keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Muistoja makkarin seinille

Makuuhuoneen tauluhyllyt siirtyivät remontin myötä vastakkaiselle seinälle. Tykkäsin tauluhyllyistä myös aiemmin sängyn päädyssä mutta pölyjen pyyhkiminen tältä vastakkaiselta seinältä on paljon helpompaa kuin sängyn päältä ja siksipä tauluhyllyjen paikka vaihtoi nyt paikkaa. Hyllyjä on nyt vielä tupla määrä, joten kuviakin mahtuu esille enemmän.


Oikeastaan on aika ihana herätä aamulla ja nähdä kuvia meidän perheen kivoista ja kauniista hetkistä ja kuvia tulee katseltua paljon enemmän kun ne ovat sijoitettuna nyt vastakkaiselle seinälle kuin aiemmin. Tosin kuvia laitellessa huomasin, että pikkuhiljaa olisikin jo päivityksen paikka, sillä suurin osa kuvista on jo usean vuoden takaa ja tuo meidän juniori on kasvanut viimeisten kuvien otosta jo melkoisesti. Tulevia projekteja syksylle/talvelle voisi ollakin uusien perhekuvien otto.

 

Itse tykkään, kun kotoamme löytyy valokuvia seiniltä mutta olen kuullut, että joidenkin mielestä omien kuvien ripustaminen seinälle on vähän outoa. Mitäs te tykkäätte, löytyykö teidän kotoa omia valokuvia vai pidetäänkö kuvat visustu piilossa muiden katseilta?



sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Kukkakimppuja ja hyvästejä

Kauniit ammattilaisen tekemät kukkakimput ovat harvinaista herkkua ja tuovat aivan oman tunnelmansa. Tällaisen upean kimpun sain elokuun lopussa työkavereiltani, kun oli aika jättää heille haikeat hyvästit kahdekasan kuukauden työrupeaman jälkeen.


Meillä työkuviot ovat aiheuttaneet haasteita, kun vakkarityöpaikka äitiyslomalle lähtiessä ei odottanutkaan enää kun oli aika palata takaisin töihin. Sain onnekseni vuoden vaihteessa todella kivan työn vanhasta työpaikasta mutta koska kyseessä oli vain määräaikainen työ on nyt aika alkaa suunnitella miten tästä jatketaan.

 

Mutta jos tilanne meillä onkin nyt epävarma ja tulevaisuudesta ei tiedä, niin nyt sain kaipaamani aikaa vähän enemmän ja olen voinut pitää poikaakin kotona enemmän. Neljä päivää viikossa yritän olla tehokas ja kolme viettää pojan ja miehen kanssa tästä ajasta nauttien. Kyllä tässä töitä toivottavasti vielä ehtii tehdä ja nyt yritän nauttia ajasta, kun aikaa riittää muuhunkin kuin ihan pakollisiin: ruoan tekoon, pyykin pesuun ja pikasiivouksiin.


 

perjantai 21. syyskuuta 2018

Habitare 2018

Tarkoituksenani oli jättää Habitare tänä vuonna väliin. Sain kuitenkin ilmaiset liput messuille, joten olihan siellä sitten pakko lähteä käymään. Käyminen tosin jäi viimeiseen päivään ja sunnuntaina piipahdin messuille.

Viime vuonna olin messuista todella positiivisesti yllättynyt. Olin jättänyt vuosia messut väliin, kun niistä oli jäänyt mieleen lähinnä kliininen musta-valkoisuus, josta en itse tykkää yhtään. Tänä vuonna messujen ilme oli jotakuinkin samankaltainen kuin viime vuonna eli ei suuria yllätyksiä vaan sitä mitä messuilta odotin ja toivoin.


Tykkään todella paljon tästä sisustussuunnasta, jossa luonnonmateriaalit näkyvät, värit ovat pehmoisia (ja niitä värejä löytyy jo mukavasti) ja viherkasveja on runsaasti. Tämä on itselle mieluisaa ja toivon, että tällä tyylillä jatketaan jatkossakin. Messualuetta oli kiva kierrellä mutta mitään kovin hätkähdyttävää uutta ei messuilla itselle tällä kertaa noussut esille. Viime vuonna positiivisesti yllättäneet osastot kuten esimerkiksi Huone ett Rum, Ek for Kids, Siluettiverstas ja Anno Collection olivat edelleen messujen parhaimmistoa. Isojen firmojen osastot jätin itseasiassa kokonaan välistä ja keskityin näihin pienempiin kotimaisiin yrityksiin.



Kävin myös antiikkimessut läpi mutta siellä tavara oli omaan makuun vähän turhan hienoa (lue hintavaa), että mitään ei tarttunut mukaan. Rakastan vanhoja esineitä mutta en keräile niitä vitriineihin, vaan haluan ne käyttöön ja siihen tarkoitukseen ei messuilta tällä kertaa löytynyt mitään.


 

Habitare on siis tältä erää pulkassa. Ei suuria mullistavia ajatuksia tuonut mukanaan mutta suunta sisustamisessa on sellainen, josta itse tykkään kovasti. Oliko täällä muita messuilla kävijöitä? Mitä tykkäsitte?

maanantai 17. syyskuuta 2018

Koivupöllejä terassille

Me asumme isossa taloyhtiössä ja meillä on todella kiva iso puistomainen piha-alue, jossa on paljon puita. Piha on ihanteellinen lasten leikkiä ja yhteisessä käytössä on muun muassa omenapuita, joista syksyisin meidän poika napsii omenoita päivittäin syötäväksi. Piha-alueemme puut ovat istutettu jo kauan sitten ja siksipä osa niistä on kasvanut jo vähän isoiksi ja huonokuntoisiksi. Pihallamme kaadettiinkin muutamia viikkoja sitten useampia puita, jotka kuntonsa puolesta eivät enää olleet ihan niin turvallisia.



Puiden rungot ovat kaatamisen jälkeen laitettu paloiksi ja jätetty niille sijoilleen ja jokainen on saanut käydä hakemassa niitä itselleen esimerkiksi polttopuiksi. Meillä ei ole tarvetta polttopuille, kun sen verran harvoin tulee takkaa poltettua ja entisiäkin on vielä hyvin jäljellä mutta sen sijaan kierittelin pihallemme pari koivunrungon palaa kukille alustaksi.

 

Olen aina valmiina, jos tarjolla on kivannäköistä ja hyödyllistä materiaalia ilmaiseksi käytettäväksi. Koivupöllejä on vielä runsaasti jäljellä ja olen miettinyt mitä muuta hauskaa niistä voisi keksiä. Niistä olisi voinut saada istuimiakin mutta siihen tarkoitukseen nuo ovat vähän liian matalia ja korkeampia ei löytynyt. Kukille ja lyhdyille koivunrungon pätkät tuovat kuitenkin kivasti vähän korkeutta. Usein hauskat ideat eivät tarvitse rahaa vaan niitä voi saada ilmaiseksikin ja itse tykkäsin, että koivupöllit sopivat meidän terassille todella hyvin.

torstai 13. syyskuuta 2018

Palomies Sami synttärit osa 2

Viime viikonloppuna vietettiin pojan synttäreitä toisen kerran mutta nyt sukulaisten kanssa. Tällä kertaa valmistautumiseen oli vähän enemmän aikaa kuin kaverisynttäreille. Tarjoiltavien kanssa en kuitenkaan ottanut riskiä, vaan menin vanhoilla tutuilla ja hyväksi havaituilla resepteillä. Teemana oli sama kuin kaverisynttäreillä eli suosikkiohjelma Palomies Sami.



Juhlat sujuivat aika mukavasti ja tällä kertaa onnistuin jotenkin välttämään jopa viime hetken paniikin. Kameran sain kyllä jotenkin säädettyä ihan omille säädöille ja onnistuinkin kuvaamaan melkoisen kasan heilahtaneita kuvia. Mutta jokusen vähemmän heilahtaneenkin olin onneksi saanut otettua.

 

Juhlakalu oli onnessaan ja jaksoi showmiehen elkein koko juhlan ajan. Seuraavana päivänä olikin sitten väsymystä havaitavissa ja sen me vanhemmat saimme tuntea nahoissamme. Mutta onneksi ihan parhaat synttärilahjat muun muassa Palomie Samin uusi elokuva pelastivat kaikkein pahimmilta kiukun puuskilta.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Prinsessaunelmia

Voin kertoa teille kuinka saada karkoitettua mies makuuhuoneesta: toteuttamalla siellä oma lapsuusajan prinsessaunelma. Ostin kesäalaennusmyynnistä Ellokselta meille sänkykatoksen. Olin katsellut katosta jo viime talven ja kevään aikana useamman kerran netistä mutta jättänyt sen tilaamatta. Kun heinäkuussa huomasin katoksen olevan alennusmyynnissä, en voinut vastustaa kiusausta. Kerroin katoksesta miehelle ja hän ei reagonut siihen sen kummemmin. Kunnes vihdoin viime viikonloppuna päätin asentaa katoksen odottelun jälkeen paikalleen. Mies ilmoitti samantein, että apua ei heru ja hän vaihtaa makuuhuonetta..hupsista..


Onneksi ei jäänyt sormi suuhun vaan aloitin katoksen ripustamisen yksin. Lopulta sain houkuteltua miehenkin hankalimmassa vaiheessa hetkeksi apuun ja sen jälkeen hoidin ripustamisen loppuun itse. Alkujärkytyksestä päästyään, mies on kyllä nukkunut meidän kanssa makuuhuoneessa ihan joka yö. Mutta pientä vastustusta on vielä ilmassa.

 

Itse olen katoksesta aivan fiiliksissä. Yllätyksenä tosin tuli, että siinä oli kangas myös katon kohdalla (olisihan se nyt pitänyt ymmärtää). Tämähän tarkoitti sitä, että kattolamppu piti irroittaa kokonaan. Tässä onkin nyt pohdinnassa miten makuuhuone valaistaan jatkossa. Onko kattolampulle tarvetta vai pärjäämmekö pelkästään lukuvaloilla. Katoksesta en ole ihan heti valmis luopumaan ja miehen ehdottama reikä katokseen ei kyllä houkuta.



Katoksen alla on muuten tosi jännä tunnelma. Ihan kun nukkuisi teltan alla ja se tunnelma yllättää ihan joka ilta. Lastenhuoneissa on näkynyt paljon erilaisia katoksia ja nyt ymmärrän ne oikein hyvin: Katos tekee sängystä pesämäisen ja jotenkin turvallisemman oloisen paikan.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Aurinkoisia syksyn värejä

Ihastuttavan ja lämpimän kesän jälkeen, lämpöä on riittänyt mukavasti vielä elokuullekin. Sääennusteet lupailevat lämmintä ja aurinkoista alkua myös tälle syyskuun ekalle viikolle. Elokuun puolella ihanat aurinkokukkapellot täyttyivät kukilla ja sain houkuteltua miehen tuomaan työmatkan varrelta muutaman kukan meidänkin iloksi. En muistanutkaan kuinka kestäviä kukkia auringonkukat ovatkaan. Kukat ilahduttivät lähes kahden viikon ajan olkkarissa.

 

Olohuonetta kuvaillessa kuvailin myös meillä useita vuosia kirjahyllynä toiminutta Boknäsin kirjakarusellia. Se jää usein kuvista pois, sillä haaveilen vähän avarammasta olohuoneesta ja pölyttömämmästä vaihtoehdosta kirjojen säilyttämiseen. Vaikka olen tykännyt hyllysä paljon ja kirjoistani en suostu luopumaan, on hyllyn siivoaminen alkanut rassaamaan. Lisäksi hylly on sen verran korkea, että se tuntuu tukkivan olohuoneen.

 

Olen suunnitellut hyllystä luopumista jo tovin ja etsinyt kirjoille uutta säilytyspaikkaa. Sopivaa uutta lipastoa tai hyllyä ei ole tullut vastaan mutta hyllyä etsiessä tein kyllä lipastolöydön pojan huoneeseen. Uuden lipaston lisäksi olen kyllä pyöritellyt muitakin vaihoehtoja kirjojen säilyttämiselle. Katsotaan millaiseen ratkaisuun päädyn ja löytyykö kirjakarusellille uutta kotia tämän syksyn aikan.