Halloween

Olin ajatellut jättää halloweenin tänä vuonna hyvin vähälle huomiolle ja mennä maltillisin koristein mutta sitten elämä teki toisenlaiset suunnitelmat. Pojalla piti olla tosiaan koulussa omat halloween juhlat ja meidän tyttö ei moisista vielä oikein ymmärrä mitään. Ajattelin, että vähän kurpitsoja ja teeman mukaisia herkkuja ja se saa tänä vuonna riittää. Mutta syysloman jälkeiset karanteenit muuttivat suunnitelman. Koulun juhla jäisi väliin ja se oli niin suuri pettymys pojalle, että eihän se auttanut kuin luvata omat juhlat ja runsaat koristelut.

Valettiin pojan kanssa muutama betoni kurpitsa ja kaivettiin aikaisempien vuosien koristeet esiin. Oli meillä suunnitelmia uusillekin koristeille mutta ihan kaikkeen ei aika sitten kuitenkaan riittänyt. Mutta kaiverrettiin me pari kurpitsaa myös ulos. Toisen suunnitteli poika ja toisen suunnittelin itse. Saatiin kunnon halloween tunnelmaa, kun laitettiin kurpitsat ulos ja ne kirjaimellisesti täyttyivät etanoista. Sitä kävivät naapurin lapsetkin ihmettelemässä.

       

Pientä takapakkia tuli, kun sunnuntaina kutsuttu ystäväperheen poika sairastui flunssaan juuri sovittujen juhlien alla. Mutta taktisesti siirrettiin juhlat lähimetsään ja leikkipuistoon. Taskulamppuilua, halloween herkkuja ja jalkapalloa. Kysyin pojalta illalla, oliko hänellä nyt kiva halloween. Oli kuulemma ollut, vaikka meidän halloween koristeista osa ei kyllä ollut tarpeeksi pelottavia. 

       

Kuulumisia ja daalioita

Pitkästä aikaa kirjoituspuuhissa. Sen suurempia selittelemättä niin sanottakoon, että kesä hurahti ohi silmissä ja syksy on kyllä vyörynyt päälle melkoista vauhtia. Meillä alkoi elokuussa uusi arki: Poika aloitti koulun ja tyttö päiväkodin. Alkusyksy ollaankin siis harjoiteltu uutta arkea ja sairasteltu flunssa jos toinenkin. 

Tällä hetkellä mielessä on vielä paljon puutarhan laittaminen ja suunnittelu. Ideoita tulvahtelee yksi jos toinenkin seuraavalle kesälle mutta samaan aikaan olen myös jo pitkälti ajatuksissani tulevassa joulussa. Aloitin jouluun valmistelun tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin (tiedän) mutta just nyt se tuntuu hyvälle ja miksi ei jos siltä tuntuu. Mutta siitä lisää ehkä vähän myöhemmin.

Ollaan oltu melkoisen ahkeria tänä vuonna meidän etupihan ja terassin kanssa mutta vielä on paljon puuhaa tulevillekin kesille. Mutta nyt alkaa olla jo aika hyvin muotoutunut kuva mihin ensi kesänä pistetään paukut. Terassin puolella muutokset tehtiin lähinnä kalusteissa ja sinne hankittiin uusi katos, terassipöytä ja tuolit. Suurempia rakenteellisia muutoksia ei tehty mutta istutimme omenapuun takapihalle ja tein pikatuunauksen aidalle. Pikatuunaukset eivät koskaan ole hyvä idea ja aitaan en olekaan ihan tyytyväinen mutta sillä mennään nyt toistaiseksi. Etupihalla mustikat saivat vihdoin uuden aidan ympärilleen ja ulko-ovelta katsottuna sen oikea puoli tehtiin käytännössä kokonaan uusiksi. Mutta kuten sanottua hommaa riittää tulevillekin kesille ja suunnitelmat ovatkin kesän aikana kehittyneet sitä mukaan kun ollaan saatu edistettyä puutarhaa.

Toista kesää peräkkäin kokeilin terassin puolella daalioiden kasvatusta. Meillä ei käytännössä ole mitään mahdollisuuksia esikasvatukselle, koska olosuhteet eivät ole oikeat. Niinpä istutin mukulat vasta, kun sää sen salli. Noin puolet daalioista on ehtinyt kukkia ja toinen puoli näyttää nyt jäävän kukkimatta. Pelastelin kukkia viime viikolla hallan tieltä maljakkoon. Nuppuja olisi vielä parikymmentä mutta koska syksy pääsi yllättämään taitaa tosiaan jäädä noin puolet kukista kukkimatta. Toistaiseksi vasta kaksi nuppua kärsivät viime viikon hallasta mutta kukkiakseen taitaisivat nuo loput tarvita vähän enemmän lämpöä kun mitä on luvassa. Ovathan daaliat lopulta todella upeita mutta harmillista, kun aina on vähän epävarmaa kuinka tuo kukinta onnistuu.

Puutarhassa tapahtuu

Terveisiä meidän puutarhasta. Täällä on alkanut kunnon mylläys ja kaikki mahdollinen vapaa-aika kuluu tällä hetkellä pihalla. Hommaa on vain niin tolkuttoman paljon, ettei vähäinen vapaa-aika meinaa millään riittää kaiken tekemiseen. Saimme talvella kuulla, että salaojaremonttia ei ole tulossa. Tätä tietoa olimme odotelleet vuosia ja villi suunnittelu puutarhan suhteen alkoi heti tiedon tultua. 

Ihan ensimmäiseksi homma alkoi etupihalta, jossa alppiruusu ja pikkujasmike kaivettiin esiin ja niiden paikka vaihtui. Alppiruusun siirsimme kovalla työllä varjoisampaan paikaan. Pensas on jo hyvän kokoinen ja koko paketti painoi lähemmäs 150 kiloa. Parisuhdetta punnittiin ja kirosanat lensivät mutta lopulta pensas pääsi uuteen paikkaan lasten pulkan avulla. Alppiruusu kukkii para-aikaa mielettömässä kukassa. Tällaista kukkamerta ei koskaan aiemmin ole ollut ja nyt jännitetään, kuinka käy kukinnan tulevien vuosien suhteen, vai ottaako pensas nokkiinsa siirrosta. Pikkujasmike pääsi taas aurinkoisempaan paikkaan ja toivon, että se menestyy siellä paremmin kuin aikaisemmassa paikassa, jossa kukkia on tullut vain vähän, eikä pensas ole oikein lähtenyt kunnon kasvuun.

Myös keittiön ikkunan alla oleva riipparaita sai uuden paikan. Sen selviytyminen jää nähtäväksi. Mies kiskaisi puun kuin rikkaruohon ja isoja juuria katkesi. Vielä näyttää hyvälle mutta olen kyllä varautunut siihen, ettei puu ehkä selviytynyt siirrosta. Puu sai uuden kodin alppiruusun vierestä viinitynnyrissä.

       

Kun siirrot saatiin tehtyä alkoi seuraava projekti: kohopenkin teko. Kukkapenkki on lähes valmis ja samalla olen todennut, että koska aika menee kaikkeen muuhun, ovat rikkaruohot vallanneet sillä aikaa sen osan puutarhaa, jota en ole ehtinyt työstämään ollenkaan. Kaiken tämän lisäksi meillä on toki myös takapihalla meneillään omat projektit. Aikaa ja rahaa kuluu mutta myös tulokset näkyvät. Kaikkea ei taatusti saada tälle vuodelle aikaiseksi mutta jo nyt näyttää puutarhassa paremmalle kuin vuosiin tai näyttäisi ilman tuota valtaisaa rikkaruohomerta..

Täällä siis puuhastellaan tällä hetkellä pääasiassa ulkona. Kuvat ovat kevään aikana etupihan puutarhassa ja takapihan terassilla otettuja. Laitan lisää kuvia heti, kun kasvit pääsevät vauhtiin ja hommat etenee.

       

Vappuviikonloppu

Mitenkäs teillä on vappu sujunut? Me ollaan vietetty todella rauhallinen vappu ihan vain oman perheen kanssa. Aattona hypättiin pyörän selkään ja lähdettiin vähän pidemmälle ajelulle. Ajeltiin leikkipuistoon naapurikaupungin puolelle. Puistoilu ei mennyt ehkä ihan niin putkeen kun oltiin ennakolta suunniteltu. Kun laitoimme kenkiä ja lapasia neidille noin 50 kertaa päätettiin luovuttaa ja suunnata takaisin kotiin. Illalla oltiinkin niin väsyneitä, että mentiin koko perhe ajoissa nukkumaan. Varsin railakas aatto siis..

Vappupäivä aloitettiin astetta paremmalla aamupalalla. Suunnitteilla oli tavata kaveriperhettä mutta flunssa esti tapaamisen. Niinpä me pitäydyttiin kotona herkkuja syöden ja puutarhatöitä tehden. Siinähän se päivä kului ja puutarhahommat eteni kivasti.

Tänään ulkoiltiin urakalla. Poika sopi parhaan kaverinsa kanssa treffit lähipuistoon ja vietettiinkin siellä lopulta lähes kolme tuntia. Illasta naama helotti yhdellä, jos toisellakin ja totesin, että aurinkorasvalle olisi ollut käyttöä. Näin keväisin ei millään meinaa muistaa, että rasvan käyttö tulisi aloittaa ajoissa. 

Huomenna aamulla on aikainen herätys edessä, kun poikkeuksellisesti alkuviikosta on tiedossa muitakin kuin etätöitä. Kauhea stressi jo nyt heräänkö ajoissa. Niin sitä on kummasti vuodessa tottunut jatkuvaan etäilyyn ja sen helppouteen. No kai sitä pari päivää selviää, kun loppuviikon voi turvallisesti naputella kotona.

Hyvää laskiaistiistaita

Kirjoitin ystävänpäiväksi postauksen ja tajusin seuraavana yönä, että se jäi julkaisematta. Tämä kertonee aika hyvin tilanteesta, jossa tässä hetkessä eletään. Blogissa onkin ollut pitkä hiljaisuus ja kovin aktiiviseksi en sen kanssa ihan lähiaikoina varmaan ryhdykään. Alkuvuosi on ollut aikamoinen. Siihen on kuulunut omalla kohdalla muun muassa lähes kuukauden kestänyt erittäin sitkeä flunssa, joka jatkuu edelleen, erittäin runsaasti töitä, uhmaava kuusivuotias, kävelemään oppinut yksivuotias, jonka perässä saa juosta jatkuvasti (askelmääräkin sen kertoo) ja sotkuinen kämppä. Arki on siis ollut melkoisen hektinen ja flunssan viedessä voimia, on sellaiset asiat kuin siivous ja some jääneet aika paljon vähemmälle. 

Mutta on meillä ollut myös kiireen ja väsymyksen lisäksi hyviä hetkiä: lettukestit yksivuotiaan kunniaksi (koska flunssan vuoksi muu juhlinta ei ole toistaiseksi onnistunut), kivoja kävelyreissuja esikoisen kanssa ja hyviä keskusteluja, ihana talvi ja talviurheiluja sekä loistavia uutisia taloyhtiöltä, jonka seurauksena olen tilannut jo melkoisen määrän kukkia ensi kesäksi ja aloittanut puutarhan suunnittelun oikein urakalla. 

Tänään pojat suuntasivat illaksi luistelemaan. Päiväkodissa oli onneksi huolehdittu jo päivään kuuluvat mäenlaskut. Me tytön kanssa suunnattiin katsomoon kunhan laitettiin sauna ensin päälle. Iltapalaksi oli tarjolla väsyneen äidin laskiaispullaa kaupan pitkosta, jonka päälle laitettiin jäätelöä ja mansikkahilloa. Ihan hyvältä maistui tämäkin versio ja oli tähän hetkeen aivan riittävä. Tällä hetkellä vähempi saa riittää, jotta päivistä selviytyy. 

Loppiainen

Eilen oli se päivä, kun oli aika laittaa kuusi pakettiin. Ja sanottakoon, että kuusen kannalta oli kyllä viimeiset hetket. Ei olla enää hetkeen laitettu kuuselle vettä ja sohvalla istuessa kuuli kuinka neulasia rapisi lattiaan ja koristeet alkoivat jo taipua uhkaavasti alaspäin. Puolikas kuusi löytyykin nyt imurin pölypussista. Mutta siitäkin huolimatta, olisin voinut kuusta vielä tovin tuijotella. On se vaan niin ihana. Poikakin totesi, että enää ei ole yhtään niin kaunista kun on loppiainen ja kuusikin viety pois. Jopa tyttökin ilmoitti äännellen, ettei ollut yhtään tyytyväinen, kun koristeita alettiin kerätä pois.

Kuusen lisäksi en millään vielä malttanut laittaa muita koristeita pois, vaan taidan vähän vielä venyttää niiden kanssa oloa. Omalta osalta joulun tunnelmat ennen joulua olivat totaalisen kadoksissa ja joulun jälkeen olen niitä vielä tässä metsästellyt. Ehkä sen vuoksi tuntuu, etten millään viitsisi koristeista vielä luopua. Laitan ne pois, sitten kun siltä tuntuu, ehkä ensi viikonloppuna.

       

Olen tässä pohdiskellut, että kuinka paljon aiemmin tuon kuusen voisi seuraavana jouluna ottaa, niin että siitä ehtisi nauttia riittävästi. Nyt meillä on ollut tapana hankkia kuusi noin viikkoa ennen joulua. Uskaltaisikohan seuraavana jouluna ottaa jo hieman aiemmin? Jotenkin tämä aika kuusesta nauttien tuntuu niin kovin lyhyeltä. Sinänsä aika hauskaa, koska lapsuudessani kuusi hankittiin aina vasta 22pv illalla tai 23pv. Kotiin kuusta ei hankittu koskaan mutta mummolassa nautittiin sitten senkin edestä ne muutamat päivät. Mutta meidän perheelle siitä on tullut tärkeä osa meidän joulua ja jouluvalmistautumista. Aidon kuusen kanssa tuo aika on kuitenkin rajoitetumpi ja pohdiskelen siksi tässä kuinka kauan saisin kuusen pidettyä hyvänä, niin että siitä voisi nauttia hieman pidempään.

Jouluaaton kattaus

Jouluisia terkkuja meiltä. Täällä pari edellistä päivää on sujunut rennosti sisällä rentoutuen ja elokuvien parissa sekä ulkona lasten kanssa leikkien. Omalla kohdalla joulutunnelma on ollut vähän hukassa ja lepo ja rento oleminen on tullut tarpeen. Syksy on ollut harvinaisen rankka. Uusi elämäntilanne, yö valvomiset ja uuteen tulokkaaseen tutustuminen yhdistettynä etätyöhön ja haasteelliseen työtilanteeseen on vienyt voimia aika kiitettävästi. Ajattelinkin jatkaa tätä rentoilua nyt vielä useamman päivän, jos saisin kerättyä vähän voimia talvea ja kevättä varten.

       

Meillä joulun odotukseen liittyy paljon perinteitä, jotka jäivät tänä vuonna kokonaan kokematta: Helsingin jouluvalot, Tuomaan markkinat ja karuselli, Koiramäen pajutalli, Weisteen joulumyymälä jne. Kiire yhdistettynä puuttuviin perinteisiin vaikuttivat omalta osaltaan siihen, että oma joulumieli on ollut tosiaan vähän kadoksissa. Aatto sujui kuitenkin varsin mallikkaasti. Mikä parasta, kukaan ei sairastunut ja saimme perheen kasaan, mikä ei tässä tilanteessa ollut ollenkaan varmaa. Jouluruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Saatiin joulupukki piipahtamaan terassilla, jossa laulettiin ja jaettiin muutama paketti ennen kuin sanottiin pukille heipat ja jatkettiin lahjojen jakamista. Lapsien jouluriemu oli käsin kosketeltavaa.

       

Tänä vuonna joulupöydän kruununa oli kauniit kukkakimput, jotka hain ihanasta kukkakauppa Kosmoksesta. Olin suunnitellut tekeväni kimput itse mutta päätin vähentää omaa stressiä ja antaa oikean ammattilaisen hoitaa asian ja hyvä niin. Kimput olivat täydelliset ja tekivät joulupöydälle juuri oikean tunnelman. Tälle vuodelle olimme mieheni kanssa hankkineet pöytään jatkopalan ja kaikki mahtuivat pöytään hienosti. Tilaa oli jopa niin paljon, että tulevina vuosina suurempikin porukka on meille tervetullut. Toivottavasti ensi joulu on jo toisenlainen ja päästään taas toteuttamaan meille muodostuneita perinteitä ja viettämään juhlaa ilman ylimääräistä stressiä.