Jouluhulluko?

Kyllä, olen aina rakastanut joulua. Jo pienestä asti tein kaikki joululahjat itse ja niiden teko alkoi usein jo heinäkuussa. Toiset lahjat olivat onnistuneempia kuin toiset mutta antamisen lisäksi ne toivat iloa myös itselle niitä suunnitellessa ja tehdessä. Perhejouluun valmistautuminnen lahjoja tekemällä on ollut minulle se juttu. Joulutunnelmaan pääsin viimeistään elo/syyskuussa kun lahjaurakka kunnolla alkoi. Opiskelujen jälkeen itse tehdyt lahjat ovat vähentyneet koska aika ei vain yksinkertaisesti enää riitä lahjojen tekoon. Mutta joka vuosi joku kuitenkin saa aina itse tehdyn lahjan.

Viime vuonna emme ostaneet pojalle yhtään lahjaa ja siitä huolimatta hän sai ihan älyttömästi lahjoja. Tänäkään vuonna me emme aio ostaa hänelle lahjaa mutta yhden lahjan hän saa vanhemmiltaan. Elokuun loppu ja syyskuun alku meni iltaisin tehdessä ja nyt se on valmiina odottamassa joulua: nalletyyny. Omistan järjettömän kasan lankoja ja koska tuollaisessa kasassa lankoja ei ole mitään järkeä, on tarkoitus käyttää noita vanhoja lankoja pois. Tadaa, tässä onkin nyt se ensimmäinen joululahja valmiina ja muutama lankakerä tuhottu -> tuplasti hyötyä.

Idean sain Instagram sivuilta, jossa seuraan sisustusaiheisia kuvia pääasiassa pohjoismaista. Samankaltaisia tyynyjä oli siellä monissa lastenhuoneen kuvissa. Koska kykyä ja materiaaleja tuollaisen tyynyn tekoon on itsellä, suunnittelin oman version tyynystä ja sitten virkkuukoukku heilumaan. Terapeuttista puuhastelua ja lopputuloskin jotakuinkin sellainen kuin alunperin suunnittelinkin. Tosin silmien teko ei mennyt ihan putkeen. Tein silmät monta kertaa ja tämä on nyt parhaiten tyydyttävä tulos mutta ei kuitenkaan ihan sellainen kuin millainen ajatus näistä oli. Saa nyt kuitenkin kelvata tuollaisena, kun parempaan en taida pystyä. Nyt on tyyny tosiaan kaapissa odottamassa joulua, jolloin voin antaa sen pojalle lahjaksi.