sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Voimistelurenkaat

Lopetimme joulukuussa pojan ohjatun vauvauinnin ja siirryimme yleiseen uimahalliin harrastelemaan uintia. Halusimme pojalle uuden harrastuksen vauvauinnin tilalle. Poika on ollut liikunnallinen jo hyvin pienestä asti ja haluammekin kannustaa häntä liikkumaan monipuolisesti. Jotta junior pääsisi kehittymään ja oppimaan uutta sekä saisi purettua loputonta energiavarastoaan, ilmoitimme hänet taaperojumppaan. Jumppa alkoi tammikuussa.


Jumppa on ollut menestys ja hän viihtyy siellä todella hyvin. Uusia taitojakin on jo opittu. Ensimmäisestä kerrasta lähtien hän osoitti suurta kiinnostusta voimistelurenkaita kohtaan. Olimme suunnitelleet renkaiden hankintaa jossain vaiheessa mutta jumpan aloitis nopeuttikin suunnitelmaa ja päätimmekin tilata mieheni kanssa pojalle omat renkaat kotiin jo alkuvuodesta.



Valitsimme meille 100% kotimaiset ja myrkyttömät Suomen Voimistelutuotteen voimistelurenkaat. Valikoimasta löytyi sisustukseen sopivat täysin valkoiset voimitelurenkaat ja kun vaihtoehtona on kotimaassa valmistetut, turvalliset ja kauniit tuotteet, ei valintaa tarvinut tosiaan kauaa pohtia. Voimistelurenkaat saapuivat vajaassa viikossa tilauksesta ja ne saatiin miltei heti kattoon.



Uskomattoman nopeasti, alle vuorokaudessa, poika ymmärsi jutun juuren ja oppi roikkumaan renkaissa. En olisi ikinä uskonut, että taito opitaan niin nopeasti. Nyt renkaissa roikutaan jo päivittäin, niillä osataan jo vähän ottaa vautia ja keinua ja jopa pyöriä. Saa nähdä millainen apina tuosta pojasta ajan kanssa tulee. Joskus tulevaisuudessa ostetaan sitten strapetsi renkaiden kaveriksi mutta nyt hän saa harjoitella ensin mestariksi yhdessä lajissa.

torstai 25. helmikuuta 2016

Puusohva

Puusohva siirtyi pari viikkoa sitten vierashuoneeseen, kun mies isänsä kanssa purki sohvan osiin ja siirsi sen uudelleen koottavaksi vierashuoneeseen. Onneksi sohvaa ei tarvinut laittaa ihan pieniksi paloiksi, vaan osa saatiin kannettua suurempina osina huoneeseen mutta oli siinä yhdelle illalle kuitenkin riittävästi työtä.



Nyt on tovi saatu nauttia puusohvasta uudessa paikassa. Tosin täytyy sanoa, että tulevaisuudessa sohvalla saisi olla kyllä rutkasti enemmän tyynyjä, jotta istuminen oikeasti olisi nautinto. Keväälle on siis tiedossa lisää projekteja, kun tyynyjen suunnittelua ja osan toteutusta on luvassa.


Puusohva on mielestäni huomattavasti raikkaamman oloinen huoneessa kuin vanha kulmasohva. Huoneen testaaminen vierashuoneenakin tuli vihdoin tehtyä ja näytti toimivan aika kivasti. Tokihan vierashuoneemme on yhä edelleen vaiheessa mutta mielestäni on kivempi, että vieraat saavat koko huoneen itselleen eikä tarvitse aina olla pojan leikkejä ja leluja siivoamassa päästäkseen omien tavaroidensa luo. Toistaiseksi huoneen ratkaisut näyttävät siis toimivalle.



Laitoin ystävältä saadun pitsipeiton sohvan patjan suojukseksi mutta se ei ole osoittautunut kauhean käytännölliseksi. Peitto ei tunnu pysyvän paikallaan kovin kauaa ja näyttää pian epäsiistiltä. Tähänkin ongelmaan täytynee keksiä vielä jokin ratkaisu, joten projektit eivät tässä huoneessa ainakaan kovin helposti näytä loppuvan. Mutta ainakin nyt huone näyttää jo huomattavasti paremmalta kuin viime syksynä.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Junasukat

Olen henkeen ja vereen villasukka ihminen. Kun astun kotiovesta sisään, jalkaan sujahtaa lähes välittömästi villasukat. Vaikka olen harrastanut käsitöitä polvenkorkuisesta asti ja opiskellut alaa kahdessakin eri koulussa, on yksi asia, jota en osaa häpeäkseni tehdä ja ne ovat villasukat. En ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa olisi ollut pakko opetella villasukkien teko. Onneksi minulla on äiti ja anoppi, jotka ovat ainakin tähän mennessä pitäneet huolen koko perheen villasukkavarastosta.



Pojan synnyttyä ja ensimmäisen talven saavuttua kuulin ensimmäisen kerran tarinan junasukista: Alkuvuodesta 1940 luvulla oli nainen matkalla junassa 2kk ikäisen tyttövauvansa kanssa. Matka keskeytyi Vaasassa, kun rata oli poikki pommituksen vuoksi. Junassa heitä vastapäätä oli istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana lämmittämään pienen vauvan jalkoja. Ja siitä alkoi junasukkien tarina.


Meidän ensimmäiset junasukat saatiin anopilta ja niitä on kertynyt sen jälkeen useampiakin. Sukkien mallin etuna on, että ne pysyvät todella hyvin pienten lasten jaloissa. Pojalla sukkia on siis useammat mutta nyt olen saanut itsekin ensimmäiset junasukkani. Pyysin anopilta omia sukkia ja sainkin ne etukäteen syntymäpäivälahjaksi. Sen jälkeen sukat ovatkin olleet tiivisti jalassa kotona ollessa. Sukat ovat mielestäni normaalia lämpimämmät ja pysyvät hyvin jaloissa. Kuvissa käytön jäljet jo näkyvät mutta en ole millään raaskinut näitä vielä pestä. Taidan siis tarvita vielä toisenkin parin junasukkia mutta ihan vielä en uskalla luvata itse opettelevani sukkien tekoa..


torstai 18. helmikuuta 2016

Keittiöremontti

Olen kaivellut vanhoja valokuvia ja vastaani tuli remontin ajalta otettuja kuvia. Neljän kuukauden remontti vaativan työn ohella oli rankka kokemus mutta jälkikäteen on kiva katsella kuvia omista aikaansaannoksistaan. Mehän teimme remontin lähes kokonaan itse, vain pakolliset osuudet kuten vedeneristyksen teon märkätiloihin teki meillä ammattilainen. Monessa asiassa onneksi löytyi ammattilaisia perhepiirissä ja saatiin talkootyöllä isompiakin projekteja tehtyä.

Meidän koti koki melkoisen muutoksen ja aiemmin olenkin laittanut kuvia saunan rakentamisesta ja siitä kuinka yhdestä makuuhuoneesta tuli kylpyhuone ja kodinhoitohuone (aiemmista remonteista juttua täällä: sauna ja kylpyhuone ). Niiden lisäksi keittiömme koki melkoisen suuren muutoksen. Kuvat kertovat ehkä enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä ensin kuvia keittiön lähtökohdista. Kuvien laatu ei tosin ole kehuttava mutta ehkä niistä kuitenkin näkee olennaisimman.




Uusi keittiömme on Kvikin keittiö, ja se tuli meille valmiiksi koottuna mutta asennuksen tekivät yhdessä mieheni ja hänen isänsä. Ennen keittiön asennusta he vaihtoivat keittiöön klinkkerilaminaatin, jonka tulisi kestää enemmän kosteutta kuin tavallisen laminaatin. Laminaatti on ostettu Bauhausista.



Alunperin haaveilin keittiöön laattalattiasta mutta laatat olisivat kaivanneet alleen lattialämmityksen ja meillä sähköt eivät siihen riittäneet, joten se ajatus unohtui pian. Monen lattiamateriaalin harkinnan kautta päädyttiin klinkkerilaminaattiin koska koettiin ettei keittiöön kannattanut laittaa samaa parkettia kuin muualle asuntoon. Keittiö saikin muusta asunnosta poiketen vaalean lattian.




Vanhasta keittiöstä jäi jäljelle oikeastaan vain jääkaappi. Ensin ajattelimme ostaa uuden jääkaapin ja pakastimen mutta kaikkien menojen keskellä tuntui hyvältä idealta säästää siinä kohtaa, kun vanha jääkaappipakastin oli kuitenkin vielä hyvässä kunnossa. Mutta muuten keittiö koki melkoisen ison muutoksen, joka oli sauna ja kylpäriremontin lisäksi tosiaan suurimpia muutoksia asunnossamme.



maanantai 15. helmikuuta 2016

Syntymäpäiväkekkerit

Meille ystävät ovat tärkeitä mutta ystävänpäivää emme kuitenkaan juuri vietä. Syynä on se, että ystävänpäivänä sekä mieheni että äitini täyttävät vuosia. Tänä vuonna miehelleni tulee seuraava kymmenluku täyteen ja halusin järjestää hänelle edes pienet juhlat, vaikka sankari itse ei juhlia suuremmin toivonutkaan. Juhlat vietimme lauantaina ja seuraavaksi vähän kuvia tunnelmasta.




Viikko meni juhlia valmistellessa ja tarjolla olikin porkkanamuffinseja, gluteeniton valkosuklaajuustokakku, oma pikaversio pavlovasta itse tehdyillä marengeilla, itse tehdyt piparminttukarkit, kahdenlaisia keksejä (toiset toi anoppi) ja marianne karkkeja. Suolaisten tarjottavien kanssa mentiin vähän helpommalla ja suolaisena vaihtoehtona oli vihanneksia, sipsejä, pari erilaista dippikastiketta, coctailpiirakoita ja munavoita sekä gluteenittomia keksejä ja juustoa. Kahvin lisäksi mieheni lemppari juomaa eli coca colaa ja anopin tekemää mansikkamehua.



Olin suunnitellut toteuttavani teeman mukaisesti photo booth seinän erilaisilla viiksillä varustettuna mutta se jäi vaan suunnittelun asteelle ja ohjelmaa ei kahvittelun lisäksi enempää ollutkaan. Rennolla meinigillä mentiin ja hyvä niin koska meillä meni edellinen yö valvoessa pojan flunssan takia ja sama on jatkunut nyt jo kolmatta yötä. Onneksi juhlapäivänä oli vielä edes hitunen ajatuksia tallella nyt ei päässä enää pysy mikään. Seuraavaksi suuntaankin pojan viereen päikkäreille ja tunnelmat tällä kertaa pääasiassa kuvin, ei niinkään sanoin.



torstai 11. helmikuuta 2016

Vahinko kiertämässä

Me pistettiin vahinko kiertämään ja nyt on Ikean puusänky lastenhuoneesta siirretty vierashuoneeseen. Sen seurauksena lastenhuone sai nyt toistaiseksi vain patjan lattialleen. Pojalle on uusi sänky tulossa mutta se vaatii vielä kunnostuksen ja sitä odotellessa lastenhuone saa nyt väliaikais sängyksi pelkän patjan. Vierashuone on nyt vieraiden käytössä, niin laitan siitä kuvia myöhemmin mutta tässä nyt seuraavaksi kuvia lastenhuoneen tilanteesta.



Lastenhuone on saanut myös uuden korin pehmoleluille. Olen etsinyt jo tovin koria leluille ja sellainen tuli viime viikonloppuna vastaan Tuomarinkylän Country Housessa. Vietimme pojan kanssa viikonloppua vanhempieni luona ja teimme retken Tuomarinkylään, jossa poika pääsi vaarinsa kanssa katsomaan hevosia ja me mummin kanssa käytiin sisustusostoksilla sillä aikaa. Olin otanut kameran mukaan mutta olin niin kertakaikkisen innoissani aivan ihastuttavasta liikkeestä, että totaalisesti unohdin ottaa sieltä kuvia. Country Housessa oli lukuisia ihastuttavia tuotteita ja sieltä löytyi siis etsimäni lelukorikin. Koska kuvat jäivät ottamatta, joudutte tyytymään lelukorin kuviin vain täällä meillä kotona.




