Ihanaa vai kamalaa arkea?

Blogissa on ollut hiljaista viime aikoina siksi, että elimme reilun viikon ilman nettiä. Monta huonoa yhteensattumaa ja vieläkin vähän epäselvä tilanne mutta nyt netti on ainakin toistaiseksi käytössä. Paljon on ehtinyt tapahtua muutamassa viikossa ja ollaan saatu pienen ajan sisällä useampia hyviä ja huonoja uutisia.

Mitä mieltä olette, onko arki yleensä ihanaa vai kamalaa? Itse olen pääasiassa arjen rakastaja. Mutta mitä se arki on? Ehdottomasti parasta aikaa elämässäni on ollut kolme vuotta jotka vietin kotona pojan kanssa. Olihan se välillä tietenkin rankkaakin ja aikaa varjosti se, että tiesin jo paria vuotta etukäteen ettei työpaikka josta jäin äitiyslomalle odottaisikaan enää takaisin paluuta. Mutta siitä huolimatta nautin ihan älyttömästi kotona olosta, pojan kanssa olemisesta ja arjen rutiineista. 

Töihin paluun jälkeen edessä onkin ollut uusi arki. Olen nauttinut suuresti uudesta työstäni ja todennut, että joskus epäonnikin voi olla onnea. Nyt tiedän, että uusi työ on ehdottomasti ollut enemmän sitä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa kuin aiempi työni mutta jälleen mukana on ollut epävarmuutta määräaikaisten työsuhteiden muodossa. Arkeen on tullut työn mukana kuitenkin toisenlainen kiire josta en olekaan nauttinut ollenkaan. Työn ja työmatkojen kanssa päivästä menee jo kymmenen tuntia ja aika pojan kanssa on jäänyt kurjan lyhyeksi. Mutta arki rutiineineen on kuitenkin ollut pääasiassa aika mukavaa. Ainut mitä olen kaivannut lisää on aikaa perheen kanssa.

Ensi viikosta lähtien meillä arki muuttaa taas muotoaan, kun tämän kertainen työsopimukseni tulee päätökseen ja alkaa uusi arki. Mutta kovin on hetkellistä vapaus, jota saan viettää kuukauden ajan. Sitten on edessä taas uudenlaisen arjen opettelu.

Arki, onko se sitten kuitenkaan niin tasaista ja samanlaista? Ei näköjään meillä ainakaan mutta aika ihanaa eri muodoissaan kuitenkin.