Tapettia ja mummolanseiniä

En ole koskaan ollut suuremmin tapettien ystävä. Maalattu seinä on helppo ja pienellä vaivalla muunneltavissa. Eniten olen pelännyt tapetissa sitä, että kyllästyisin siihen nopeasti. Mutta näköjään se oma mielikin on hyvin joustava. Olen katsellut paljon kauniita sisustuskuvia, joissa on ollut käytössä tapetteja. Tapettien tuoma kodikkuus ja lämmin tunnelma on pikkuhiljaa saanut myös oman mielen kääntymään. Ainakin hetkellisesti yhden seinän kohdalla.

Kypsyttelin tätä tapettiasiaa todella pitkään ja lopulta alkukesästä aloin katselemaan erilaisia tapettivaihtoehtoja. Kuten aiemmin kerroin, niin huomasin tapettivalinnan jälkeen, että valintani ei nyt ollutkaan kovin uniikki. Kyseistä tapettia on tullut vastaan monelta taholta mutta koska olen edelleen tyytyväinen valintaani, niin päätin olla välittämättä asiasta.

Tapetin laiton jälkeen mies on kysellyt useita kertoja, olenko edelleen tyytyväinen tapettivalintaan. Kysyin häneltä, että miksi kyselee tätä näin usein, niin sain kuulla, että tapetti toi kotiimme mummolatunnelmaa. Tämä oli kyllä todella osuva ilmaus koska se oli tavallaan juuri sitä mitä tapetilla hain takaa. Haaveilen vanhasta talosta ja tämä tapetti toi juurikin sitä vanhan talon tunnelmaa meidän 60-luvun lopun rivariin, jota olin toivonutkin. Mies tarkoitti asiaa ehkä vähän toiselta kantilta mutta itse koin tämän kommentin pelkästään positiivisena. Täällä ollaan siis jatkossa mummolaseinien tunnelmassa ja totutetaan miestä tähän uuteen ilmeeseen.