Tein toisenkin hankinnan samaisesta liikkeestä mutta siitä kuvia sitten myöhemmin. Lukuisia muitakin tuotteita olisin voinut mukaani ottaa mutta sen jälkeen olisi saattanut matti huudella kukkarosta. Todella ihana sisustusliike kauniissa ympäristössä ja tulen taatusti jatkossakin käymään kyseisessä liikkeessä.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Synttäri askarteluja

Tämä viikko on mennyt pojan päiväunia nukkuessa itsellä askarrellessa. Ensi viikolla pitäisi leipoa ja siivota, joten askartelut pitää saada tällä viikolla ehdottomasti valmiiksi. Suurin osa alkaakin olla jo tehtynä, enää on vain pari pientä juttua jäljellä.

Teeman kanssa pyörittelin useampaakin vaihtoehtoa mutta koska miehellä keski-ikä lähestyy, valikoitui aiheeksi lopulta viikset. En ole ollut mikään viiksien ystävä ja mielestäni ne eivät sovi ollenkaan pienten lasten teemajuhliin mutta nyt jotenkin teema tuntui osuvalta.


Askartelujen kanssa mentiin vaihteeksi pidemmän kaavan mukaan. Alunperin yritin mennä sieltä missä aita on matalin ja etsin valmiita viiksi tarroja, leimoja ja muuta hömppää mutta koska aina pitää mennä pidemmän kaavan mukaan eihän niitä tietenkään valmiina löytynyt. Kotoa ei löytynyt myöskään mustaa pahvia, kun aloitin viiksien piirtelyn eli ei auttanut kun ottaa tussi kauniiseen käteen ja värittää valkoisesta paperista mustaa. Jospa joskus osaisi tehdäasiat edes vähän helpomman kaavan mukaan..




No mutta nyt on piirretty, leikattu, väritetty ja liimattu ja suurin osa askarteluista alkaa olla pulkassa. Väreissä mennään melko neutraaleilla ja maskuliinisillä ruskean, harmaan ja mustan sävyillä, valkoisella raikastettuna. Vielä viikonlopun aikana pari askartelua tehden ja sitten aloitankin reseptien etsimisen leivontaa varten. Alkuviikosta pakkaseen laitettavat leivonnaiset ja perjantaina sitten kakun tekoon ja siivoukset siinä välissä. Täytyy toivoa, ettei flunssa ensi viikolla yllätä, sen verran on tiedossa puuhastelua.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Sohvan muistolle

Meillä näyttää vierashuoneessa melko tyhjältä. Sanoisin, että salaman nopeaa toimintaa tori.fi sivustolla. Sain vihdoin eilen laitettua meidän vanhasta sohvasta kuvat toriin ja alle 15 minuutissa oli se varattu. Vaikka poistin ilmoituksen alle puolessa tunnissa oli sohvalle ehtinyt tulla jo useita ottajia. Kaksi tuntia ilmoituksen laittamisen jälkeen oli sohva haettu ja nyt meillä siis näyttää tälle:



Seuraavaksi tarkoituksena oli raahata tuo puusohva pojan huoneesta vierashuoneeseen mutta pienen mittauksen jälkeen ongelmaksi osoittautuu kapea oviaukko. Eli seuraavaana tehtävänä on purkaa puusohva, kiikuttaa se vierashuoneeseen ja koota uudelleen. Luulen, että siihen menee viikonlopun verran aikaa ja koska ensi viikonloppuna mies on kavereidensa kanssa synttäreitä viettämässä voi olla, että sohvan siirto nyt venyy.



Olen tyytyväinen, koska vanha sohva oli yli kymmenen vuotta vanha ja siitä huolimatta sille löytyi uusi koti. Sohva ei kuitenkaan ollut enää priima kunnossa, vaan kangas oli jo hieman haalistunut ja reunoista kulunut. Ja nyt päästään vihdoin siirtämään puusohva omalle paikalleen, kun vanhasta sohvasta on päästy eroon.