No nyt on aitaa etupihalla ja (toivottavasti) krookukset lähtivät tänä keväänä viimeistä kertaa rusakon suuhun. Mutta olipahan haastava päätös tehtäväksi näin visuaalisesta näkökulmasta. Ensimmäisenä ajatuksenani oli nimittäin löytää kaunis ja siro puuaita rajaamaan aluetta.. no joo, tämä ajatus oli kuollut jo syntyessään. Kaunis, siro ja puu -> mahdoton yhdistelmä!
Seuraavana vaihtoehtona oli siisti ja huomaamaton aita, joka ei olisi liian korkea. Pienellä pihalla metrin korkuinen aita näyttää mielestäni typerältä mutta liian matalasta aidasta taas ei ole mitään hyötyä. Tätä hanketta on pohdittu tovi ja toinenkin. Lopulta suunniteltiin aita yhdessä miehen kanssa.
Toteutukseen pääsi aidan ja rautalangan yhdistelmä viritelmä. Alas verkkoa, joka ei mielestäni ollut liian korkea mutta koska se yksinään olisi liian matala, niin sen päälle vielä kaksi kerrosta rautalankaa. Raskaampi osa alas ja aita kevenee ylöspäin, mutta korkeutta pitäisi olla nyt riittävästi pitämään rusakot loitolla. Nyt sitten jännitetään onnistuuko rusakko keksimään keinon tämän viritelmän ylittämiseen.
Samalla kun viritimme aidan, poistimme mustikkapensaiden juurilta sorat. Viime kesänä sato oli heikko, joten testataan oliko syynä painavat kivet juurilla. Lisäsimme pensaiden juurille vähän multaa ja päälle vielä haketta. Ei niin kivan näköistä kuin kivien kanssa mutta mustikkapensaista olisi olennaista saada myös satoa ja kevyempi hake saattaisi toimia käytännössä paremmin.
Tällainen viritelmä siis saatiin aikaiseksi ja olen siihen ihan tyytyväinen. Eihän tämä ole tietenkään se kaunis puuaita, joka siinsi jo silmissä mutta sopivan siro ja huomaamaton kuitenkin. Nyt peukut pystyyn, että tämä viritelmä vielä toimisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti