sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Pukin pajalla tehtyä

Tänään vaihtuu vuosi ja me otetaan se perheen kesken rauhallisesti vastaan kotona. Poika on ollut kipenä joulun jälkeen ja tällä hetkellä itselläkin aika nuutunut olo, joten mitään kovin erikoista ei ole tiedossa. Tässä vielä jouluun liittyen yhdet kuvat ja sitten laitetaan katse eteenpäin.

Tänä vuonna en tehnyt kovin montaa joululahjaa itse mutta yksi eniten työtä vaatinut joululahja valmistui ajoissa suvun tuoreimmalle tulokkaalle, jolla tänään ikää alle kaksi päivää. Pieni virkattu vauvanpeitto veikin syksystä paljon aikaa ja siksi muita lahjoja ei tullut tehtyä kovinkaan montaa. Tein peiton alpakka langasta ja siskon toiveesta toteutin peiton neutraaleilla väreillä.


Virkkasin peiton paloista, jotka virkkasin palojen vamistuttua yhteen. Lopuista langoista virkkasin vielä reunan peitolle. Paloja peittoon meni muistaakseni 63 ja yhden palan tekoon meni aikaa noin tunti. Palojen yhdistäminen, reunan teko ja lankojen päättely vei oman aikansa. Joku joskus kysyi, miksi en tee näitä työkseni, jos se olisi edes jollain tasolla järkevää, tekisinkin. Todellisuudessa aika harva on valmis maksamaan tällaisesta pienestä vauvan peitosta kahden viikon palkan, en minä ainakaan.. Tärkeille ja läheisille ihmisille teen näitä ihan mielelläni kuitenkin lahjaksi.

 


Peiton valmistuttua kastelin sen ja laitoin sen hetkeksi kuivausrumpuun, jotta siitä tulee todella lämpöinen ja pinnasta aavistuksen vanuttunut. Kuvissa peitto on vielä hieman kostea ja siksi värit ja pinta eivät tule ihan oikealla tavalla esille mutta ehkä siitä kuitenkin vähän saa käsitystä millaisen tekeleen sain aikaiseksi. Kuivana peitto oli vähän vähemmän pörröinen ja värit aavistuksen pehmeämmät ja tasaisemmat. Illalla peiton kuivattua en enää pystynyt sitä pimeässä kuvaamaan ja sitten se lähtikin jo eteenpäin siskolle, siksi vähän huonot kuvat nyt lahjasta. Toivottavasti peitto tulee kovaan käyttöön.

Kiitos kuluneesta vuodesta. Itselle se oli henkisesti aika rankka mutta opettavainen vuosi. En tee suuria lupauksia ensi vuodelle mutta olen päättänyt ensi vuonna panostaa itseeni vähän enemmän. Josko omalla hyvinvointia lisäämällä ensi vuodesta tulisi vähän vähemmän rankka.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Joulupöytä on katettu

Jouluaatto sujui meillä rauhallisesti, jos ei lasketa tuota perheen pienintä, joka ei montaa sekuntia ollut paikallaan. Jännitys oli hänellä niin kova ettei ruokakaan oikein kunnolla maistunut kuin vasta illemmalla. Joulupukki toi hurjan määrän lahjoja ja niin kivoja uusia leluja oli koti pullollaan, ettei pikkumies meinannut malttaa mennä nukkumaan ollenkaan.

 

Aikuisen näkökulmasta parasta oli hyvä ruoka, lapsen riemun katsominen ja ihan vain oleminen. Tänään ollaankin jatkettu samalla linjalla. Ollaan vaan oltu, rentouduttu ja syöty mutta päivällä käytiin kyllä jo tekemässä pitkä lenkki ja junior pääsi keräämään voimia kärrynokosilla.


 
Joulupötyä ja sen koristelu lähti tänä vuonna äidiltä lainaan saaduilta Sarpanevan Festivo kynttilänjaloista. Hyasintteja Mariskooleihin ja männynoksia valojen kanssa vielä pöydälle. Aika simppeli mutta kuitenkin tyyliini sopivasti riittävän runsas. Lautasliinat unohtuivat kauppaan mutta onneksi varastosta löytyi tyyliin sopivat valko-hopeiset servetit.


























Nyt me nautitaan rauhallisista päivistä, hyvästä ruoasta ja ystävien seurasta seuraava viikko. Sitten meillä alkaa hetkeksi toisenlainen arki. Ei enää rauhallisia aamuja. Nyt on siis hyvä aika nauttia ja fiilistellä vielä joulua. Tämä on kyllä ihan parasta aikaa vuodesta.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulupuu on rakennettu

Meidän joulukuusi on vihdoin lopullisesti koristeltu. Kuusihan tuli meille jo viime sunnuntaina ja sai suuren osan koristeita jo silloin ylleen. Kuusen kynttilät olivat kuitenkin jo hajonneet ja huomasimme sen toki vasta siinä vaiheessa, kun kuusi oli valmiiksi koristeltu. Miehen vanhemmat toivat uudet kynttilät tullessaan ja kuusi sai uudet kynttilät ylleen eilen. Olin myös haaveillut ostavani vielä lisää koristeita kuuseen mutta niin oli tainnut moni muukin tehdä ja valikoima näin lähellä joulua oli niin surkea, että ostamatta jäi.


Tänä vuonna olin neulonut seitsemän palmikkoneulepalloa harmaista ja vaalean beigeistä alpakan villasta, jota jäi yli tekemästäni lahjasta. Joten jotain pientä lisää viime vuoteen verrattuna on tänä vuonna koristeissakin. Ja miehen isä toi tullessaan vielä pieniä hopeisia palloja kuuseen koristeeksi, joten saatiin vähän lisää koristeita meidän kuuseen, vaikka ei ihan sitä mitä olin ajatellut mielessäni.

 

Meillä alkaa olla jo muutenkin aika valmista. Muutama pikku juttu enää tekemättä mutta ei ihan mitään kauhean tärkeää onneksi enää. Pääasiassa nyt vain rauhoitutaan ja annetaan joulun tulla. Oikein rauhallista joulua teille kaikille!

torstai 21. joulukuuta 2017

Valmiit paketit

Tämän vuoden paketit on muutamaa pakettia vailla valmiit. Tänään suurin osa paketeista lähtee eteenpäin, joten eilinen ilta menikin paketoidessa. Aika viime tippaan meni siis tänäkin vuonna. Muutama paketti jää vielä tälle illalle mutta niillä ei ole ihan niin kiire eli projekti jatkuu tänään.


 























Tänä vuonna mentiin aika neutraalilla linjalla paketoinnin suhteen. Pakettejen jujuna on piparin malliset pakettikortit, jotka väsäilin pahvista. Muuten mentiin tosi simppelillä linjalla.


 
Kuusikin meillä on ollut sunnuntaista asti. Se on aiempaa hieman isompi ja mielestäni kaipaisi vielä vähän lisää koristeita. Ja vasta koristelun jälkeen huomasimme valojen olevan rikki. Nyt siis vain vilaus kuusesta ja toivottavasti saadaan ainakin valot korjattua niin laitan sitten siitä parempia kuvia.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulukukkia

Joulukukkien kanssa mentiin tänä vuonna aika samalla linjalla kun aiempinakin vuosina. Ehdoton suosikkini jouluruusu on takuuvarma näky joulunaikaan meillä. Tänäkin vuonna se kotitui jo joulukuun puolivälissä kaunistamaan olohuonetta. Tykkään jouluruususta todella paljon mutta harmikseni en ole saanut sitä pysymään hengissä kevääseen asti, niin että pääsisisin istuttamaan kukan puutarhaan. Yksi jouluruusu löytyy puutarhastakin ja se kuuluu kyllä ehdottomiin suosikkeihini myös puutarhan puolella. Tänä vuonna on taas yksi yritys saada toinenkin jouluruusu etupihalle.

 
Toinen suosikkikukkani joulun aikaan on hyasintti. Sen tuoksu on huumaava ja niin ihanan jouluinen. Tällä hetkellä taitaa olla menossa kolmannet hyasintit tälle joululle. Tähän tuoksuun en vain voi kyllästyä. Väreistä valkoinen kuuluu suosikkeihini mutta eipä taida se juurikaan ketään yllättää.


 























Yksi uusi tuttavuus on viime vuosina kovasti suosiossa ollut huonekuusi. Ensin ajattelin, että ei ole mun juttu. Mutta niin muiden huonekuusen kuvia aikani katseltua sellainen päätyi nyt täksi jouluksi meillekin. Katsotaan kuinka hyvin saan tämän yksilön pidettyä hengissä vai saanko heittää hyvästi tällekin kasville joulun jälkeen. Ei taida tämä kuulua ihan helpoimpiin kasveihin.

 

Aika perinteisellä linjalla siis mennän mutta mukana jotain uuttakin. Eilen tuli kuusikin jo sisään, joten tuoksut alkaa olla kohdallaan. Vielä kun päästään vähän leipomaan, niin saadaan koti tuoksumaan ihan joululle. Ihan nurkan takanahan tuo joulu jo onkin.

 

perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukortit

Perinteisesti mentiin korttien kanssa paniikilla ja viimeisenä iltana tänäkin vuonna. Alunperin olin ajoissa ja suunnittelin mallia jo viime vuoden kortteja tehdessä. Muutin mallia alkuperäisestä vähän yksinkertaisemmaksi mutta siitä huolimatta kortit olivat tänä vuonna melkoisen työläät. Vaikka aloitinkin siis korttien teon jo pari viikkoa ennen lähetyspäivää, kiire tuli.



Tänä vuonna korteissa oli teemana tontut ja ne sisälsivät virkatut kaulaliinat. Virkkaus vei paljon aikaa, samoin lankojen päättely. Tiesin tämän toki jo etukäteen mutta aina sitä kuvittelee olevansa hippasen nopeampi kuin mitä todellisuudessa on. Pienen extra mausteen tähän korttipaniikkiin toi se fakta, että kortteja tehdessä selvisi, että lähetyspäivä olikin tiistai eikä keskiviikko kuten olin koko ajan kuvitellut. Tieto ei helpottanut lainkaan viimeisen illan paniikkia.


Pitkä päivä, joka jatkui yöhän asti ja vielä seuraavana aamuna. Kortit tulivat kuin tulivatkin valmiiksi. Vein kortit viime hetkellä ja tein vielä melkoisen työn tunkiessani niitä aivan tupaten täyteen postilaatikkoon. Nyt vaan toivotaan, että kortit löytävät perille asti.

Voisi kuvitella, että tästä oppisi jotain mutta en edes kuvittele, että viisastuisin ja toteuttaisin ensi vuoden kortit ajoissa. Täytyyhän sitä jokin paniikki aina itselle kerran vuodessa järjestää..


keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Punainen joulu

Vaikka olohuone on tänä vuonna vähän hillitympi, kuuluu punainen meidän jouluun. Tällä kertaa vierashuone pukeutui punaiseen. Parin vuoden tauon jälkeen kaivelin punaiset tontut esille ja nekin pääsivät vierashuoneeseen. Meillä tonttu hiippailee öisin tuomassa yllätyksiä joulukalenteriin ja tontut ovat muutenkin olleet puheenaiheena, joten pojan iloksi ne pääsivätkin valloittamaan huoneen.



Joulu on jo hurjan lähellä ja kotikin on hiljalleen saanut lisää joulutunnelmaa. Oma tunnelma on ollut vähän kadoksissa monenkin asian takia. Kadonnutta joulutunnelmaa ollaan oltukin viime aikoina vähän metsästämässä ja viime lauantaina Raskasta Joulua konsertti antoi jo sysäyksen oikeaan suuntaan. Maanantaina Tuomaan markkinoilla pyörittiin karusellissa, juteltiin pukin kanssa ja tehtiin ostoksia. Illan kruunasi Stockmannin jouluikkuna, joka hurmasi meidän juniorin ihan täysin. Ei meinattu päästä ikkunan luota lähtemään ollenkaan, kun kaikki piti nähdä yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten olikin alkuviikolla perinteinen korttipaniikki (siitä lisää myöhemmin) ja tänään vuorossa oli pojan päiväkodin joulujuhla.


 
Onneksi poika on fiilistellyt joulua jo tovin, joulukirjoja luetaan joka ilta ja jouluelokuvat (pojan ja omat) ovat pyörineet telkkarissa marraskuun alusta asti. Tärkeintähän tässä tietenkin on pojan tunnelma ja oma tulee, jos on tullakseen.