Rakastan syreenin tuoksua. Se huumaa aina ja tuo kesäfiiliksen tullessaan. Pidän erityisesti valkoisesta syreenistä varsinkin omalla pihalla. Muiden pihoilla nautin myös violeteista syreeneistä.
Meidän etupihallamme on suuri violetti syreenipensas, joka on kokonsa ja kuntonsa puolesta jo melko iäkäs. Sen suhteettoman suuri koko etupihan kokoon ja kirsikkapuiden kokoon nähden on häirinnyt alusta asti mutta se on saanut olla toistaiseksi rauhassa, koska se tuoksu kesäisin on vain niin huumaavaa. Syreenissä on ollut useita kuivia kohtia, joita olemme siitä poistaneet useampana kesänä ja nyt kahtena kesänä se ei ole tehnyt kukkia enää kuin vain muutamaan oksaaan. Olemmekin päättäneet, että tämän kesän jälkeen syreeni kaadetaan etupihaltamme ja saan jättää sille hyvästit. Osasyynä on totuuden nimissä myös syreenin violetti väri, joka ei kuulu lempiväreihini. Onneksi syreeneitä löytyy kyllä vielä yeiseltä piha-alueelta, joten en joudu tuoksulle heittämään lopullisesti hyvästi (ja yleisellä piha-alueella ne violetit syreenit eivät muuten häiritse värinsä puolesta ollenkaan).
Harkitsin tilalle uuden valkoisen syreenin ostoa mutta olenkin päätynyt pitkän harkinnan jälkeen siihen, että tähän tilalle tulee ikivihreä alppiruusu. Alppiruusu on jo ostettu ja istutettu maahan mutta siirrän sen syksyllä syreenin tilalle. Nyt kun kukinta alkaa olla jo ohi, on siis aika heittää hyvästit oman pihan syreenin tuoksulle ja ensi kesänä täytyy tuoksutella syreeniä sitten muualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti