sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Pullapäivä

Tehokas viikonloppu takana. En yleensä haaveile keväästä helmikuussa mutta viime viikon aurinko ja valo toivat kevätfiiliksen, jopa talven rakastajalle. Kevät fiiliksissä ja auringon tuoman energian voimalla pistin eilen tuulemaan ja puunasin kämppää ihan urakalla. Ja jo oli aikakin. Nyt on tuuletettu, pyyhitty pölyjä, imuroitu ja pesty lattioita. Tähän innostukseen saattoi kyllä vaikuttaa myös pojan loppuviikon oksennustauti. Jotenkin tuntui siltä, että piti saada paikat pestyä..



Tarkoituksena oli myös leipoa kakku omien synttäreiden kunniaksi mutta se jäi tekemättä, kun syöjiä olisi ollut vain kolme. Sen sijaan tehtiin pojan kanssa pullaa. Kakku jäi siis nyt tekemättä miehen synttäreillä ja samoin kävi nyt omien synttäreiden kanssa. Pojalta tuli jo vähän palautetta, että kakku pitäisi kyllä tehdä. Voi olla siis, että joku viikonloppu lähitulevaisuudessa olisi kakun leivontaa tiedossa. Täytyy vaan saada vähän muitakin syöjiä sitten paikalle.



Pullat onnistuivat juuri niin hyvin kuin osaan ne tehdä eli liian kuivia tuli. Pyöreistä pullista tuli vielä ulkonäöllisesti ihan ok mutta korvapuustit olivat kyllä niin vinoja uunista tulon jälkeen, ettei niitä kehdannut edes kuvata. Miten ihmeessä noista saa nättejä??

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Askartelua lastenhuoneeseen

Syksyn ja joulun alla tulee askarreltua kaikenlaista ja tehtyä paljon käsitöitä. Sen jälkeen tämä askartelu- ja käsityöinto aina vähän laantuu ja siihen saattaa tulla pitkäkin paussi. Jonkin aikaa sitten kuitenkin kaivelin joululta yli jääneen harmaan pahvin, kuvioleikkurit ja liimaa ja askartelin pojan huoneeseen vähän koristenauhaa somisteeksi. En tiedä oliko tässä nyt sen kummempaa tarkoitusta muuta kuin, että jotain piti päästä puuhaamaan ja joulun jälkeen ei ole tullut oikein tehtyä mitään, niin sormet syyhysivät jo uuden tekemiseen.


En ollut edes suunnitellut mihin nauhan pojan huoneessa laittaisin. Kun nauha tuli valmiiksi pyörittelin sitä moneenkin eri kohtaan huoneessa kunnes se lopulta löysi oman paikkansa. Ehkä sitä pitää nyt aloittaa joku vähän järkevämpikin käsityöprojekti sen verran kädet jo syyhyävät uuden tekemistä. Ideoitakin on jo lukuisia mutta langat vaan puuttuu. Seuraavaksi pitäisi siis suunnata lankaostoksille, jotta pääsisi toteuttamaan jotain uutta.

 

Viime viikolla suunnitelmissa oli, että pojat olisivat lähteneet mummolaan ja itse suunnittelin useampaakin pienempää remppaprojektia yksinäisille illoille. Poikien sairaslomat pistivät suunnitelmat uusiksi ja siirtelen nyt omia suunnitelmia hamaan tulevaisuuteen. Yksi projekteista olisi liittynyt tänne lastenhuoneeseen mutta saa nähdä koska pääsen sen toteuttamaan. Mutta jotain pientä ilmettä tuli nyt huoneeseen lisää tämän askarteluprojektin myötä.


 

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Tulppaaneiden täyteinen sunnuntai

Viikonloput on kyllä näin lapsiperheessä ihan parasta aikaa. Ei ole kiire mihinkään, rauhallisia aamuja kaipaan jokainen arkiaamu ja parasta on kun on aikaa olla ja tehdä kivoja juttuja. Me todettiin alkuvuodesta, että vitsit miten paljon on paikkoja missä voisi käydä ja päätettiin, että yritetään käydä vähän useammin katselemassa uusia ja erilaisia juttuja.

Aloitettiin toteuttamaan suunnitelmaa käymällä Sellossa katsomassa Suomen suurinta pienoisrautatietä. Ollaan käyty kyllä jo aiemmin syksyllä katsomassa samaa rataa. Poika tykkäsi siitä niitä paljon että tehtiin uusi visiitti kun se oli vielä mahdollista. Tammikuun lopulla käytiin katsomassa Korkeavuorenkadulla Palomuseota. Muutamalla eurolla pääsi katsomaan tosi mielenkiintoisia juttuja myös aikuisen näkökulmasta ja siellä oppi paljon uusia asioita. Yksi meidän listalla olevista kohteista oli Heureka. Mummi ja vaari vieraili siellä viime viikonloppuna pojan kanssa, joten se jäi meiltä nyt tällä kertaa väliin mutta tärkeintä oli tietenkin, että poika pääsi sinne. Poika oli tykännyt ihan älyttömästi dinosauruksista, varsinkin siitä kaikkein suurimmasta.



Tänä viikonloppuna me käytiin ravintolassa syömässä miehen synttäreiden kunniaksi. Sen jälkeen käveltiin katsomaan Oodia. Olin kuullut ylistyssanoja mutta en silti osannut odottaa kovin paljoa. Vitsit mikä paikka. Porukkaa oli siellä ihan älyttömästi ja kokemus oli huikea. Poika oli sen verran väsynyt, ettei jääty olemaan sinne pitkäksi aikaa mutta todettiin, että uudestaan pitää päästä ajan kanssa.

 

Kuvissa pyörii meidän viikonloppukukat. Tällä kertaa pitäydyin perinteisessä valkoisessa tulppaaneissa. Tein kimpun samaan tapaan kuin edellisen värikkään kimpun. Valkoinen tulppaani ei kyllä petä koskaan, niin kaunis ja raikas se on.

Tänään me ei mennä mihinkään muualle kuin kauppaan ja ulos ulkoilemaan. On ollut tosi kiva käydä vähän uusissa paikoissa mutta kivaa on myös ihan vain olla kotona. Olen kyllä sellainen kotihiiri ja viihdyn kotona, siksi on hyvä välillä suunnitella visiittejä muuallekin, etten jumiudu totaalisesti tänne neljän seinän sisälle.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Miltä arki näyttää

Useammankin kerran olen kuullut kommentin, että kun teillä on aina niin siistiä. Totuus on että, meillä ei ole aina siistiä varsinkaan nyt, kun perheen miehet ovat sairastelleet viikon verran ja viettäneet sen sisätiloissa. Toki yritän pitää perus siisteyttä yllä ja esimerkiksi iltaisin keräilen pojan leluja ja vien omille paikoilleen hänen huoneeseensa. Järjestelen paikkoja ennen nukkumaan menoa, jotta aamulla voi lähteä töihin suht siististä kodista mutta me ollaan ihan tavallinen lapsiperhe ja sotkua riittää ihan jokaiseen päivään. Blogissa en esittele meidän sotkuisia paikkoja koska en usko, että se kovin monia inspiroisi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meillä olisi aina siistiä.

Yksi asia mihin sisustaminen meillä perustuu, on että yritän ratkaista sisustuksellisia ongelmia kun sellaisen huomaan. Tällä hetkellä ja itseasiassa aika pitkään meillä on laskut pyörinyt kotona ties missä, koska niille ei ole määritelty omaa paikkaa. Sellainen onkin nyt suunnitteilla, jotta tästä ongelmasta päästäisiin ja tätä "sotkua" ei enää tarvitsisi katsella. Kun asioille on oma paikka, niin silloin koti pysyy helpommin siistinä. Vastaavia ongelmia ratkotaan meillä jatkuvasti ja pyrin siihen, että kaikella tavaralla on oma paikkansa. Tähän perustuu myös tämä turhasta tavarasta eroon pääseminen, joka meillä on meneillään. Kun ei ole mitään turhaa, pysyy paikat siistimpänä helpommin.



Mutta sitten on ne sotkut, joihin ei voi vaikuttaa ainakaan ihan heti. Meillä hajosi jokin aika sitten kuivausrumpu, jolla on suuri rooli meidän pyykinpesussa. Tiedän, ettei laite todellakaan ole ekologisimmasta päästä mutta on pelastus meidän arjen kannalta. Pyykkiä tulee aivan järkyttävän paljon ja kuivaan lähes kaikki kuivausrummussa. Nyt kun sitä mahdollisuutta ei ole, rajoittuu pyykin pesu vain muutamaan 1-2 koneelliseen päivässä ja pyykkejä roikkuu vähän joka paikassa kun yksi pyykkiteline ei vedä kaikkia pyykkejä. Uusi kone ostettiin heti samana päivänä mutta se saadaan vasta usean viikon päästä eli näiden kuivuvien pyykkien keskellä tässä elellään nyt useita viikkoja.

 

En halua myöskään rajoittaa siivouksen nimissä leikkejä. Meidän pojan lempparileikkeihin kuuluu Brion junaradan kasaaminen ja kaupungin leikkiminen. Hänellä on lupa rakentaa rata olohuoneeseen ja kerään sen vain noin kerran viikossa pois, jolloin on imurointi päivä. Me siis hypitään päivittäin tämän radan yli ja se on toistaiseksi osa meidän sisustusta.

Eli toisin sanoen kyllä me painitaan ihan arkisten asioiden ja sotkujen kanssa täälläkin. Tarkoituksena olisikin löytää ratkaisuja jokapäiväisiin ongelmiin ja kertoa kuinka me ratkaistaan näitä ongelmia. Kuinka meidän perheessä tavaroille löytyy paikka ja kuinka meillä sisustetaan kodikkaasti tasapainoillen sen kanssa mikä tekee kodista kodin ja mikä tavara on turhaa ja tarpeetonta.




sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Sisustamisen terveysvaikutukset??

