Etupihan kesä

Tänä kesänä etupiha on jäänyt vähän hunningolle. Syitä on monia ja sateinen kesä on osasyynä, ettei etupihalla ole nyt niin paljoa touhuttu. Olen suunnitellut etupihalle useampiakin muutoksia mutta ne vaativat aikaa ja rahaa, jota kumpaakaan ei tällä hetkellä juurikaan ole.

 

Mutta on etupihallakin otettu pieniä askelia kohti mielenkiintoisempaa ja houkuttelevampaa puutarhaa. Viime kesänä istuttelin etupihalle enemmän ikivihreitä, jotta piha näyttäisi myös talvella vähän kivemmalle. Viimeisin istutustyö syksyllä oli, kun kaadetun syreenin tilalle istuttelin timanttituijan ja kiinankatajan sekä alppiruusun. Olen alueeseen tosi tyytyväinen ja toivon nyt tähän huikean nopeaa kasvua. Alppiruusu ei tehnyt tänä keväänä kuin kaksi kukkaa mutta kasvuun se on kuitenkin aika kivasti lähtenyt. Kokoa on tullut jo mukavasti lisää vaikka onhan tuo alue vielä kovin matala ja puut lilliputin kokoisia.

Keväällä halusin puutarhaan lisää korkeuseroja. Istutinkin keittiön ikkunan eteen riipparaidan. Puu on lähtenyt todella hyvin kasvuun. Oksat ovat kasvaneet huikeasti ja laahaavat maata myöden. Vielä kun puun runkokin lähtisi kasvuun, niin saataisiin pihalle vähän lisää korkeuseroja. Riipparaidan lisäksi pihalle tuli kolme valkoruusuangervoa sekä yksi pikkujasmike. Pensaat valitsin niiden koon perusteella. Pienikokoisia pensaita, jotka eivät ole meidän pienelle pihalle liian suuria mutta tuovat sinne kivasti lisää korkeuseroja. Nyt vain odotellaan pensaiden kasvua.

Myös muutama perenna kuten sininata on löytänyt tänä kesänä pihallemme mutta muuten ollaankin sitten pääasasiassa kasvatettu siellä jo olevia kasveja. Ruusut kaivon renkaissa ovat kasvaneet huikeasti ja samoin niiden edessä oleva viiruhelpi. Ruusut ovatkin jääneet puutarhassa hieman piiloon ja ne näkee parhaiten puutarhassa penkissä istuskellessa. Ihana pieni salainen ruusukeidas.

 

Tänä vuonna puutarhan sato on aika heikko. Viime vuonna kirvat söivät karviaisen lehdet ja tänä vuonna ne eivät ilmeisesti siitä johtuen tehneet ainoatakaan marjaa. Myös kirsikkasato on tänä vuonna heikkoa. Mutta mansikoita on riittänyt, isoja ja pieniä sekä myös mustikoita näyttäisi olevan tulossa.
 

Etupihalla projektit siis jatkuvat mutta todennäköisesti vasta ensi keväänä tiedossa taas jotain suurempaa. Puutarhan kanssa saa tosiaan koetella kärsivällisyyttä. Valmista tulee hitaasti, budjettia saa venyttää ja istutuksen jälkeen kasvua joutuu odottamaan pitkään. Toiset kasvit menestyvät toisinaan liiankin hyvin, kuten kellopeippi, joka on levittäytynyt vähän liiankin hyvin puutarhassa. Sitten on niitä, jotka eivät yrityksistä ja toiveista huolimatta vain lähde kasvuun. Siksi tämä varmaan onkin sellainen ikuisuus projekti..