torstai 31. lokakuuta 2019

Halloween

Tänään vietetään Atlantin toisella puolella halloweenia. Suomessa tälle juhlalle ei taida oikein olla virallista päivää ja juhlinta jakautuu useammalle viikonlopulle.




Tänä vuonna poika on tosiaan ollut ensimmäisen kerran innoissaan halloweenista. Me järjestettiin jo muutama viikko sitten halloween henkeen perheen kanssa iltaa. Siskon perhe ja vanhempani tulivat käymään ja laitettiin asteen hurjemmat eväät tarjolle. Ei mitään liian vaikeaa, vaan helppoja ja nopeita herkkuja, joilla sai helposti oikeaa tunnelmaa.



Päiväkodilla kaiken kruunasi tänään naamiaiset ja pieni kummitus sinne aamulla lähti. Viikonloppuna keräillään seinältä lepakot ja muut halloween romppeet ja aletaan valmistautua jouluun. Ulkovalojen aika on ehdottomasti tullut ja niiden virittelyä siis tiedossa. Lisäksi meillä tapahtuu viikonloppuna vähän enemmänkin. Saadaan vähän apukäsiä paikalle ja tiedossa on pari isompaa muutosta..


sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Terassin syksy

Sateinen viikonloppu takana. Mukaan on mahtunut harrastuksia, talkoita, leffoja ja lepoa. Tänään on jännät paikat kun tuo meidän poika lähtee elämänsä ensimmäiseen jalkapalloturnaukseen. Itse en mahtunut kyytiin mukaan, joten joudun jännäämään täältä kotoa käsin kuinka pelit menevät.


Laitettiin jokin aika sitten pojan kanssa meidän terassikin syyskuntoon. Pojan toiveena oli saada perinteisesti koverrettu kurpitsa. Tänä vuonna hän suunnitteli kurpitsan itse ja toteutuksen teki äiti. Poika oli erittäin tarkka siitä, että kurpitsasta tuli juuri sellainen kuin hän halusi. Äidin ehdotukset eivät kelvanneet, vaan hänellä oli selkeä visio millainen lopputuloksesta pitäisi tulla. 




Koverrettu kurpitsa koristaa muutaman muun kurpitsan kanssa nyt vielä viikon verran terassia. Keskiviikkona taitaa virallisesti olla se halloween ja lauantaina vietetään pyhäinpäivää. Sen jälkeen meidän perheellä alkaa joulun odotus. Tosin täytyy tunnustaa, että katsottiin pojan kanssa jo tänä viikonloppuna ensimmäinen jouluelokuva. Olen yrittänyt pitää pyhäinpäivää rajana, jotta tämä jouluhomma ei lähtisi ihan lapasesta. Toki lahjoja olen jo hankkinut ennen tuota rajaa ja niin tänäkin vuonna. Mutta nyt mennään vielä viikko syksyisissä kurpitsafiiliksissä. 

torstai 24. lokakuuta 2019

Matti Myöhäisen sadonkorjuu

Meillä oli viime viikonloppuna porkkanoiden nostotalkoot. Ollaan noston kanssa myöhässä mutta niin oltiin istutuksenkin kanssa. Poika ilmoitti keväällä, että me muuten istutetaan porkkanoita. Meillä ei miehen kanssa kummallakaan ole kokemusta porkkanoiden istuttamisesta ja myöhästyttiinkin niiden istuttamisen kanssa. Porkkanat eivät ehtineet kovin suuriksi kasvaa mutta ehkä se ei ollut nyt tarkoituskaan. Pojalle jäi hyvä mieli ja ne pikkuiset porkkanat maistuivat tietenkin paljon paremmalle kuin kaupan porkkanat, kun oli ihan itse ne kasvattanut. Josko ensi vuonna sitten onnistuttaisiin vaikka vähän paremmin, kun ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.


sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Kurpitsojen aika

Taas on se aika vuodesta, kun on aika kaivella esiin kurpitsat. Oikeastaan me kaiveltiin kurpitsat esille jo viime viikolla mutta kun muu asunto oli ihan hyrskyn myrskyn, niin eihän pari neulottua kurpitsaa sitä tunnelmaa oikein tuo. Mutta tälle viikonlopulle tuli pakollinen siivous, kun saatiinkin yllättäen vieraita lyhyellä varoitusajalla. Hyvä näin, niin oli pakko rako saada kämppäkin taas vähän parempaan kuosiin. Ja ne neulotut kurpitsatkin näyttävät vähän kivammalle siivotussa kodissa.


Neuloin kurpitsat pari vuotta sitten ja niistä on ollut kyllä suuresti iloa näin syksyisin. Meillä sisustus ei kovin paljoa muutu vuoden aikojen mukaan mutta kurpitsat tuovat kivaa syksyn tunnelmaa. Pari vuotta kurpitsat ovat olleet ruokapöydän koristeena mutta tänä vuonna päätyivät olohuoneen arkulle. Kurpitsat saivat kaveriksi perintömaljat ja korpin luurangon. Halloween lähestyy, niin tehtiin astetta pelottavampi somistus pojan pyynnöstä.




Tänä vuonna poika on ensimmäistä kertaa vähän enemmän innoissaan halloweenista. Ollaan koristeltu kotia vähän enemmän kuin aiempina vuosina. Meillä pitää olla kuulemma tooosi pelottava koti. Vielä ei ole lähtenyt tämä ihan lapasesta mutta saa nähdä mitä tulevat vuodet tuo tullessaan. Ja onhan tässä toisaalta vielä viikko aikaa somistaa vielä tätäkin vuotta.


keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Keittoa ja ruokamuistoja

Kun vietin pojan kanssa kotona kolme vuotta, tuli meille tiettyjä rutiineja, joista yksi liittyi ruokaan. Me söimme lähes joka viikko pojan kanssa lounaaksi kahdesta kolmeen päivään viikossa kasvissosekeittoa raejuustolla. Tähän oli syynä se, että halusin välttää kahta liha-ateriaa päivässä. Toisaalta sosekeitosta pystyi myös tekemään lukuisia eri variaatioita eri kasviksilla ja helposti tuli täytettyä tuota päivän kasvisannosta. Tämä kuuluu toisaalta myös niihin ruokiin, joita mies ei suostu syömään, niinpä me pojan kanssa syödään tätä edelleen silloin kuin mies ei ole kotona.


Vietin syyskuun kotona ja hoidin kuukauden aikana lukuisia tekemättömiä hommia. Samalla sain pitää poikaa kotona normaalia enemmän ja palailtiinkin pojan kanssa vanhoihin rutiineihin, joista keitto oli yksi niistä. Keiton tuoksu palautti mieleen ihania muistoja muutaman vuoden takaa.


Tänään on ollut taas sellainen harmaa sadepäivä, jolloin kasvissosekeitto kuuluu omalle listalle. Nyt ollaan pojan kanssa jo palailtu päiväkodin ja työpaikan ruoka-apajille mutta jatkossakin arkivapaana meillä taitaa porista kasvikset padassa.

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Syksyn värejä

Syksyn väriloisto on ollut kerrassaan upea. Työmatkat ovat kuluneet ruskaa ihaillen ja ollaan useamman kerran käyty pojan kanssa ihailemassa värikkäitä lehtiä lähimetsässä ja puistoissa. Syksyn tulo tarkoittaa meillä myös aina vaatekaapin uusimista. Tuo meidän junior kasvaa ihan käsittämättömän kovaa vauhtia ja joka syksy sekä kevät ollaan siinä tilanteessa, että vaatekaappi on jäänyt auttamattoman pieneksi. Tämä syksy ei ole poikkeus ja elokuusta lähtien olen pikkuhiljaa laittanut vaatekaapista pieniä vaatteita pois ja hankkinut uusia tilalle.



Meillä lapsi saa olla lapsi ja en pue häntä pieneksi aikuiseksi. Vaatteiden pitää olla mukavia, niillä pitää pystyä liikkumaan helposti ja oltava säähän sopivia. Itse suosin paljon lasten kuoseja eläinteemalla. Mitä enemmän puserossa on kuosia ja väriä, niin sitä paremmin ne kestävät pieniä sotkuja. Mutta kuten kotona ja omassa pukeutumisessa, niin suosin vaaleaihoisella pojallanikin murrettuja värejä. Liian kirkkaat värit ja musta tai valkoinen eivät hänelle oikein sovi.



Meillä junior laittaa toistaiseksi päälle oikeastaan aina juuri sitä mitä hänelle on valmiiksi laitettu. Jos hän pyytää jotain tiettyä vaatetta, kuten Palomies Sami paitaa viime talvena, hän kyllä sellaisen saa. Yritän siis vaatteissa huomioida myös hänen toiveensa. Tänä syksynä kaappi on täyttynyt syksyn väreistä ja kuoseista. Osan olen ostanut sen suuremmin kyselemättä, osa ollaan pojan kanssa yhdessä valittu. Omat lempparit löytyvät näistä ihanista eläinteemaisista vaatteista. Pojan lemppari on todennäköisesti paloautopaita, joka hänen toiveestaan lähti mukaan Prismasta. Noh nautin vielä kun pystyn näihin vaatteisiin vaikuttamaan. Sekin aika on edessä, kun hän tekee valinnat itse ja minun mielipiteelläni ei varmasti sitten ole enää merkitystä..



perjantai 11. lokakuuta 2019

Sählymailojen jemma

Meillä viikko sai vähän ikävän käänteen, kun poika aloitti ti-ke yönä oksentamaan. Vaikka vaihdoin lennosta sänkyä lakanoiden vaihdon jälkeen, jäi unet aika vähille. Tauti jatkui pojalla vielä eiliseen päivään asti mutta nyt näyttäisi onneksi siltä, että tauti taitaa olla voitettu.

Mutta nyt vähän mukavampaan aiheeseen, kun viikonloppukin on edessä ja kaikkea. Seuraavaksi vähän pohdintaa siitä, kuinka lapsi on muuttanut meillä kotia ja sisustusta. Lapsen tulo perheeseen on nimittäin ainakin meillä mullistanut aika merkittävästi kodin ilmettä. Ensin tuli ne pienen ihmisen omat huonekalut ja vaatteet sekä kaikki tärkeät vauva-ajan tarvikkeet, joille piti löytää paikka. Vaatteiden ja tarvikkeiden lisäksi pikkuhiljaa leluarsenaali alkaa lisääntyä ja kohta niitä leluja on jo jokapaikassa. Yritän aina, että meillä jokaiselle asialle olisi oma paikkansa. Se on ainut tapa pitää tämä homma kasassa mutta mitä tehdä kun tavara lisääntyy ja tilat eivät kasva yhtään..


Olen yrittänyt pitää leluarsenaalia jollain tasolla kohtuullisena. Meillä aika harvoin ostetaan leluja muuta kuin merkkipäivinä. Mutta kerääntyyhän tuota roinaa koko ajan pikkuhiljaa vain lisää ja lisää. Pahinta tietenkin on se, ettei poika ole oikein mistään valmis luopumaan. Noille legoille tarvitsisi kohta jo oman huoneensa. Mutta nyt ollaan tilanteessa, että meillä on alkanut lelujen lisäksi kerääntyä myös kaikenmoista urheiluvälinettä. Poika harrastaa omasta tahdostaan sählyä ja futista ja nyt on siis aika kehitellä myös niille omia säilytyskuvioita niiden lelujen, vaatteiden ja muun tarpeellisen lisäksi..



Isovanhempieni perintönä sain meille vanhan kirnun ja nyt kirnu sai lastenhuoneen nurkasta paikan. Siinä säilytetään sählymailoja, jotka ovat pyörineet täällä vähän siellä sun täällä. Nyt on ainakin niille löytynyt paikka. Vieressä on pussukka, joka sisältää sitten ne kaiken maailman pallot koripallosta ja jalkapallosta, sählypalloihin ja muihin epämääräisiin palloihin.


Viime viikonloppuna tapahtui myös pieni ihme, kun siivotessa poika suostui luopumaan laatikollisesta pientä romua ja roipetta. Pieni työvoitto!! Ymmärrän hyvin kaikki tärkeät lelut ja halun pitää niistä kiinni mutta kuka kieltää kinder roinan keräämisen. Ihan turhaa muoviroskaa, joilla ei ikinä leikitä, ne rasittavat luontoa ja vievät aivan turhaa tilaa kotona. Noh pari ongelmaa siis taas selätetty ja jatkossa kotiin jotain muuta kuin kinder herkkuja, niin ei ainakaan se roina lisäänny.

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Väriterapiaa

Värikylläinen viikonloppu takana. Meillä ei ollut sen suuremmin suunnitelmia viikonlopulle ja hyvä niin, sillä tarvitsin selvästi palautumista ensimmäisen työviikon jälkeen. Tietotulva on ollut valtava ja uusien asioiden sisäistäminen vielä pahasti kesken. On kivaa oppia uutta mutta samalla se vie mehut aika tehokkaasti.


Meillä oli eilen pojan kanssa tosiaan väriterapiaa ja käytiin katselemassa vähän lähimetsän väriloistoa miehen ollessa hammaslääkärissä. Samalla kävimme liukumassa vaijerikeinulla, joka sijaitsee pienen kävelymatkan päässä kotoamme. Värit ovat kyllä ihan parhaimmillaan tällä hetkellä. Osa vaahteroista oli jo tiputtanut lehtensä mutta suurin osa kauniista väriloistosta on yhä puissa. Ulkona on niin upeaa ja ilmakin on ollut koko viikonlopun mitä parhain.


Tänään aamupäivä meni kaupoilla ja nyt taidetaan kerätä loppupäivä ja ilta voimia kotosalla. Totaalinen väsymys iski oikeastaan vasta tänään, joten nyt on hyvä keskittyä ihan vain olemiseen hetki, jotta jaksaa taas oppia uutta ensi viikolla. 

perjantai 4. lokakuuta 2019

Korvapuustipäivä

Tiesittekö, että tänään on kansallinen korvapuustipäivä? Ruotsista lähtöisin oleva päivä on tullut tutuksi itselle sosiaalisen median kautta. Tänään on siis täydellinen syy syödä korvapuusteja, joko kaupasta ostettuna tai itse leivottuna.


Viikko sitten vietettiin pojan kanssa ainakin toistaiseksi viimeistä arkivapaata perjantaina. Kysyin mitä hän haluaisi tehdä ja toiveena oli leipoa pullaa. Äitihän tekee mitä lapsi toivoo ja me leivottiin pullaa siis jo viikko sitten. Mutustettiin viikonloppu perinteisillä pyöreillä pullilla sekä korvapuusteilla. En ole todellakaan mikään mestarileipoja ja sen näkee jo ulkonäöstäkin mutta tuntuivat nuo pojalle onneksi kelpaavan.




Pakkasesta löytyy useampi pussi pullaa, josta voidaan virallisen päivän kunniaksi kaivella parit korvapuustit mutustettavaksi myös näin virallisen korvapuustipäivän kunniaksi.

Ihanaa pullan tuoksuista viikonloppua teille!