Ei ole viikko sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Kaikki suunnitelmat menivät uusiksi miehen sairastuttua keskiviikkona, kun hänellä alkoi vapaat pojan kanssa. Itse olen käynyt töissä ja yrittänyt järjestää pojalle ohjelmaa ja hoitanut kaikki käytännön asiat kuten kaupassa käynnit ja samalla yrittänyt pitää jotain järjestystä. Eilen vietin päivää siskon kanssa Tampereella ja sieltä tullessa pojalla oli noussut kuume, joten sairastupailu jatkuu täällä nyt kahden potilaan kanssa. Onneksi mies on jo vähän paremmassa kunnossa. Mutta nyt ihan muusta aiheesta:

Olen omalla kohdalla huomannut, että puhdas ja siisti koti saa sykkeen laskemaan ja olon rennoksi ihan toisella tavalla kun jos kotona odottaa kaaos ja sotku. Sama vaikutus on sillä, että saa toteutettua jonkin pitkään suunnitelmissa olleen sisustusprojektin. Stressitasot laskevat ja mieli lepää. Mutta tällä kertaa ajatus sisustuksen terveysvaikutuksista on ehkä hieman konkreettisempi. Mitä enemmän ikää on tullut ja lapsen synnyttyä terveys on noussut itselle ja koko perheelle koko ajan tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi. Tuttavapiirissä on ollut vakavia sairastumisia ja siitä se ajatus on tässä kypsynyt, että on aika saada kännykät pois meidän makuuhuoneesta.



Mutta ihan noin vaan ei tätäkään kännyköistä luopumista toteutettu. Herätyskelloja kun ei nykyään löydy ihan joka kaupasta. Vielä kun kellolle on aikamoiset vaatimukset. Herätyskellon pitäisi olla hiljainen, mitään tikitystä ei meistä kukaan halua kuulla makuuhuoneessa. Sen lisäksi kelloa pitää pystyä katsomaan yöllä eli siinä pitää olla jonkinlainen valo. Herätysäänen pitäisi olla hiljainen tai säädettävissä ja kaiken lisäksi kello pitäisi edes jollain tasolla miellyttää silmää. Ei ihan helppoa ja jossain asioissa jouduttiinkin tekemään lopulta kompromisseja. 



Nyt me tässä opetellaan siihen, että kännykät on poissa makkarista. Tämä ei ole sujunut yhtä helposti kuin aiemmin blogissa nähdyn rannekellon kanssa. Herätyskellot eivät ole kovin helposti sujahtaneet arkeemme. Aiemmin herätyksen sai niin hiljaiselle, ettei muut siihen juurikaan herännyt mutta nyt herätysääni on todella voimakas. Toistaiseksi olen vielä herännyt lähes joka aamu ennen kellon soittoa ja sammuttanut herätyksen ennen kovaa ääntä. Mies ei ole vielä kuitenkaan suostunut siirtymään herätyskellon käyttöön, vaikka asiassa ihan samoilla linjoilla onkin. Hän ei luota, että kello herättää oikeaan aikaan ja on pitäytynyt toistaiseksi vielä kännykässä. Noh, puolet sädetyksestä saatu pois makkarista ja ehkä vielä joskus saadaan loputkin pois.


sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Sämpylöitä

Huh mikä ilma. Kaupassa käynti oli varsinainen urheilusuoritus. Tehtiin reissu pulkalla ja miehen ideasta mentiin pieniä polkuja kaupan suuntaan -> Puoleen sääreen lunta ja 20 kiloinen poika pulkassa vedettävänä lisäpainona. Takaisin tultiin isompia auraamattomia teitä reput täynnä ruokaa ja pulkassa pikkumies sekä ruokakassi. Kyllä tälle päivälle riitti tämä neljän kilometrin lenkki. Vaatteet meni vaihtoon ja suunniteltiin jo päiväsaunaa, joka ei kyllä ole ainakaan vielä toteutunut.


Pari viikkoa sitten suunnittelin pojan kanssa sämpylöiden leivontaa mutta silloin ohjelmaan tulikin kaikkea muuta. Viime viikonloppuna oli sopiva rako leivonnalle ja käytettiin aika hyödyksi ja tehtiin pojan kanssa porkkanasämpylöitä. Tämä on oma luottoresepti, enkä edes muista enää mistä olen sen ottanut: Hyväksi ja toimivaksi todettu ja siksi meillä usein käytetty. Onpa tainnut blogissakin useamman kerran pyörähtää nämä sämpylät.



Muuten sämpylät onnistuivat tälläkin kertaa hyvin mutta pojan kanssa junarataa rakennellessa pääsi toinen pellillinen unohtumaan liian pitkäksi aikaan uniin ja siitä tuli aika tummaa paahtoa. Vielä ihan syötävää mutta ei enää ihan niin mehukkaita sämpylöitä. Täytynee tehdä uusi satsi lähiaikoina, kunhan saadaan ensin tämä nämä sämpylät tuhottua.


Tälle viikonlopulle oli suunnitteilla pullien leivontaa mutta niin vaan tunnit käy vähiin eikä mitään ole vielä aloitettu. Taitaa jäädä pullien leivonta suunnitteluasteelle tällä kertaa. Noh, ehkä joku toinen viikonloppu sitten. Josko tämän aamun aherruksen jälkeen ottaisi ihan vaan rennosti.