Syksy mennä huristaa hurjaa vauhtia. Työ ja kotielämä pitää kiireisenä ja viime viikonloppuna iski perinteisesti joulupaniikki. Olen aloittanut jo kesällä jouluun valmistautumisen mutta siitä huolimatta tämä paniikki iskee aina ennemmin tai myöhemmin. Mutta koska tässä välissä olisi vielä yksi kurpitsajuhla juhlittavana, niin jouluvalmistelut eivät vielä varsinaisesti näy meillä. Tai noh, olla me jo moneen kertaan juotu glögejä ja joululaulut raikaa mutta mutta muuten pitäydytään vielä syyskoristeissa ja kurpitsajuhlan tunnelmissa ainakin sisustuksessa. Vaahteranlehdistä tehty kranssi koristaa ainakin toistaiseksi ovea. Viikon päästä on lupa sitten laittaa ne jouluvalot. Halloween on itselle aina se rajapyykki, kun joulu saa jo näkyä myös ulkoisesti.
Täytyy hattua nostaa sinulle kun olet pitänyt pintasi valojen suhteen. Itseänikin on ärsyttänyt kun valohärpäkkeitä ilmestyy vuosi vuodelta aina vaan aikaisemmin kotioville ja parvekkeille. Täytyy kyllä myöntää, että en ole itseäni enää hillinnyt valojen suhteen. Ne todellakin piristävät kun meilläkin pihalla on illalla tosi synkkää jos ei mitään valoja näy. Yhden 40:n ledin valoköynnöksen viritin kuistin uudelle ritelikölle villiviinin kauniinpunaisten lehtien sekaan. Lyhdyt luo oman tunnelman ja elävää tulta on niin rauhoittava katsella. Ihka eka kurpitsalyhtykin on tehty mutta postailen siitä loppuviikolla blogissani. Muhkean kranssin sait aikaan vaahteranlehdistä ja halauksia sille kranssinpitäjälle 🧡 niin on takki sävysävyyn. Leppeitä syystuulia sinne
VastaaPoista