Ensimmäinen syntymäpäivä

Nyt on juhlittu kaksi päivää peräkkäin. Ensin juhlittiin lauantaina ison kaavan mukaan sukulaisten ja kummien kanssa. Sunnuntaina tuli kavereita syömään loppuja herkkuja. Tosin herkkuja jäi vielä niin paljon, että pyysimme maanantaiksi naapuritkin vielä kakkua syömään. Sankari sai runsaasti hedelmiä ja marjoja, mutta sokeriset herkut olivat vain aikuisille tarjolla.

Poika on todella sosiaalinen ja innoissaan kaikista vieraista mutta lauantain jälkeen huomasi, että hän oli sunnuntaina normaalia väsyneempi ja halauksia vailla. Onhan se pienelle miehelle uuvuttavaa juhlia monta päivää. Lahjoja tuli niin runsaasti, että niitä ihmetellessä menee varmasti pitkä tovi. Myös äidin ajatus vähäisestä lelumäärästä meni nyt vähän uusiksi. Täytyy siis alkaa suunnittelemaan lelupusseja/koreja kaikille uusille leluille, palapeleille ja kirjoille.

Juhlissa teemana oli turkoosin eri sävyt. Vähän hullaannuin turkoosin kanssa ja vaihdoin myös vessan ja keittiön pyyhkeet turkooseiksi, vaikka normaalisti suosinkin neutraalimpia värejä. Myös sohvalle vaihdoin turkoosin torkkupeiton, jotta kaikki olisi sävysävyyn. Myös sankari sai kaulaansa turkoosin kravatin.

Tarjolla syntymäpäivillä oli gluteenitonta parsapiirakkaa, dippiä ja kasviksia, lihapulla-juusto tikkuja, hedelmävartaita, herrainleipiä, minttusuklaakarkkeja, gluteenittomia suklaakuppikakkuja vaahtokarkkikuorrutteella, gluteenitonta valkosuklaajuustokakkua ja kahvia sekä mansikkamehua. Gluteenittomat leivonnaiset johtuvat siitä, että suvusta löytyy useampikin keliaakikko ja halusin, että kaikki voisivat syödä samoja tarjottavia. Lihapullat tein korppujauhoihin ja anoppi toi herrainleipiä ja ne olivatkin ainoat keliaakikolle sopimattomat tarjottavat kaikki muu oli gluteenitonta. Pojan kummtäti on kasvissyöjä ja hänetkin yritin ottaa piirakkavalinnan kanssa huomioon.
 

Ihana ilma suosi meitä molempina päivinä ja juhlat menivät todella kivasti. Ihana ikimuistoinen viikonloppu ainakin meille vanhemmille. Kuviakin tuli sankarista räpsittyä, niin on mitä näytellä tulevaisuudessa pojalle, jolle ei näistä juhlista taida muistoja vielä jäädä.