Ruostetta ja löytöjä

Ekan lomaviikon vietimme pojan kanssa Länsi-Suomessa. Reissuun kuului yksi kirpparikäynti, josta mukaan tarttui tinkauksen jälkeen vanha ja ruosteinen öljykannu. Raskaana ollessani meni yksi vanha mutta ei ruosteinen ölykannu ohi suun oman kuhnailun vuoksi ja se on jäänyt kaivelemaan tähän päivään asti. Nyt päätin, että tilaisuus ei saisi jäädä käyttämättä.

Pojan nähdessä öljykannun totesi hän, että "onpas rämä kastelukannu". Äidin rakkaus ruosteisiin esineisiin ei siis ainakaan vielä ole peritynyt pojalle. Kirppis reissun jälkeen suuntasimme mökillä käymään. Sieltä äitini kiikutti minulle varastosta hetken päästä lähes samanlaisen ruosteisen öljykannun. Nyt sitä ollaan siis kahden ruosteisen öljykannun omistajia.

Kannut pääsivät ainakin toistaiseksi terassille. Tykkään vanhan ja uuden liitosta ja terassi ja ulkotilat eivät kovinkaan vanhoja esineitä sisällä. Nyt saavat ruosteiset kannut tuoda sinne vähän lisää tunnelmaa ja kontrastia uudelle istutuspöydälle.