sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappu

Meidän vappu menee perinteisesti hyvin rauhallisissa merkeissä. Tosin laittaessani ilmapalloja koristeeksi poika kysyi heti koska vieraat tulevat? Onneksi veli kävi eilen piipahtamassa niin saatiin vähän vieraitakin ja poika tyytyväiseksi. Tämän vuoden "teemana" on ainakin ilmapalloissa kaikki värit. Tällä kertaa sai poika nimittäin valita ilmapallojen värit ja väriähän meillä nyt riittää.



Alkuviikosta tein simaa ja sitä alettiin eilen jo maistelemaan. Onnistunut erä tällä kertaa. Poikakin sai maistaa simaa ekaa kertaa ja tykkäsi kovasti.

Tänään aamulla meidän perheen miehet lähti uimaan ja sillä aikaa leivoin meille laku-valkosuklaa paloja uudella ohjeella. Odotukset olivat korkealla mutta ne eivät kyllä ihan täyttyneet. Taikina maistui lupaavalle mutta valmiissa piiraassa lakun maku oli kyllä todella vähäinen, vaikka tein päällekin tupla annoksen lakukastiketta. Taisi jäädä tämän piirakan teko tähän yhteen kertaan.

 



Nyt kun sääkään ei suosi, luulen että vappupäiväkin menee rauhallisissa merkeissä. Suunniteltiin huomiselle vähän runsaampaa aamupalaa ja risottoa ruoaksi mutta muuten mennään aika perus meinigeillä. Hauskaa vappua kaikille, älkää paleltuko lumihankeen!

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Sohvapöydälle haikeat hyvästit

Vanha Vepsäläisestä ostettu arkku on nyt lähdössä vaihtoon. Uusi sohvapöytä on vielä tekeillä mutta vanha pitäisi saada ensin alta pois. Vanha arkku on palvellut hyvin ja olen tykännyt siitä tosi paljon. Tila käy vain liian ahtaaksi okkarissamme ja olen katsonut arkun tilalle uuden paremman mallisen pöydän kuin tämä vanha.


Sunnuntaina laitoin tori.fi sivuille ilmoituksen pöydästä ja eihän siinä kauaa menyt, kun uusi omistaja löytyi arkulle. Se haettiin vielä saman illan aikana uuteen kotiinsa. Eihän arkku enää mitään priimaa ollut, kun oli ollut minulla jo lähes 20 vuotta (apua!) mutta mielestäni nuo kulumat kuuluvat tyyliin ja kertovat eletystä elämästä. Ja täyspuisena huonekaluna on varsin kelpo huonekalu vielä vuosikymmeniksi eteenpäinkin. Ja halutessaan pöydän hiominen ja maalaus onnistuu takuuvarmasti.




Nyt oli siis meidän aika erota ja se ainut huonekalu, joka on saanut kulkea mukanani ensimmäisestä omasta kodistani asti lähti uuteen kotiin. Vähän kyllä jää tätä pöytää ikävä, mutta kun ylimääräistä tilaa ei liiemmin ole, nyt oli oikea aika erota. Paljon liittyy muistoja koteihin, jossa tämä arkku on saanut olla mukana ja haikeudella siitä luovuin.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Keväisiä merkkejä

Kylmästä keväästä huolimatta on etupihan pieni puutarha aloittanut jo keväisen kukintansa. Olen jo viikkoja tuskaillut pihan rusakon krookuksen himojen kanssa. Luin viime keväänä vinkin, että rusakot eivät pidä kahvin tuoksusta ja todennut väitteen oikeaksi. Mutta aina sateen jälkeen pitäisi muistaa samantien laittaa uudet purut kukkien juurelle. Rusakko on varmaan viisi kertaa jo käynyt mutustamassa kukkia ja yli puolet krookuksista on mennyt parempiin suihin.


Onneksi kuitenkin jo useampi vuosi sitten istuttamani Prince Claus krookukset ovat levinneet kivasti ja niitä riittää. Lisäsin niitä vielä pari vuotta sitten lisää ja myös tuoreemmat versiot ovat alkaneet leviämään jo enemmän. Näissä valkoisissa krookuksissa on pieni violetti sävy keskellä ja valitsin ne aikanaan sillä ajatuksella, että sopivat mustikkapensaiden juurelle. Viime syksynä istuttamanai uusi täysin valkoinen laji ei ole vielä kukassa, vaan on selvästi myöhäisempi lajike. Sen kukintaa odotan seuraavaksi. Kunhan nekin siitä vielä leviävät, niin mustikkapensaiden alus näin keväisin tulee näyttämään tosi upealle. Krookukset ovat ihan suosikki kukkiani ja niitä ei kyllä voi olla pihalla liikaa. Harmikseni ne näyttävät olevan myös rusakon suosikkeja.



Tarkoituksena olisi lisätä aitaus tuohon pensasalueen ympärille mutta ensimmäinen reissu sen tiimoilta ei tuottanut tulosta. Mitään järkevää aitavaihtoehtoa, joka olisi sekä sopivan korkea ja vielä hyvän näköinen ei löytynyt. Toinen reissu tuotti sitten tuloksen ja aita on ollut tällä viikolla tekeillä. Laitan aidasta kuvia vielä myöhemmin.


Olen useamman vuoden yrittänyt saada kirsikkapuun alle istutettua lumikelloja heikolla tuloksella. Viime syksynä luovutin ja jätin lumikellojen sipulit ostamatta, niin johan sieltä nousikin reilu kuukausi sitten yllättäen yksi lumikello. Kaunis sipulikasvi, joka yksinään on tosin vähän onneton. Yhden kukan innoittamana saatan ostaa sipuleita jälleen lisää ensi syksynä, josko ne siitä vielä kuitenkin lähtisivät leviämään.

Muutama lumikello löytyy myös ikkunan alta, tosin sielläkin niiden leviäminen on ollut heikonlaista. Onneksi kuitenkin edes muutama kukka ilahduttaa siellä keväistä puutarhaa.





Krookusten ja lumikellojen lisäksi keittiön ikkunan alla kukkii jouluruusu. Se on tosi kaunis ja olen tarkoituksella istuttanut sen niin, että pääsen sitä ihailemaan keittiön ikkunasta. Tämä ihanuus ei juurikaan näy puutarhaa ulkoapäin katsellessa.



Kukkien lisäksi varma kevään merkki on kun pihatyöt on aloitettu ja puutarhan suuret suunnitelmat jylläävät ajatuksissa huomattavasti enemmän kuin sisätilat. Räntäsateista huolimatta se on kevät nyt!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Hyrskyn myrskyn

Pääsiäinen hurahti ohi ja me vietettiin se pojan kanssa maalla miehen paiskiessa töitä. Olin vakaasti päättänyt kuvata vanhempieni mökillä meidän pääsiäistunnelmia mutta niin vain unohtui kamera herkutellessa ja laiskotellessa. Ja olihan meillä kolme paikkaa kierrettävänä vajaaseen neljään päivään, joten ei siinä kuvaamista paljon mietiskelty. Mutta jo ennen pääsiäistä meni meillä olohuone osittain uusiksi vähän yllättäen ja siitä ehdin ottaa kuvat.


Tein tori.fi sivuilla vihdoin sen löydön mitä tässä on jo melkoinen tovi etsitty eli uusi arkku olisi tuloillaan. Asiassa on vielä muutama pikku mutta mutta niistä myöhemmin. Samalla tein melkoisen heräteostoksen samaiselta myyjältä. Olimme sopineet kaupat arkusta kuin vielä lisäsin viime tingassa ostoslistaan rokokoo kehykset, joita samainen myyjä myi.

 


Kuva ja todellisuus olivat hieman erilaiset kuin kuvittelin. Kehys oli kauniimpi kuin luulin mutta myös reilusti isompi. Tämä aiheutti melkoisen mylläyksen olohuoneessa ja ilme on nyt aika erilainen kuin aiemmin ja mitä heräteostosta tehdessä kuvittelin. Kehykset ovat suhteettoman suuret olohuoneen kokoon nähden mutta niin ovat nuo heinäseipäistä tehdyt tikkaatkin, joten suuresta koosta huolimatta ne jotekin tasapainoittavat toisiaan olkkarin takaseinällä. Alkujärkytyksen jälkeen ja olkkarin mylläyksen jälkeen olen tähän itse asiassa todella tyytyväinen.




Olin suunnitellut tälle seinälle muutosta mutta sen ei ollut tarkoitus olla mitään näin isoa. Mutta tämä heräteostos oli itseasiassa todella kiva ja mielestäni onnistunut yllätys olkkariimme. Mitä enemmän olen tätä nyt katsonut, sitä tyytyväisempi olen tähän muutokseen. Kehys ja uusi lipasto ovat mielestäni samaa muotokieltä ja sopivat kivasti yhteen. Vielä kun saan jossain välissä tuon uuden arkun tähän kokonaisuuteen, niin uskoisin olevani siihen varsin tyytyväinen. Mutta arkku vaatii vielä kunnostusta ja laitankin siitä kuvia myöhemmin.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Kevätmessut

Viime sunnuntaina vietin päivää ystävän kanssa Kevätmessuilla Messukeskuksessa. Mitään suurempaa missiota ei messuille ollut. Oli ihanaa päästä hetkeksi tuulettumaan keväisiin tunnelmiin. Räpsin messuilta kuvia ihan omien mieltymysten mukaan ja keräsin lähinnä itselle muistikirjaa kuvien muodossa: Mikä miellytti ja mitä voisi ajatella omaankin puutarhaan.


Kevätmessuilla sipulikukat olivat tietenkin pääosassa ja valkoisten kukkien ja vihreän yhdistelmää ei voita mikään. Erityisen ihastunut olen noihin kerrattuihin tulppaaneihin, joita löytyy omasta puutarhastakin ja nämä nähtyäni, niin lisää pitäisi kyllä saada. Itse en ole koskaan kokeillut istuttaa tulppaaneita ruukkuihin. Tulppaanit alla olevassa kuvassa puulaatikossa on kyllä aivan vastuttamattoman ihastuttava näky ja saattaa olla, että tämän innoittamana täytyy kokeilla jos itsekin saisi ruukkutulppaanit onnistumaan. Ruukut vain vanhaan laatikkoon ja upealta näyttää.
























Kasvatuslaatikoitakin tuli bongailtua. Haaveilen takapihalle kasvatuslaatikoista, joissa voisi istutella salaatteja, vihanneksia ja yrttejä. Vielä ei ole laatikkoasia edennyt ja saattaa vielä tänäkin kesänä jäädä haaveilun astelle mutta kyllä joskus vielä. Miten ihanaa olisi käydä napsimassa tuoreet vihannekset ja yrtit omalta pihalta. Montaa laatikkoa ei meidän pihalle mahtuisi mutta eikös parissa laatikossa saisi jo kasvatettua vaikka mitä.


Ruukkuja ei tullut jostain syystä kovin paljoa bongattua mutta nämä alla olevat amppelit olivat todella hauskan näköiset. Meidän pihalla räkättirastaita riittää ihan liian kanssa mutta tällaisissa amppeleissahan voisi kasvattaa vaikka mansikoita. Marjat pysyisivät hyvin räkäteiltäkin ulottumattomissa (ainakin luulen niin). Kaiken lisäksi nämä ovat tosi hauskan näköiset. Enpä tietenkään muistanut kuvatessa laittaa ylös mistä näitä saisi ostettua mutta olisikohan nämä olleet Plantagenin osastolla..ehkä..


Yksi suuri haaveeni, joka ei taida koskaan toteutua on kasvihuone. Mutta ainahan sitä voi haaveilla. En edes haaveile siitä vain kasvatus mielessä, vaan haaveilen kasvihuoneen somistamisesta ja siitä kuinka siellä voisi esimerkiksi tomaatin kasvatuksen ohella viettää kesäpäivää kasvien keskellä. Nämä kauniisti somistetut kasvihuoneet ovat vieneet sydämeni mutta taitavat tosiaan jäädä vain haaveeksi.



Paljon oli messuilla kaikkea ihanaa. Keväisten kasvien lisäksi tuli kyllä kierreltyä myös ruoka ja sisustuspuolen asioita mutta eniten jäi kuitenkin mieleen nämä kasvit. Ei ole kauaa, kun omassa pihassakin pääsee taas nauttimaan kunnolla vihreydestä. Kunhan selvitään vaan tästä kylmästä pääsiäisestä ensin. Hyvää pääsiäistä kaikille!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä taloon

Harmittelin viime vuonna pääsiäisen aikaan, ettei pääsiäistunnelman luomiseksi löydy koristeita samalla tavalla kuin joulukoristeita. Silloin sain innostuksen tehdä jo aiemmin kuvaamani pupupurkit. Kesällä jatkoin ajatusta ja tein kasan betonimunia, jotka sopivat pääsiäisen aikaan koristeeksi. Ideoita ja ajatuksia oli muitakin mutta toistaiseksi ne eivät ole päätyneet ainakaan vielä tekoon asti.


Parhaita pääsiäisajan koristeita ja tunnelman luojia ovat tietenkin kukat: tulppaanit ja kaikki muutkin ihanat sipulikasvit tuovat juuri sitä oikeaa tunnelmaa. Meillä on tällä hetkellä koristeina tulppaneita, jotka eivät värin puolesta kuulu omiin suosikkeihin. Valinta tehtiin ruokakaupassa, jossa äiti halusi valkoisia ja poika oransseja tulppaaneita. Kumpikaan meistä ei luovuttanut oman suosikkinsa kanssa ja kompromissina otettin pinkkejä. Lopputulos taisi olla se, ettei kumpikaan ollut tyytyväinen..



Uusien koristeiden ja kukkien lisäksi kaivelin muutamat vanhat pääsiäiskoristeet esille. Pentikin puput ja viime vuona virkkamani viiri pääsivät esille. Voi olla, että pojan kanssa vielä muutama virpomisvitsa näiden koristeiden lisäksi tehdään. Oksat jäivät meiltä omien menojen takia sunnuntaina saamatta ja siksi tunnelmasta kyllä vielä jotain uupuu..



Niin ja perinteisesti rairuohokin unohtui ja jäi jälleen tänä(kin) vuonna laittamatta. Joka vuosi päätän ryhdistäytyä asian kanssa ja siinä vaiheessa kun muistan asian, niin siemeniä ei enää löydy mistään. Niin tänäkin vuonna.. Mutta mennään vähän kevyemmällä koristemäärällä tämä(kin) vuosi ja jääpähän ensi vuodelle sitten taas petrattavaa.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Nimpparijuhlat

Meillä oli tällä viikolla pojan nimpparit ja niitä vietettiin muutamien sukulaisten kanssa kakun merkeissä. Tarjolla oli lähinnä juustokakkua ja lisänä vähän porkkanakuppikakkuja ja kaurakeksejä. Pääsiäisen lähestyessä koristelin kakun pääsiäishenkeen.


Olin päättänyt kokeilla tällä kertaa jotain uutta ja erilaista juustokakkua. Meillä oli kuitenkin kiireinen viikko täynnä ohjelmaa, joten kakun teko ja kämpän siivous piti hoitaa yhdessä illassa. Kakun piti siis olla suhteellisen simppeli, eikä siinä voinut olla kovin monia vaiheita. Niinpä tälläkin kertaa pöytään tuli lopulta harkinnan jälkeen valkosuklaajuustokakku. Mutta tein kakun eri reseptillä kuin aiemmin ja tykästyin tähän versioon kovasti.






Pääsiäiskoristeiden lisäksi en tällä kertaa laittanut sen suuremmin koristeita. Nimppareita me ei olla normaalisti juurikaan juhlittu. Pojan nimppareiden kunniaksi tehtiin viime vuonna kakku ja lähellä olevat sukulaiset olivat tervetulleita kakulle. Vaikka osa suvusta asuu lähellä, tulee heitä kutsuttua kylään ihan liian harvoin ja nimpparit on hyvä syy saada porukkaa kokoon, joten päätettiin toteuttaa sama tänä vuonna. Mutta nimppareiden takia en jaksanut tehdä mitään kovin suuria tarjoiluja, joten tällaisissa merkeissä mentiin tänä vuonna.