Mistä tietää kevään lähestyvän: Täällä siinä vaiheessa siirrytään haaveilemaan pihan laitosta ja sisustusasiat alkavat jäädä ajatuksissa taka-alalle. Useampi viikko onkin tullut pyörittyä jo puutarhasivustoilla ja etupihan suunnittelu on taas alkanut pyörimään enenemissä määrin mielessä. Viime vuonna lupasin miehelle, että tänä kesänä ei tarvitsisi niin paljon laittaa pihaa, kun viime kesänä hän teki ihan mielettömän urakan takapihamme kanssa. Niin se mieli muuttuu ja monta uutta juttua on jo mielessä mutta tällä kertaa kohteeksi pääsee takapihan sijaan etuhipa. Tosin tänä vuonna taitaa olla enemmän istutuspuuhia ja pientä laitettavaa ja mies saa huohahtaa helpotuksesta, kun hänelle lankeaa todennäköisesti vain muutaman laatan laitto etupihalle.
Ensimmäiset krookukset pilkistelevät etupihallamme ja yritän kuumeisesti miettiä kuinka ne tänä vuonna selviäisivät kukkaan asti ilman että pihan rusakko käy ne syömässä. Istutin krookuksia syksyllä lisää ja täytyy toivoa etteivät ainakaan ihan kaikki joudu tosiaan pupun ruoaksi. Rakastan sipulikukkia niin sisällä kuin ulkonakin ja niinpä taitaa rakastaa tuo meidän pihan rusakkokin.
Toistaiseksi tyydyn ihastelemaan kuitenkin kotona olevia perunanarsisseja ja helmililjoja ja saatanpa tehdä yhden tilauksen Viherpeukaloille. Mutta kyllä sormet jo kovasti syyhyää, että pääsisin jo etupihaa laittamaan ja nauttimaan kaikista sipulikukista, joita syksyllä istutin pihallemme useamman sadan sipulin verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti