Korvapuustipäivä

Leivottiinko teillä eilen korvapuusteja korvapuustipäivän kunniaksi? Meillä leivottiin. Testasin ensimmäistä kertaa uutta reseptiä Annin uunista blogista. Maailman parhaat pullat ja puustit tekee oma äiti ja useista yrityksistä huolimatta onnistun itse tekemän aina liian jauhoisia pullia. Mutta jälleen oli aika testata omia kykyjä.

Tällä kertaa lähdin siis uuden reseptin testaukseen. Innokas apulainen mittasi ja sekoitteli koko leivonnan mukana. Tällä kertaa leipominen sujui kivuttomasti ilman tuskaa (jota ajoittain liittyy kyllä omaan leipomiseen) ja lopputulos oli ehdottomasti parhaat korvapuustit mitä tähän ikään on tullut tehtyä. Hyvästä lopputuloksesta kertonee se, että koko perhe oli sitä mieltä, että resepti meni ehdottomasti jatkoon. Herkuttelu jatkunee vielä tänään, sen verran iso satsi noita tuli.

Eskarilaisen juhlaa

Alkusyksy on ollut uskomattoman kiireinen. Työ on vienyt leijonan osan ajasta ja loppu aika menee perhearkea pyörittäessä. Puuhaa on koko ajan ja tekemättömien töiden lista kasvamaan päin. Mutta ei parane valittaa. Saan tehdä työtä mistä tykkään ja se haastaa ihan joka päivä. Perheemme täydentyi heinäkuussa suloisella tulokkaalla ja oikeastaan kaikki on enemmän kuin hyvin. Mutta koska aika on rajallista on blogi ja sosiaalinen media jäänyt hyvin pienelle huomiolle. Mutta on tässä syksyn aikana ehtinyt jo tapahtua vaikka mitä ja seuraavaksi yksi ilon juhla.

Me ollaan ehditty juhlia meidän ihanaa pientä miestä jo muutaman kerran. Hän ei oikeastaan ole enää kovin pieni, vaan iso eskarilainen. Hän on uskomattoman ihana tyyppi, jonka kanssa aika lentää hurjaa vauhtia. Vietimme kaverisynttäreitä jo melkoinen tovi sitten ja nyt vihdoin ehdin vilauttaa kaverisynttäreiden tunnelmaa.

Tänä vuonna teemana oli jääkiekko ja leijonat. Suunniteltiin synttärit niin, että kutsuttiin paikalle vain ne kaikkein rakkaimmat kaverit. Lopultahan meille kävi niin, että viidestä kutsutusta ainoastaan kaksi pääsi paikalle ja muut jäivät potemaan flunssaa kotiin. Mutta tämä on nyt valitettavasti ajan henki.

        

Myös tarjoilut tehtiin koronahengessä. En leiponut synttäreille mitään ja kaikki tarjottiin omista erillisistä kupeista. Kakun sijaan meillä tarjottiin jätskituutit. Kaverikadosta huolimatta synttärit olivat todella kivat. Sää ei suosinut (muuten olisimme olleet koko juhlan ulkona) mutta kun ilma hieman selkeni siirtyivät pojat mieheni kanssa ulos pelaamaan sählyä. Ihan parasta. Eikä sankari ollut lopulta yhtään pahoillaan, vaikka juhlat vietettiinkin vain muutaman kaverin seurassa.

Lauantaiaamun leivontaurakka

Meillä lauantai aamu alkoi leivonnalla. Poika on puhunut useamman päivän, kuinka hän aikoo leipoa. Kertoi useampana iltana mitä kaikkea taikinaan tulee ja oli ilmeisesti tekemässä kermakakkua. Pienen keskustelun jälkeen sovimme, että jätetään kakun teko toiseen kertaan ja päädyimme yhdessä leipomaan kaurakeksejä. Hän myöntyi myös siihen, että voisimme katsoa jo valmista ohjetta, jotta leipominen varmasti onnistuisi.

Aamulla odotti säbätreenit, joten aikaa leivonnalle ei ollut kovin paljon. Ei me ehditty yöpaitoja edes vaihtaa, kun leivonta oli jo täydessä käynnissä. Poika sai mitata ja sekoittaa kaiken itse. Pellille lusikoiminen jäi äidin hommaksi koska se oli kuulemma liian tylsää hommaa. 

Keksit maistuivat tietenkin tosi hyvälle, varsinkin pojan mielestä joka projektin itse keksi ja lähes kokonaan toteutti. Seuraavaksi meillä olisi kuulemma tiedossa sämpylöiden leivontaa. Taidetaan kuitenkin pari päivää hengähtää ennen seuraavaa urakkaa.

        

Kukkiva elokuu

Syyskuu alkoi mutta ollaan hetki vielä blogin puolella elokuun tunnelmissa. Elokuu on nimittäin ollut melkoista kukkaloistoa. Kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvattaa daalioita ruukuissa ja elokuussa ne puhkesivat vihdoin kukkaan. Miten upeita ovatkaan. Ensi kesälle täytyy tuo ruukun koko miettiä kuitenkin uudelleen. Nyt on ruukku koko ajan vähän kumossa, kun kukat ovat sen verran painavia. 

    

Ostin keväällä ihan kamalassa kaatosateessa köynnöksen, jonka suunnittelin istuttavani ruukkuun. Kotiin päästyäni huomasinkin, että köynnös oli lähes kuollut ja yli puolet lehdistä olivat jo valmiiksi kuivuneet ihan korpuiksi. Istutin kärhön kuitenkin ruukkuun ja katsoin mitä olisi tehtävissä ja kyllä kannatti. Katsokaa miten ihana kukkaloisto!! Ihan mielettömän kaunis.

Etupihallakin ruusut ovat täydessä loistossaan. Ne ovat kukkineet jo heinäkuun lopulta asti. Ei pöllömpi loppukesä, kun puutarha loistaa lähes yhtä suuressa kukassa kuin keväällä. Daaliat menivät kyllä ehdottomasti jatkoon ja täytyy toivoa, että saan myös ruukussa olevan kärhön pidettyä hengissä ensi kesään asti.

       

Makramee viiri

Makramee innostus on täällä syttynyt ja nopeasti valmistuvia käsitöitä on ollut kiva väkerrellä aina kun kiireiltä on ehtinyt. Näin Instagramissa @supsushome tilillä tehdyn makramee viirin kesäkuun loppupuolella ja malli vaikutti suhteellisen helpolta, joten pitihän sitä päästä itsekin testaamaan. 

Malli oli tosiaan sen verran yksinkertainen, että viiri tuli valmiiksi yhdessä illassa telkkaria katsellessa. Tällä hetkellä kun elämä on ollut melkoisen hektistä on tällaiset nopeat käsityöt kivoja tehdä. Näitä tehdessä tuntee saaneensa jotain konkreettista aikaan kaiken kiireen keskellä.

Sytyn itse jostain syystä viireistä ja niitä löytyykin aika monenlaisia meidän kotoa. Kivoja tunnelmantuojia, jotka eivät vie kuitenkaan tilaa. Tämä viiri pääsi lopulta makkariin meidän tytön sängyn viereen. 

Mustikkapiirakkaa ja viikonlopun kuulumisia

Mitenkäs teillä on viikonloppu sujunut? Meidän perhe on viettänyt viikonlopun kolmessa eri osoitteessa. Perjantaina me kuskasimme ensin miehen juna-asemalle, josta hän suuntasi kohti Itä-Suomea kaverin häihin. Sen jälkeen jatkettiin matkaa ja vietiin poika mummin ja vaarin luo. Me tytöt ajeltiin viikonlopuksi takaisin kotiin.

Saimme lauantaina vieraaksi ystävän, jolla sattumalta päivälleen saman ikäinen tyttö, kun meidän uusin tulokas. Ei oltu nähty tooosi pitkään aikaan ja oli ihan mahtavaa päästä vaihtamaan kuulumisia. Ostin perjantaina meille vielä yhden laatikollisen mustikoita ja niistä piti päästä tekemään tietenkin piirakka vieraille. Piirakka onnistui yllättävän hyvin. Taisi olla jo kolmas tai neljäs mustikkapiirakka tälle kesälle ja harjoituksesta on selvästi ollut hyötyä.

 

Viikonloppu on siis sujunut melkoisen rauhallisesti. Kohta me suunnataan noutamaan mies juna-asemalta ja sen jälkeen ajellaan hakemaan poika mummilasta. Saadaan perhe taas kasaan sunnuntaiksi.

Pyykkejä ja salaisuuksia

Tiedättekö ne ihanat pyykkikuvat, jossa kauniit vaatteet kuivuvat puutarhassa narulla. Todellisuus ainakin meidän perheessä on niitä mustia sukkia ja kolmen ihmisen alusvaatteita. Ei kovin kuvattavia pyykkejä tai ainakaan mitään sellaista, jota haluaisin esitellä blogin tai instan kuvissa. Siksi on aika ihanaa, että voin paljastaa meidän kesän salaisuuden seuraavilla kuvilla.

Meidän perheellä on tänä kesänä ollut nimittäin salaisuus, joka kerrottiin ensin vain lähipiirille. Nyt tämä salaisuus on asunut meillä kolme viikkoa ja tästä voi jo puhuakin. Me olemme ollut perhe melkein kuusi vuotta mutta toiveena on ollut pitkään, että se kasvaisi vielä yhdellä lapsella. Kaikista toiveista ja yrityksistä huolimatta näin ei ole käynyt. Kävimmekin lähes kaksi vuotta sitten koulutuksen, jotta voisimme toimia sijaisvanhempina ja kasvattaa perhettämme toisella tavalla. Mutta määräaikaisen työni vuoksi emme olleet tällä hetkellä jonottamassa lasta. Siitä huolimatta meille tuli toukokuun lopulla soitto pienestä tytöstä, joka olisi perhehoitoa vailla ja viikonlopun harkinnan jälkeen teimme päätöksen, että lapsi olisi tervetullut.

Meillä on siis tosiaan alkanut toisenlainen arki. Pojalla alkoi eskari, mies on kotona meidän pienen tytön kanssa ja minä jatkan töissä. Arki on totisesti muuttunut. Ja vaikka tätä toista lasta on tavallaan odotettu jo viisi vuotta, niin tällä kertaa muutos tapahtui todella nopeasti. Nopeasta aikataulusta huolimatta arki on alkanut meillä yllättävän hyvin. Vielä kuitenkin kaikki opetellaan ja tutustutaan toisiimme. Mutta tässä on myös syy siihen miksi tällä hetkellä aikaa blogille on aika vähän. Mutta kunhan tässä päästään kunnolla arjen rutiineihin kiinni, niin eiköhän se taas tästä lähde sujumaan.