Olen yhdessä asiassa todella hyvä, nimttäin onnistun aina tappamaan kaikki kukkani (sisätiloissa, toivottavasti niin ei käy puutarhassani). On yksi kukka joka kulki lähes kymmenen vuotta mukanani ensimmäiseen kotiini, opiskeluasuntooni, miehen kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin ja lopulta tänne meidän ensimmäiseen omaan asuntoon. Mutta viime keväänä en enää oikein jaksanut hoitaa sitä ja viimeinen elossa ollut kukkani kuihtui pikkuhiljaa pois. Tämä kukka oli anopinkieli. Olenkin todennut, että mahdollisuuteni saada kukka säilymään hengissä on se, että valitsen mahdollisimman paksulehtisiä kukkia, jotka kestävät kuivuutta.
Nyt on aika yrittää uudelleen ja olen ostanut uuden kukan. Saattaa olla, ettei se jää edes viimeseksi mutta annetaan tälle mehikasville nyt mahdollisuus ja katsotaan kuinka hyvin saan pidettyä sen hengissä. Jos yhteielomme jatkuu mallikkaasti, saattaa olla että ostan kukkaperheeseen uuden jäsenen. Tai vaihtoehtoisesti, jos en saa tätä pidttyä hengissä, joudun ehkä ostamaan uuden sen tilalle. Noh, aika näyttää kuinka meidän käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti