maanantai 29. elokuuta 2016

Junamatka 2-vuotissynttäreille

Me ollaan vietetty viikonloppuna pojan 2-vuotissynttäreitä. Lauantaina juhlittiin mummit ja kummit periaatteella ja sunnuntaina syötiin loput herkut kavereiden kanssa. Äiti on juhlien jäljiltä vähän väsynyt mutta onnellinen. Nämä juhlat eivät nimittäin syntyneet helposti, vaan aiheuttivat normaalia enemmän päänvaivaa.




Normaalisti olen juhlien kanssa ajoissa ja teemat on mietitty ja koristeet tehty hyvissä ajoissa. Tällä kertaa ei meinannut sytyttää millään ja keksin juhlien teemankin vasta noin kolme viikkoa aiemmin. Teemahan oli oikeasti päivän selvä, kun poika rakastaa punaisia junia yli kaiken.. mutta äiti kävi tällä kertaa vähän hitaalla (punainen ei kuulu äidin lempiväreihin, niin olisikohan sillä ollut tekemistä asian kanssa..) Perjantaina olin vielä itku kurkussa K-kaupassa juhlakoristeiden hakureissulla, kun monen sattumuksen kautta koristeet meinasivat jäädä matkan varrelle. Onneksi puhelinsoitot tuottivat tulosta ja paketti löytyi viime hetkillä, eikä juhlat jääneet niistä kiinni.




Junateemalla ja punaisella värillä mentiin siis ja tarjoilujen kanssa kohtuullisen terveellisellä linjalla, kun poika ei vielä ole saanut mitään sokeriherkkuja. Meille muille oli gluteenitonta suklaakakkua tarjolla ja porkkanakuppikakkuja mutta muuten oli aika paljon kasvista eri muodoissaan ja hedelmiä sekä marjoja. Herkut maistuivat odotettua paremmin ja juhlat onnistuivat muutenkin todella hyvin. Jopa kaikki isovanhempani jaksoivat tulla paikalle korkeasta iästä, pitkästä matkasta ja omista sairauksistaan huolimatta, joten meitä olikin juhlimassa neljä sukupolvea.




Nyt on meidän ison pojan juhlat juhlittu. Ei tässä oikein itse voi vieläkään uskoa, että meidän pieni on jo niin iso. Juttua tulee solkenaan ja kaikenlasita osaa jo itse tehdä. Kyllä aika juoksee hurjaa vauhtia. Onneksi itse ei vanhene ollenkaan.. Tällä viikolla alkaa taas kaikki harrastukset mutta muuten ajattelin ottaa levon kannalta. Nyt kun ei tarvitse edes puunata mitään, kun asunto on kunnolla siivottu juhlia varten.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Roskisdyykkarin löytö

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka tekevät mielettömän hienoja löytöjä roskiksista ja roskalavoilta. Tällä kertaa ihan sattuman kautta päädyin itse hienon löydön tekijäksi. Meillä nimittäin roskat kulkeutuvat useimmiten miehen mukana roskalavalle. Pokkeuksellisesti kävin itse viemässä lomasiivoja tehdessä roskia pois ja huomasin, että roskiksesta pilkotti hieno metallinen kastelukannu. Oma pituus ei riittänyt kannun pois saamiseen, joten noudin pikaisesti harjan kotoa ja nostin sillä kannun turvaan.


Kastelukannu on ehjä ja toimiva vain väri oli itselle epämieluisa. Kannulla onkin kasteltu kesän aikana monet kukat ja siitä on tullut pojan suosikki kastelukannu, se kun on hänelle kokonsa puolesta juuri passeli. Nyt kastelukannu on vihdoin saanut uuden maalipinnan päälleen. Sain maalin hankittua toisen loman aikana ja viime viikonlopun poutasäässä sain kannun vihdoin maalattua.

Kastelukannun alkuperäinen väri vielä tässä.


Kastelukannun maalaus onnistui muuten ihan kivasti mutta toisessa kyljessä oli kohta johon maali tarttui huonommin. Pinta oli muutenkin karheampi siitä kohtaa kuin muualta kastelukannussa. Maalin loppuessa kesken jäi kastelukannuun siis pieni kohta, josta aavistuksen alkuperäinen väri loistaa lävitse. Pohjamaalaus olisi saattanut auttaa asiaa mutta jälkiviisaus ei sitä enää tee. Niinpä päätin etten anna sen asian häiritä, kun kyseessä on kuitenkin niin pieni asia. Kuvista tarkkanäköisimmät saattavat huomata kohdan mutta tosiaan lopulta aika vähänhän tuo sininen sieltä pilkistää.


Kerrankin kävi kyllä tuuri, kun onistuin tällaisen aarteen löytämään. Onneksi satuin juuri oikeaan aikaan roskiksille. Muutamalla eurolla ja pienellä remontilla kastelukannusta tuli ihan täydellinen lisä meidän puutarhaan.

lauantai 20. elokuuta 2016

Loman kirpparilöydöt

Kiertelin Itä-Suomen loman aikana aika monta kirpparia ja olin tosi pettynyt, kun mitään kivaa ei tuntunut tulevan vastaan. Erityisesti pojan vaatteita tuntuu olevan täysin mahdotonta löytää kirppareilta (tytöille vaatteita on tarjolla sitä vastoin runsaasti). Mutta tällä kertaa ei tuntunut olevan oikein mitään muutakaan tarjolla. Lomakohteemme lähellä levalla kirpparilla ehdin käydä kaksi kertaa ja toinen kierros tuotti vihdoin tulosta.

Jo ensimmäisellä käynnillä olin huomanut myynnissä olevan pienen vanhasta laudasta tehdyn jakkaran. Päätin ostaa jakkaran, jos se seuraavalla kerralla vielä olisi siellä. Ja jakkarahan siellä kiltisti odotti noutajaansa. Jakkara ei ole ihan sellainen kuin olin etsimässä mutta saa kelvata niin kauan kuin löydän paremman tilalle. Olin siis etsimässä pojalle pientä jakkaraa, jotta hän ylettyisi vessassa itse pesemään kätensä. Pojalla alkaa olla jo sen verran painoa ja ikää, että on hyvä oppia pesemään kädet ilman äidin apua. Tämä jakkara on tehtävään liian hutera mutta saa siis kelvata toistaiseksi. Kunhan löydän tehtävään paremmin sopivan jakkaran, löytyy tälle kirpparilöydölle taatusti tulevaisuudessa muutakin käyttöä.



Keittiön jääkaapin päällinen sai kirpparilta uuden pullon viime kesänä ostetun kaljapullon seuraksi. Vastaavista pulloista pyydettiin hurjia hintoja mutta yhdeltä pöydältä se löytyi vain muutamalla eurolla, niin en voinut jättää sitä ostamatta. Ilman sen suurempaa käyttötarkoitusta pullo pääsi nyt meidän kotiin. Myös äitini oli löytänyt kirpparilta vanhan pullon ja sekin pääsi pullokokoelmaa kartuttamaan jääkaapin päälle. 



Kaikkein onnellisin olen kuitenkin vanhasta puhelimesta joka löytyi samalla matkalla. Olen näitä jo hetken katsellut ja nyt löytyi toimiva ja siisti yksilö edulliseen hintaan. Tällä hetkellä puhelin on pojan leikeissä mutta haaveilen, että jossain vaiheessa tekisin eteisessämme pieniä muutoksia ja puhelimelle on sinne varattu paikka. Mutta siihen muutokseen voi mennä pitkäkin aika, niin sillä aikaa puhelin on mainio leikkikalu pojalle, joka soittelee puhelimella harva se päivä isovanhemmilleen. Harmillista, että yleensä hei eivät kuulemma vastaa hänen soittoihinsa..




Näiden ostosten jälkeen olemme käyneet jo uudestaankin Itä-Suomessa ja samalla kirpparilla. Kolmannella kerralla mukaan tattui myös jotain pientä mutta ehdottomasti parhaat löydöt tuli tehtyä heinäkuussa.

tiistai 16. elokuuta 2016

Kuunliljat

Blogissa jo vilahtikin betonitöiden ohessa kuva uusista kuunliljoista, joita sitten kuitenkin kävin vielä loppukesästä ostamassa muutaman etupihalle. Ensi keväänä niitä taitaa tulla vielä lisää mutta en malttanut millään olla ostamatta niitä vielä tälle kesällekin.

Valitsin lajikkeeksi sinikuunliljan, jossa on kivat sinertävät lehdet. Ne tuovat mielestäni kivaa värivariaatiota puutarhaan ja saatiin kiinankatajan ohella vähän lisää sinertävän vihreää lehteä etupihalle. Lisäksi plussana tässä lajissa oli valkoiset kukat. Aika monessa kuunliljassa on lilat kukat ja siinä on yksi syy miksi ne ovat aiemmin jääneet ostamatta.


Naapuripihan rajalla on jo viime vuodesta asti ollut paikka kuunliljoille, joten sinne istutin heti yhden kuunlljan. Olen rajannut naapurimme puutarhan kivillä, sillä se on jo jonkin aikaa ollut asumaton ja rikkaruohot pyrkivät sieltä pihallemme. Mutta nyt sain kivien joukkoon myös vähän vihreää ja raja ei näytä enää niin ankealta.



Laitoin vielä kaksi kuunliljaa sinkkitynnyrin eteen. Nyt näyttää jo paremmalle edusta, kunhan siitä vielä kasvavat. Vielä olisi ollut kirsikkapuun alla paikka kuunliljoille mutta niiden kanssa taitaa mennä ensi kevääseen. Nyt en enää malttanut ostaa enempää kuunliljoja, kun näillekin tuli jo hintaa jonkin verran. Harkinnassa on, jos puiden alle laittaisin mahdollisesti kahta erilaista kuunliljaa ja siinä myös syy miksi sinne en vielä ostellut enempää kuunliljoja, kun sen osalta suunnitelmat eivät ole vielä valmiita. Mutta nyt on ainakin muutama kuunlilja löytänyt paikkansa meidän puutarhasta. Täytyy toivoa, että ehtivät juurtua kunnolla ja säilyvät ensi talven hengissä pihallamme.




Sykyn tuulet puhaltelevat jo siihen malliin, että puutarhassa ei enää kovin paljon viitsi puuhastella. Kummasti ilmojen viiletessä on alkanut taas kiinnostaa sisähommat ja kodin laittaminen. Taidetaan siirtyä blogissakin pikku hiljaa enemmän sisähommiin ja puutarha saa alkaa valmistautua syksyyn ja talveen.

perjantai 12. elokuuta 2016

Vierashuoneen uusi matto

Meidän vierashuoneessa on ollut muutosta lähtien ruskea trikookuteesta virkattu pyöreä matto, jonka olen virkannut aikanaan opiskeluajan kotiini. Se on kulkenut sen jälkeen mukanani ja aina löytänyt paikkansa asunnoissani jostain huoneesta. Vierashuoneessa matto toimi niin kauan, kun siellä vielä oli vanha kulmasohva. Uuden puusohvan myötä sen muoto on ollut väärä, koko liian iso ja paksu, eikä värikään oikein enää tuntunut huoneeseen sopivalta.


Olen kulkenut silmät auki ja etsinyt huoneeseen sopivan kevyttä mattovaihtoehtoa, joka olisi helppo siirtää sängyn tieltä tarvittaessa ja olisi mukavan kotoisa huoneeseen. Sopivaa ei ole kuitenkaan aiemmin tullut vastaan. Ollessamme keskustassa ihan muissa asioissa, poikkesimme Eurokankaaseen hakemaan vanua yhteen kesken jääneeseen projektiini. Siellä näin vierashuoneeseen sopivan puuvillamaton, jossa hintakaan ei kirpaissut. Eipä siinä kauaa miehen kanssa mietitty, kun matto lähti mukaan ja pääsi suoraan kotiin tultua vierashuoneen/työhuoneen lattialle.



Aluksi en ollut ihan varma oliko matto ihan napakymppi ostos mutta mitä kauemmin olen sitä nyt huoneessa katsellut, sen enemmän siitä tykkään. Siinä on kiva itse tehdyn henki ja se on sopivan rouhea huoneeseen, joten sinne se saa nyt kyllä jäädä.

maanantai 8. elokuuta 2016

Ruusuja, ruusuja

Tykkään rauhallisesta sisustuksesta mutta en osaa pitäytyä vain yhdessä tyylissä. Kerään kauniita asioita ympärilleni ja vastakohdat tuovat kivaa mielenkiintoa sisustukseen. Siksi meiltä löytyykin kotoa niin itsetehtyjä juttuja, design tuotteita, vanhaa ja uutta jne. En osaa sen tarkemmin kuitenkaan määritellä tyyliäni.


Puutarhassa on vähän sama juttu. Tykkään todella pajon rauhallisesta japanilaishenkisestä puutarhasta. Omassa puutarhassanikin on paljon juttuja japanilaisesta puutarhasta. Mutta kuten sisällä, niin ulkonakaan en osaa pitäytyä vain yhdessä tyylissä. Japanilaisessa puutarhassa ei juurikaan koreilla kukilla ja itse en voi vastustaa kukkia tuomaan kesää tuoksuineen puutarhaani. Etupihan puutarhassa ehkä kaikkein kauimpana japanilaisesta puutarhastani ovat keväällä istuttamani ruusut. Ne ovat puutarhani romanttiset "pitsit" ja rakastan niitä, vaikka ne eivät ehkä sovikaan kauhean hyvin kokonaisuuteen.




Ruusut on istutettu viime vuonna tilaamini kaivonrenkaisiin. Kyseessä on maanpeittoruusut, joiden toivon muutamassa vuodessa leviävän kunnolla näihin kaivonrenkaisiin. Niitä ei nimittäin muiden ruusujen tapaan leikata kokonaan pois, vaan näitä karsitaan hieman kevyemmällä kädellä sitten syksynä.



Valkoisella ruusulla pitäisi olla riittävästi multaa allaan ja toivon, että se kestää talven pakkaset. Vaaleanpunainen ruusu, joka on matalammassa kaivonrenkassa, sen sijaan ei ole saanut alleen riittävästi multaa, joten sen kanssa saan jännittää selviääkö se ensi talvesta. Mutta ainakin nyt molemmat ruusut ihastuttavat omistajaansa. Sen lisäksi, että ne ovat romanttinen lisä puutarhassa, ne ovat myös jollain tavalla ihanan vanhanaikaiset ja siksi tuovat kivaa vastapainoa kokonaisuteen. Meidän puutarhassa kuin ei ole tätä nykyä enää mitään muuta vanhaa kuin kirsikkapuut, kaikki muu on pihassa laitettua uusiksi. Ruusuilla saadaan häivähdys mummolatunnelmaa meidänkin pihalle.


perjantai 5. elokuuta 2016

Hyvästit syreenille

Viime viikolla se nyt tapahtui ja jätimme hyvästit etupihamme syreenille. Maisema muuttui ihan totaalisesti ja etupihalle tuli valtavasti lisää valoa. Nyt on niin avaraa, että melkein häikäisee. Vielä olisi miehellä urakkaa, kun syreenin juuri pitäisi kaivaa esille. Kunhan saadaan urakka tehtyä, on tiedossa vielä istutuspuuhia ennen syksyä. Terassilla odotteleekin jo pari tuijaa päästäkseen etupihalle.



Olen kyllä todella tyytyväinen, että päätimme kaataa syreenin. Josko nyt saisivat mustikkapensaatkin riittävästi valoa ja tekisivät vähän enemmän satoa. Nyt näyttää vielä aika vaisulle tulevan syksyn sato. Parhaiten kukkineessa pensaassa ei nimittäin ole ainuttakaan marjaa. Jos sitten ensi vuonna saataisiin satoa..



Vielä on vähän sekavan näköistä ja ei niin imartelevia kuvia puutarhasta mutta kunhan saadaan ryhtiä tuohon etuosaankin, niin toivottavasti sitten näyttää paremmalle. Uudet kuvat sitten, kunhan saan istutukset tehtyä. Sen jälkeen saakin alkaa odotella pensaiden ja puiden kasvua ja sitä odotellessa taitaa kulua kesä jos toinenkin..

tiistai 2. elokuuta 2016

Betonitöitä

Suunnittelin viime kesänä tekeväni betonitöitä ja ostinkin betonia valmiiksi varastoomme. Sama betonipussi löytyi yhä tänä kesänä varastosta, kun yllättäen aika onkin mennyt johonkin ihan muuhun kuin betonitöihin. Nyt ryhdistäydyin asian kanssa ja sekoittelin betonin valmiiksi. Sen verran oli pussi kärsinyt talven aikana, että aika suuri osa betonista oli jo kovettunut mutta sain kuitenkin ihan kohtuullisen määrän aikaiseksi pikku projektejani varten.

Ajatuksen tasolla tämä oli tällainen kokeilu kerta ja seuraavalla kerralla tekisin näitä enemmänkin. Jälleen kerran tässä suunnittelin, että seuraava kerta olisi jo hyvinkin pian mutta katsotaan kuinka tällä kertaa käy. Nyt ei ole betonia valmiiksi hankittu mutta josko sitä vielä kuitenkin ehtisi ennen syksyä saada jotain aikaiseksi..


Loppukeväästä kananmunia käyttäessäni tyhjensin munat pienestä veitsellä tekemästäni aukosta ja keräilin tyhjiä munankuoria betonitötä varten. Betonimunat onnistuivatkin kohtuullisen kivasti. Täyttöaukon kohdalta en vielä osannut tehdä niistä kovin siistejä mutta muuten ihan passeleita betonimunia. Muutama loppubetonista tekemäni muna ei mennyt ihan niin putkeen mutta yhdeksän enemmän tai vähemmän onnistunutta munaa sain aikaiseksi. Munien kuoriminen oli sitten urakka erikseen.



Maitopurkkien ja kermapurkkien avulla tein pienen pieniä kukkaruukkuja. Näitä oli tarkoitus tehdä enemmänkin mutta kun betonia oli vain rajallinen määrä, sain vain kaksi aikaiseksi. Mutta kaksi kokeiluyksilöä koristaa nyt loppukesän terassilla. Näitä voisin tehdä enemmänkin jatkossa.



Olen tehnyt aiemmin raparperinlehtien avulla betonilehtiä mutta tällä kertaa käytössä ei ollut raparperin lehtiä, joten käytin betonilehtien tekoon yhteiseltä pihaltamme löytyneitä rikkaruohon lehtiä. En tiedä mikä kasvi on kyseessä mutta lehdet toimivat tähän tarkoitukseen ihan kohtalaisen hyvin. Ajatuksenani oli tehdä etupihan puutarhaan betonilehtiä, joille voisi astua tarvittaessa: Lähinnä marjojen keräyksen yhteydessä tai rikkaruohoja kitkiessä. Näistä tuli kuitenkin sen verran ohuita, etteivät taida kestää askeltamista. Onnistuin jo nimittäin rikkomaan yhden osittain, niin taitavat jäädä nyt vain koristeiksi. Mutta ehkä seuraavasta erästä osaisi tehdä tarpeeks paksuja, niin että kestäisivät myös päälle astumisen.




Viimeinen kokeilu oli betonikirjaimet. Tein nämä askarteluliikkeestä ostamiini pahvikirjaimiin. Muuten tämä toimi ihan hyvin mutta G kirjaimen onnistuin jo saamaan moneen osaan. Näille kirjaimille ei vielä löytynyt sopivaa paikka ja saavat nyt toistaiseksi olla vain grillimme edessä maassa. Suunnitelmissa olisi tehdä näille kenties jonkinlainen hylly grillin taakse. Mutta se ainakin siirtyy ensi kesälle.


  
Tulihan noita tuostakin määrästä jo ihan kivasti. Laatu ei vielä ole kovin kummoinen mutta kai harjoitus tekee näissäkin mestarin. Paljon olisi uusiakin ideoita jo seuraavalle betonin askartelukerralle mutta katsotaan nyt tosiaan josko sitä vielä ehtisi tälle kesälle uuden kokeiluerän tehdä..