatoin antaa ne lahjaksi eteenpäin. Olin tosi ylpeä itsestäni. Sen jälkeen lahjat ovat tuosta kehittyneet ja välillä olleet oikein onnistuneita ja toisinaan sitten kaikkea muuta kuin onnistuneita. Aina se ajatus ei toteutuneena olekaan ollut ihan sitä mitä kuvitteli. Vuosien varrella näitä itse tehtyjä lahjoja on kertynyt melkoinen määrä.


Nykyään aika ei riitä lahjojen tekoon samalla tavalla kuin ennen. Eikä lahojen hankinta ole ajan myötä muuttunut yhtään helpommaksi. En halua ostaa mitään turhaa ja lahjan pitäisi olla saajalleen mieluisa, hyödyllinen ja ehkä vähän "ylellinen" sellainen mitä ei itse raaskisi hankkia. Paljon vaatimuksia, monta lahjan saajaa ja rajallinen budjetti. Ei helppo yhdistelmä. Tänä vuonna olen mielestäni ainakin näin etukäteen onnistunut a) hankkimaan/tehnyt tosi kivoja lahjoja b) pysynyt budjetissa ja c) tehnyt hankinnat ajoissa ilman stressiä. Kerrankin ainakin näin etukäteen olen kaikkiin lahjoihin todella tyytyväinen.

 


Täällä blogissa vilahti viime vuonna yksi lahja ja tänä vuonna päätin myös näyttää etukäteen yhden lahjan. Tämä lahja tuli kuvattua ihan siksi, että sen joulusukan lisäksi olen tehnyt nyt myös elämäni ensimmäiset neulotut villasukat ja pitihän ne ehdottomasti saada ikuistettua kuviin. Ja se tunne mitä koin silloin ensimmäisten itse tekemieni lahjojen kanssa on kyllä näiden villasukkien myötä koettu uudestaan. Olen todella ylpeä näistä sukista, niistä tuli juuri niin hienot kuin kuvittelin. Ainut pieni miinus on koko, joka on vähän reilu. Ekoissa sukissa en osannut soveltaa ja luotin täysin ohjeeseen. Vaikka käsialani on aika tiukka, tuli sukista aika reilut. Koko on siis lahjan saajalle iso mutta onneksi näin päin. Kai näille joskus tulee käyttöä.. toivottavasti.


keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Luukku 19: Koiramäen pajutalli

Luukusta 19 paljastuu meidän vierailu Koiramäen pajutallille. Aivan ihastuttava paikka, joka sopii todella hyvin lapsiperheille. Kyseessä on Tuusulanväylän varrella sijaitseva pihapiiri, josta löytyy myymälä sisustustuotteineen, kahvila vanhanajan herkkuineen, vanhaa saunaa asustaa minipossut ja kolme kania, suloinen peikkometsä lasten iloksi sekä tietenkin ne ihastuttavat pajutyöt. Olen halunnut mennä tänne jo kauan ja nyt saimme sen vihdoin onnistumaan. Paikka oli vielä enemmän ja ihanampi kuin mitä osasinkaan odottaa.



Lapsille löytyi peikkometsän lisäksi pieni rakennus, josta löytyi puuleluja ja vanha kassa. Poika löysikin pihalta niin kivan kaverin, ettei leikeistä meinannut tulla ollenkaan loppua. Ihan ensimmäiseksi me kävimme kuitenkin katsomassa vanhassa saunarakennuksessa olevat puput ja possut. Sauna oli laitettu tosi kauniiksi ja myös eläimet olivat saaneet omat joulukoristeet tuomaan joulun tunnelmaa.

 

Pihapiiri oli laitettu todella kauniiksi ja pajutyöt ja valot toivat sinne ihanaa joulun tunnelmaa. Vanhat rakennukset itsessään olivat jo kauniita ja pihalla olisikin voinut olla loputtomiin katsomassa ihanaa tunnelmaa. Piharakennuksista löytyi myös niitä ihania pajutöitä, joita varten tänne paikkaan tulimme.

 

Pieni peikkometsä pajutunneleineen ja vanhoine tunnelmallisine puineen oli aivan mahtava. Koko pihapiiri oli laitettu ja joulun tunnelmaa oli ihan siellä peikkometsässä asti. Tosin uskon, että paikka on varmasti aivan yhtä ihastuttava kyllä myös kesällä.

 


Sisällä itseasiassa kahdessa rakennuksessa oli paljon sisustustavaraa. Näin joulun aikaan siellä oli paljon joulutavaraa. Ihanat vanhat rakennukset ja niiden tunnelma on kyllä sitä mistä itse nautin. Jos liikutte täällä päin, niin kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa. Itselle tarttui mukaan kranssi oveen ja puksipuusta tehty sydänkoriste terassille. Haaveilin isosta pajukranssista mutta en keksinyt mihin sen voisi laittaa ja se jäi ostamatta. Kotiin päästyä paikka tietenkin heti löytyi mutta jäipähän jotain ostettavaa ensi jouluksikin.