Porkkanakakkua ja nimipäiviä

Helmikuussa jäi olosuhteiden pakosta tekemättä kaksi synttärikakkua ja poika oli siitä pahoillaan. Nyt olikin aika väsäillä kunnon kakku hänelle nimppareiksi. Olen haaveillut jo tovin kunnon porkkanakakusta ja nyt kun saatiin nimpparikahveille vähän vieraita oli hyvä syy leipoa. Poika toivoi muffinseja ja kun kerroin, että teen hänelle ison muffinsikakun oli hän ikionnellinen. Hänen lemppareitaan on nimittäin juurikin porkkanamuffinsit, joita on talven aikana saanut syödä muutaman pakkasesta.

Sunnuntaina kakuteltiinkin muutaman lähisukulaisen kanssa porkkanakakun merkeissä. Testasin vähän erilaista tapaa koristella kakku. Välineet olivat kaukana ammattilaisen välineistä mutta sain kakun näyttämään jotakuinkin siltä mitä ajatuksissa suunnittelin. Paksumpi kuorrute olisi ehkä toiminut vähän paremmin mutta ihan hyvä näinkin.

 

Kakku oli ihan täydellisen kokoinen, sillä se riitti juuri kymmenen hengen porukalle. Yhtään ei jäänyt mutta keskenkään ei loppunut. Hyvä näin, niin ei jäänyt meille houkutuksia enää tälle viikolle.