Kirsikkapuun alla

Etupihan viimeinen kohta, jossa oli vielä vanhaa nurmikkoa pieni pala jäljellä, oli kirsikkapuiden alla. Samoihin aikoihin kun poistin nurmikon pyöräpaikan takaa, poistin nurmikon myös kirsikkapuiden alta. Myös tämä alue on vielä aika pahastikin kesken mutta siitä huolimatta silmä lepää kun rikkaruohojen täyttämää nurmikkoa ei enää löydy etupihaltamme.

Viime vuonna terassia tehdessä, tilasimme terassitarvikkeiden ohella kaksi kaivonrengasta. Kaivonrenkaat pääsivät isoiksi kukkaruukuiksi kirsikkapuun alle mutta viime vuonna en oikein vielä osannut päättää mitä niihin istuttaisin. Sisäinen mummoni nosti keväällä päätään ja istutinkin kaivonrenkaisiin peittoruusua. Ruusut ovat kärsineet kirvoista koko alkukesän mutta tolukäsittely tappoi kirvat ja täytyy toivoa, että tänä vuonna vielä nähtäisiin niitä ruusun kukkia.

Kaivojen eteen levitin mukulakiviä ja niiden eteen ja väliin pääsi mökiltämme tuotuja saniaisia ja Viherpeukaloilta tilatut viiruhelpit. Tarkoituksena oli istuttaa vielä kuunliljoja tähän mutta niiden kanssa kävi pieni episodi eli taitaa kuunliljojen istututus siirtyä ensi keväälle. Suunnittelin istuttavani aurinkoisimpaan kohtaan vielä pensasmustikkaakin koska sitähän ei voi pihalla olla koskaan liikaa (me tykätään siis tosi paljon mustikoista). Muitakin suunnitelmia tähän alueelle on mutta katsotaan saanko niitä toteutettua jossain vaiheessa.

Etupihan suuret linjat on siis vihdoin tehty. Neljättä kesää tässä mennään mutta eiköhän tässä pihassa riitä puuhaa vielä jatkossakin. Eniten taitaa koetella kärsivällisyyttä se, että odottaa kasvien levittäytyvän ja kasvavan täyteen mittaansa. Mutta täytyy kyllä sanoa, että mieli lepää, kun ollaan päästy eroon siitä rikkaruohojen peittämästä etupihasta ja tätä voi alkaa jo kutsua puutarhaksi.