Meillä on paljon omasta lapsuudesta säilyneitä leluja, jotka ovat päässeet uudestaan leikittäväksi ja uusiakin on tullut hankittua mutta yksi lelu on yli muiden.
Meidän ehdoton hitti leluna on ollut Brion junarata. Poika sai kummisetänsä vanhan junaradan 1,5vuotta sitten ja se osui ja upposi heti. Junarata on meidän ehdottomasti kaikkein leikityin lelu. Rataa on kasvatettu sen jälkeen juhlapäivinä pyydetyillä lahjoilla. Syntymäpäivälahjaa kysellessä poika pyysi junarataan kaksi isoa siltaa, jotka hän oli nähnyt kaverinsa junaradassa. Muita toiveita hänellä ei lahjaksi ollutkaan. Sillan lisäksi synttäripaketeista löytyi rataan asema ja lisää risteyspaloja. Rataahan piti päästä heti rakentamaan, vaikka vieraiden ollessa sitä tilaa ei oikein sille olisi ollutkaan.
Junaradan saatuamme pojan ollessa 1,5vuotias tehtävänjako oli se, että äiti rakensi radan ja poika leikki junalla. Nyt kun ikää ja taitoja on tullut lisää, ei radan tekoon aina tarvita äitiä, vaan poika rakentaa ratoja jo itse. Junarata on sen verran iso ettei se mahdu hänen omaan huoneeseensa, joten olemme sopineet, että radan saa tehdä olohuoneen lattialle. Rata ilmestyyksin lattialle lähes päivittäin. Jos saamme aikaan oikein hienon radan, saa se olla lattialla useammankin päivän.
Tämä lelu on ollut kyllä äidinkin mieleen. Henkilökohtaisesti tykkään puuleluista paljon enemmän kuin muovileluista ja Brion rata miellyttää sisustajan silmääkin. Sen lisäski on ihana katsoa, kuinka pojan taidot kehittyvät ja kuinka ratojen rakentaminen on alkanut kiinnostaa. Toivon, että tämä leikki jatkuu vielä vuosia ja leikkien loputtua ei taida tämä äiti malttaa myydä rataa eteenpäin. Jotain on siis peritty omalta äidiltä ja taitaa rata jäädä odottamaan seuraavaa sukupolvea leikittäväksi. Mutta vielä on vuosia aikaa nauttia pojan leikeistä Brion radan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti