Mansikkasatoa ja muita puutarhan uutisia

Kesäkuussa etupihan puutarhassa ei kukkinut muutamaa kivikkokasvia lukuunottamatta juurikaan kukkia. Istutin viime vuona pionin kesäkuun kukkijaksi mutta se ei kestänytkään talven kovia pakkasia. Kesäkuu meni siis aika vihreällä linjalla. Mutta heinäkuun vaihtuessa on etupihan puutarhassa taas alkanut kukkia. Liljat ovat kasvaneet täyteen mittaansa ja kaksiväriset valko-vaaleanpunaiset liljat ovat jo osittain auenneet. Myös angervon vaaleanpunainen hattarakukka alkaa olla parhaimmillaan.

Espanjanmansikat ovat alkaneet tuottaa satoa mutta jatkavat myös kukintaansa. Tämä on siitä kiva laji, että se kukkii aina ensimmäisiin pakkasiin asti ja tuottaa siis mansikoita läpi kesän. Myös isommat suomalaiset mansikat ovat tehneet satoa mutta ne ovat mennyt suurimmaksi osaksi räkättien ja harakoiden herkuksi. Mansikat ovat ripoteltu puutarhassa sinne tänne ja niissä ei ole verkkoja päällä, joten taidan saada syyttää itseäni tästä mansikkakadosta. Mutta onneksi ollaan kuitenkin päästy mansikan makuun pojan kanssa.

Seuraavat maanpeittokukat ovat aloittaneet myös kukintansa, joten näin heinäkuun alun kunniaksi kukkaloistoa ainakin riittää ihan kivasti. Myös mustikoissa on ihan mukavasti raakileita, joten taidetaan saada muutama mustikkakin vielä loppukesästä. Lämmin kesä on vauhdittanut selvästi kasvua ja myös kirsikkapuiden kirsikat ovat alkaneet punertaa. Saa nähdä ehditäänkö keräämään kirsikoita, ennen kuin pihan räkätit ehtivät ne syödä. Toissavuonna räkäteiltä meni kaksi päivää, kun söivät kirsikat parempiin suihin. Viime vuonna vanhempani ehtivät ennen räkättejä. Katsotaan kuinka käy tänä vuonna.

Parasta heinäkuussa on juurikin se, että omasta puutarhastakin saa napostella marjoja. Ei näitä pakastimeen asti voi laittaa, sen verran vähäistä on sato mutta kesän makuun päästään pojan kanssa ja sehän on pääasia.