Meidän etupihalla alkoi mansikka-aika juhannuksen aikaan ja se jatkuu edelleen. Nämä mansikat ovat siitä kivoja, että ne tekevät mansikoita lisää niin kauan kunnes pakkaset tulevat. Anopilta saadut Espanjan mansikat näyttävät metsämansikoille mutta eivät ole yhtä makeita. Ne pärjäävät hyvin pienellä hoidolla ja levittäytyvät runsaasti. Kesäisin meidän pojan lempaari hommaa onkin käydä lähes päivittäin keräämässä saalis.
Mansikat ovat laitettu nimenomaan sitä varten, että poika pääsee näitä napostelemaan. Pakkaseen ei näitä herkkuja koskaan päädy, vaan ne päätyvät keräyksen jälkeen aina suoraan suuhun. Puhuimme joku päivä tulevasta salaojarempasta miehen kanssa, niin pojalta pääsi melkein itku kun hän pelkäsi mansikoiden puolesta ja pohti tulevaa satoa. Mansikat kuuluvat siis pelastettavien listalle. On todella hyvä, että nämä ovat niin helposti levittäytyviä, niin vaikka vain osa saataisiin pelastettua, niin muutaman vuoden päästä näitä löytyy taatusti jo tuplasti siihen nähden mitä pelastettiin.
Meidän miesten lomaillessa mansikoita kypsyi siihen malliin, että jouduin itsekin keräys puuhiin. Pieni kupillinen mansikoita ja sain puuron päälle mustikoiden kaveriksi muutaman viikon myös pieniä mansikoita. Nyt ollaan taas palattu normaaliin ja mansikat katoavat tälläkin hetkellä perheen pienimmän suuhun ja hyvä niin.
keskiviikko 31. heinäkuuta 2019
sunnuntai 28. heinäkuuta 2019
Maalilla uusi ilme
Kesäkuussa ostetun talonpoikaiskaapin ilme muuttui aika totaalisesti maalilla. Maalasin kaapin poikien lomaillessa mummolassa ja hyvä niin. Kaapin kertaalleen maalaus otti sellaiset yhdeksän tuntia. Onneksi maali oli sen verran paksua, että yksi kerros riitti maalaukseen muuten voisi maalaukset olla yhä edelleen kesken.
Alun perin tarkoituksena oli maalata kaksi pinnatuolia ja kaappi samalla värillä. Olin ajatellut vanhaa harmahtavaa vihreää. Pinnatuoleja maalatessa totesin vihreän sävyn liian pastelliseksi. Väri sopi tuoleihin mutta ei kaappiin. Tarkoituksenani oli pitää kaapin vanha ilme ja harmaaseen taittuva väri sopii siihen mielestäni parhaiten.
Oikean värin löytäminen oli todella haasteellista. Väri vaihtuikin lennosta maalikaupassa ja harmahtava vihreään taittuva sininen oli lopullinen valinta. Vähän jännitti kuinka väri sopii mutta jo maalatessa tiesin, että valinta osui nappiin. Väri on riittävän harmahtava, jotta vanha tunnelma on taattu. Siinä on kuitenkin riittävästi väriä ja se käy astioiden kanssa todella hyvin. Eniten tarvittiinkin sitten malttia siihen, että kaappi sai kuivua rauhassa, ennen kuin täytin sen astioilla.
Nyt kaappi on ollut jo tovin käytössä ja sulautunut sisustukseen sekä käyttöön täydellisesti. Tämä on kyllä taatusti tämän vuoden paras löytö.
Alun perin tarkoituksena oli maalata kaksi pinnatuolia ja kaappi samalla värillä. Olin ajatellut vanhaa harmahtavaa vihreää. Pinnatuoleja maalatessa totesin vihreän sävyn liian pastelliseksi. Väri sopi tuoleihin mutta ei kaappiin. Tarkoituksenani oli pitää kaapin vanha ilme ja harmaaseen taittuva väri sopii siihen mielestäni parhaiten.
Oikean värin löytäminen oli todella haasteellista. Väri vaihtuikin lennosta maalikaupassa ja harmahtava vihreään taittuva sininen oli lopullinen valinta. Vähän jännitti kuinka väri sopii mutta jo maalatessa tiesin, että valinta osui nappiin. Väri on riittävän harmahtava, jotta vanha tunnelma on taattu. Siinä on kuitenkin riittävästi väriä ja se käy astioiden kanssa todella hyvin. Eniten tarvittiinkin sitten malttia siihen, että kaappi sai kuivua rauhassa, ennen kuin täytin sen astioilla.
Nyt kaappi on ollut jo tovin käytössä ja sulautunut sisustukseen sekä käyttöön täydellisesti. Tämä on kyllä taatusti tämän vuoden paras löytö.
Tunnisteet:
aarre,
keittiö,
kirpparilöytö,
muutos,
remontti
keskiviikko 24. heinäkuuta 2019
Patsaspuistossa
Tuleeko teidän kierreltyä paljon Suomessa? Meillä ei ole autoa ja se rajoittaa kyllä aika paljonkin liikkumista. Tänä kesänä meillä on poikkeuksellisesti tosin ollut auto lainassa ja siksi ollaan hyödynnetty tätä tilannetta ja käyty sellaisissa paikoissa, johon autotta on hankalampi päästä. Ollaan kierretty Nuuksiossa, vietetty päivä Puuhamaassa, vierailtu sukulaisten mökillä jne. Suomessa on tosi kivoja paikkoja ja ihan ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja. Julkisilla moniin paikkoihin on vain aika haastavaa mennä. Mutta sitten on niitä paikkoja, joissa on tullut käytyä useamminkin ja yksi sellainen sijaitsee Parikkalassa.
Patsaspuisto ei ole ehkä Suomen kauneimpia paikkoja mutta mielenkiintoinen ja tunteita herättävä kyllä ehdottomasti. ITE-taiteen teoskokonaisuus sijaitsee Koitsanlahdessa, Parikkalassa. Puistossa on Veijo Rönkkösen taidekokoelma ja puutarhassa on yhteensä yli 500 patsasta. Me ollaan käyty täällä lähes joka vuosi mutta vaikka poika on ollut puistossa jo useamman kerran, ei hän muistanut siitä mitään. Siksipä me päätettiin taas piipahtaa puistossa reilu viikko sitten. Kävin poikien loman aikana kerran heitä tervehtimässä ja siihen viikonloppuun mahdutettiin muun muassa tämän puiston katsominen.
Olihan noissa ihmeteltävää. Erityisen paljon ihmetystä aiheutti oikeat ihmisten hampaat ja poika patsaiden suuri määrä. Paljon oli muitakin katselijoita, kuten aina täällä käydessä. Patsaiden lisäksi ympärillä on puutarha ja paljon itse tehtyjä laattoja ja polkuja. Jännä paikka ja jos liikutte ohi, niin käykää ihmeessä kurkkaamassa. Näkemisen arvoinen paikka.
sunnuntai 21. heinäkuuta 2019
Lettuja ja lomaa
Miehen loma loppuu ja oma alkaa ja sen kunniaksi me tehtiin lettuja. Meillä ei tänä vuonna tosiaan ollut kuin viikko yhteistä lomaa toukokuussa, joten tätä yhteistä lomaviikonloppua piti vähän juhlistaa.
Tänä kesänä ei alkukesän jälkeen ole juurikaan ollut uimiseen sopivat ilmat. Tänään meidän piti päättää lähdetäänkö Porvooseen, ostoksille Jumboon vai uimaan Sääksjärvelle. Poika sai valita kohteen ja arvaatte varmaan mitä hän valitsi. Seuraavaksi olisi siis tiedossa uintia.
Uinnin jälkeen meidän pitäisi pakata laukut ja huomenna olisi vuorossa Länsi-Suomi. Toivottavasti uintikelit suosivat, niin saisi poika tällekin kesälle uintikiintiön täyteen. Mutta nyt me pakataan eväät ja suunnataan siis kohti Nurmijärveä. Aurinkoista sunnuntaita.
perjantai 19. heinäkuuta 2019
Torilöytö, joka täytti kaikki odotukset
Olen haaveillut pitkään talonpoikaiskaapista keittiöön. Keittiö on meillä aika moderni ja olen halunnut sinne vastapainoksi ajan patinaa. Toki unohtamatta sitä, että vanhat talonpoikaiskaapit vaan ovat niin ihania. Meillähän on keittiössä ollutkin vanha lipasto mutta ongelmaksi on tullut se, että sen päälle on kerääntynyt ihan mahdoton rytökasa, josta halusin ehdottomasti päästä eroon. Halusin kaapin myös siksi, että saisin osan kauniista astioista keittiössä esille.
Kaapin vaatimukset ovat olleet kovat: yksiosainen, alapuoli umpinainen ja yläpuoli lasilla mutta sivut umpinaiset ja mielellään mahdollisimman selkeä -> ei ylimääräisiä koukeroita, oikeasti vanha, riittävän pieni, ettei veisi liikaa tilaa keittiöstä ja kaiken lisäksi huokeaan hintaan. Tämä on ollut lähes mahdoton yhtälö ja sen olen saanut huomata kaappeja etsiessäni. Kunnes sitten bongasin täydellisen kaapin torista kesäkuun lopussa. Hinta oli käsittämättömän halpa ja sain neuvoteltua pientä korvausta vastaan vieläpä kotiinkuljetuksen. Uskomaton tuuri ja olen ihan super onnellinen tästä löydöstä. Itse olen näitä kaappeja bongaillut kunnosta riippuen 600€ ylöspäin ja tästä aarteesta maksoin 150€ plus kuljetus. En edes uskonut, että tällainen olisi mahdollista.
Olin päättänyt jo lähtökohtaisesti, että maalaan kaapin. Mies oli sitä mieltä, ettei kannattaisi, sillä hänen mielestä kaapin arvo kuulemma heikkenisi. Itsekin kaapin tullessa vähän jo epäröin kannattaisiko kaappi kuitenkin jättää maalamatta koska se näytti upealle ilman maaliakin. Lopulta päätös oli kuitenkin helppo ja päätin, että maalisudille on käyttöä. Nyt kaappi on jo maalattu ja laitan siitä kuvia heti kun ehdin niitä vain napsia. Mutta tässä ensin kuvat miltä näytti kun tämä aivan ihana löytö meille kesäkuun lopussa saapui.
Kaapin vaatimukset ovat olleet kovat: yksiosainen, alapuoli umpinainen ja yläpuoli lasilla mutta sivut umpinaiset ja mielellään mahdollisimman selkeä -> ei ylimääräisiä koukeroita, oikeasti vanha, riittävän pieni, ettei veisi liikaa tilaa keittiöstä ja kaiken lisäksi huokeaan hintaan. Tämä on ollut lähes mahdoton yhtälö ja sen olen saanut huomata kaappeja etsiessäni. Kunnes sitten bongasin täydellisen kaapin torista kesäkuun lopussa. Hinta oli käsittämättömän halpa ja sain neuvoteltua pientä korvausta vastaan vieläpä kotiinkuljetuksen. Uskomaton tuuri ja olen ihan super onnellinen tästä löydöstä. Itse olen näitä kaappeja bongaillut kunnosta riippuen 600€ ylöspäin ja tästä aarteesta maksoin 150€ plus kuljetus. En edes uskonut, että tällainen olisi mahdollista.
Olin päättänyt jo lähtökohtaisesti, että maalaan kaapin. Mies oli sitä mieltä, ettei kannattaisi, sillä hänen mielestä kaapin arvo kuulemma heikkenisi. Itsekin kaapin tullessa vähän jo epäröin kannattaisiko kaappi kuitenkin jättää maalamatta koska se näytti upealle ilman maaliakin. Lopulta päätös oli kuitenkin helppo ja päätin, että maalisudille on käyttöä. Nyt kaappi on jo maalattu ja laitan siitä kuvia heti kun ehdin niitä vain napsia. Mutta tässä ensin kuvat miltä näytti kun tämä aivan ihana löytö meille kesäkuun lopussa saapui.
