Meidän perheellä on tänä kesänä ollut nimittäin salaisuus, joka kerrottiin ensin vain lähipiirille. Nyt tämä salaisuus on asunut meillä kolme viikkoa ja tästä voi jo puhuakin. Me olemme ollut perhe melkein kuusi vuotta mutta toiveena on ollut pitkään, että se kasvaisi vielä yhdellä lapsella. Kaikista toiveista ja yrityksistä huolimatta näin ei ole käynyt. Kävimmekin lähes kaksi vuotta sitten koulutuksen, jotta voisimme toimia sijaisvanhempina ja kasvattaa perhettämme toisella tavalla. Mutta määräaikaisen työni vuoksi emme olleet tällä hetkellä jonottamassa lasta. Siitä huolimatta meille tuli toukokuun lopulla soitto pienestä tytöstä, joka olisi perhehoitoa vailla ja viikonlopun harkinnan jälkeen teimme päätöksen, että lapsi olisi tervetullut.
Meillä on siis tosiaan alkanut toisenlainen arki. Pojalla alkoi eskari, mies on kotona meidän pienen tytön kanssa ja minä jatkan töissä. Arki on totisesti muuttunut. Ja vaikka tätä toista lasta on tavallaan odotettu jo viisi vuotta, niin tällä kertaa muutos tapahtui todella nopeasti. Nopeasta aikataulusta huolimatta arki on alkanut meillä yllättävän hyvin. Vielä kuitenkin kaikki opetellaan ja tutustutaan toisiimme. Mutta tässä on myös syy siihen miksi tällä hetkellä aikaa blogille on aika vähän. Mutta kunhan tässä päästään kunnolla arjen rutiineihin kiinni, niin eiköhän se taas tästä lähde sujumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti