Rannekello

Meidän alkuvuoden teemana on ollut kellot. Poika on ollut kiinnostunut kelloista jo jonkin aikaa ja hänen ostoslistalla on ollut rannekello jo tovin. Kun hän näki kirkkaanpunaisen rannekellon kellokaupoilla, oli valinta tehty ja siihen ei mitkään käännytystyöt auttaneet, vaikka meidän vanhempien mielestä valittavana olisi ollut vähän järkevämpiäkin vaihtoehtoja.

Olimme kellokaupoilla hakemassa montakin eri kelloa, joista yksi oli jo tovin haaveilemani rannekello. Halusin nahkaremmisen kevyen kellon ja sellainen löytyi samalla kertaa kuin pojan rannekello. Omistan kauniin metallisen rannekellon mutta se on niin raskas, että arjessa se on ihan mahdoton ranteessa. Toimistotyössä raskas kello vaikutti käsien jaksamiseen ja siksi halusin tilalle kevyemmän kellon.

Rannekellon ostoon liittyy myös ajatus, etten halua katsoa kännykästä ihan koko ajan kelloa. Tuntuu, että kännykkä eksyy käsiin ihan liian helposti ja olen halunnut rajoittaa sen käyttöä. Vähempikin riittää ja haluan olla tässä esimerkkinä pojallenikin. Siksipä siis yksi tekosyy pois. Kellon voi katsoa ranteestakin ja onhan tämä kello nyt niin tyylikäs, että sitä katselee ihan mielellään. Hyvin onkin kello sujahtanut elämään ja arkena sen ranteeseen automaattisesti sujautan. Hyvä ostos, johon olen ollut ainakin tähän mennessä todella tyytyväinen.