torstai 11. heinäkuuta 2019
Uudet vanhat ruokapöydän tuolit
Nyt olisi tiedossa pidennetty viikonloppu iloisessa Itä-Suomessa ja perheen kanssa vietettyä aikaa. Ikävä on jo kova, vaikka illat ovatkin olleet täynnä ohjelmaa. Olen tässä 1,5 viikkoa tehnyt töiden lisäksi kotona vielä toisen työpäivän maalailemalla ja siivoamalla kotia. Unet ovat jääneet turhan vähiksi ja pieni tauko tekee hyvää. Vielä jäi paljon asioita tekemättä ja kaikkea en missään nimessä ehdi edes tehdä mutta nyt olen ansainnut pienen tauon kaiken ahkeroinnin jälkeen.
Ensimmäinen urakka, joka kestikin sitten reilun viikon oli meidän uusien ruokapöydän tuolien maalaus. Meillä on ollut kolme pinnatuolia, jotka ovat tulleet miehen mukana. Tai niitä oli itseasiassa neljä mutta olen itse tuhonnut yhden pitämällä sitä pihalla. Jotta pöytä saatiin täyteen pinnatuoleja tarvetta oli kolmelle lisätuolille ja ne löytyivät kesäkuun lopulla torista. Huokeaan 65 euron hintaan lähtivät nämä tuolit kotiin. Eivät ole mitään pinnatuolien aatelia mutta juuri riittävän samanlaiset kuin kotona jo olevat ja täyttivät meidän tarpeet.
Kuudesta tuolista kaksi oli jo maalattu aiemmin ja nyt oli neljän muun vuoro. Maalasin tuolit Tikkurilan Helmi kalustemaalilla ja kaikki kolmeen kertaan. Jokaisen tuolin hioin vielä ennen maalausta. Maalikerroksia saattoi tehdä yhden päivässä, joten tovi tähän tosiaan meni. Aiemmin maalaamieni vaaleanharmaan tuolien kaveriksi valitsin vihreän ja mies valitsi tumman harmaan. Kolmella värillä mennään ja saatiin vähän värivariaatioita tähänkin pöytään.
Mutta nyt on tuolit paikallaan ja vanhat odottavat kuvatuksi tulemista, jotta saan ne laitettua myyntiin toriin. Toivottavasti ne löytävät hyvän uuden kodin. Nämä uudet (vanhat) tuolit ovat huomattavasti kevyempiä kuin edeltäjänsä ja helpommin liikuteltavia. Mutta käytännön toimivuus testataan vasta kun saan nuo miehet kotiin.
Ensimmäinen urakka, joka kestikin sitten reilun viikon oli meidän uusien ruokapöydän tuolien maalaus. Meillä on ollut kolme pinnatuolia, jotka ovat tulleet miehen mukana. Tai niitä oli itseasiassa neljä mutta olen itse tuhonnut yhden pitämällä sitä pihalla. Jotta pöytä saatiin täyteen pinnatuoleja tarvetta oli kolmelle lisätuolille ja ne löytyivät kesäkuun lopulla torista. Huokeaan 65 euron hintaan lähtivät nämä tuolit kotiin. Eivät ole mitään pinnatuolien aatelia mutta juuri riittävän samanlaiset kuin kotona jo olevat ja täyttivät meidän tarpeet.
Kuudesta tuolista kaksi oli jo maalattu aiemmin ja nyt oli neljän muun vuoro. Maalasin tuolit Tikkurilan Helmi kalustemaalilla ja kaikki kolmeen kertaan. Jokaisen tuolin hioin vielä ennen maalausta. Maalikerroksia saattoi tehdä yhden päivässä, joten tovi tähän tosiaan meni. Aiemmin maalaamieni vaaleanharmaan tuolien kaveriksi valitsin vihreän ja mies valitsi tumman harmaan. Kolmella värillä mennään ja saatiin vähän värivariaatioita tähänkin pöytään.
Mutta nyt on tuolit paikallaan ja vanhat odottavat kuvatuksi tulemista, jotta saan ne laitettua myyntiin toriin. Toivottavasti ne löytävät hyvän uuden kodin. Nämä uudet (vanhat) tuolit ovat huomattavasti kevyempiä kuin edeltäjänsä ja helpommin liikuteltavia. Mutta käytännön toimivuus testataan vasta kun saan nuo miehet kotiin.
maanantai 8. heinäkuuta 2019
Ruusun tuoksua puutarhassa
Viime viikko meni siis pitkälti sisällä maalatessa. Maanantaista lähtien on joka ilta suti heilunut ja huonekalu jos toinenkin on vaihtanut väriä. Lauantaina homma lähti totaalisesti lapasesta ja vietin maalaten yhdeksän tuntia. Eikä maalaaminen toki siihenkään loppunut vaan tällekin viikolle näyttäisi riittävän vielä hommia.
Tänään ilma oli niin ihanan aurinkoinen, että päätin töiden jälkeen tehdä ensin pienen lenkin. Nappasin samalla kuvat meidän pihan jo hetken kukkineista ruusuista. Luulen, että tämä valkoinen ruusu lähtee pelastettavien listalle. Olen tykästynyt siihen vuosi vuodelta enemmän. Nyt sen paikka on vähän piilossa kirsikkapuiden alla ja luulen, että jatkossa se tulee saamaan paremman paikan tällä pihalla. Sen sijaan toinen vaaleanpunainen ruusu, joka on tämän takana taitaa saada lähtöpassit. Väri on vähän turhan pinkki omaan makuun ja muutenkaan sen menetys ei oikeastaan harmita, toisin kuin tämän ihanuuden.
Ilta on jo pitkällä ja vielä tämän päivän to do listassa riittää hommia. Eli aika siirtyä seuraavan homman kimppuun ennen kuin pakkaan huomiset työkamat valmiiksi. Ihanaa viikon alkua. Toivottavasti siitä ei tule ihan niin kylmä, kun mitä lupailevat.
Tänään ilma oli niin ihanan aurinkoinen, että päätin töiden jälkeen tehdä ensin pienen lenkin. Nappasin samalla kuvat meidän pihan jo hetken kukkineista ruusuista. Luulen, että tämä valkoinen ruusu lähtee pelastettavien listalle. Olen tykästynyt siihen vuosi vuodelta enemmän. Nyt sen paikka on vähän piilossa kirsikkapuiden alla ja luulen, että jatkossa se tulee saamaan paremman paikan tällä pihalla. Sen sijaan toinen vaaleanpunainen ruusu, joka on tämän takana taitaa saada lähtöpassit. Väri on vähän turhan pinkki omaan makuun ja muutenkaan sen menetys ei oikeastaan harmita, toisin kuin tämän ihanuuden.
Ilta on jo pitkällä ja vielä tämän päivän to do listassa riittää hommia. Eli aika siirtyä seuraavan homman kimppuun ennen kuin pakkaan huomiset työkamat valmiiksi. Ihanaa viikon alkua. Toivottavasti siitä ei tule ihan niin kylmä, kun mitä lupailevat.
torstai 4. heinäkuuta 2019
Kesäpäivän puuhastelua
Miehet lomailee ja mutsi villiintyy sillä aikaa kotosalla. Kesä on ihan parasta aikaa tehdä torista löytöjä. Olen useita kuukausi yrittänyt bongailla pariakin eri tuotetta torista turhaan. Nyt olen tehnyt kaksi super hyvää löytöä ihan lyhyen ajan sisällä. Löytöjen tekeminen tietää vähän maalaus puuhia mutta yksin kotona ollessa mikäs tässä maalaillessa. Täällä siis maalisuti heiluu aina töiden jälkeen ja sateiset ja kylmätkään säät eivät haittaa yhtään, kun illat menevät maalaillessa.
Alun perin ajattelin, että tämän viikon aikana tulee maalauksien kanssa valmista mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että tässä menee pitkälle ensi viikkoon ennen kuin maalaukset valmistuvat. Eipähän tarvitse miettiä mitä iltaisin puuhastelee poikien lomaillessa.
Alun perin ajattelin, että tämän viikon aikana tulee maalauksien kanssa valmista mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että tässä menee pitkälle ensi viikkoon ennen kuin maalaukset valmistuvat. Eipähän tarvitse miettiä mitä iltaisin puuhastelee poikien lomaillessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)