Ruusuja, ruusuja

Tykkään rauhallisesta sisustuksesta mutta en osaa pitäytyä vain yhdessä tyylissä. Kerään kauniita asioita ympärilleni ja vastakohdat tuovat kivaa mielenkiintoa sisustukseen. Siksi meiltä löytyykin kotoa niin itsetehtyjä juttuja, design tuotteita, vanhaa ja uutta jne. En osaa sen tarkemmin kuitenkaan määritellä tyyliäni.

Puutarhassa on vähän sama juttu. Tykkään todella pajon rauhallisesta japanilaishenkisestä puutarhasta. Omassa puutarhassanikin on paljon juttuja japanilaisesta puutarhasta. Mutta kuten sisällä, niin ulkonakaan en osaa pitäytyä vain yhdessä tyylissä. Japanilaisessa puutarhassa ei juurikaan koreilla kukilla ja itse en voi vastustaa kukkia tuomaan kesää tuoksuineen puutarhaani. Etupihan puutarhassa ehkä kaikkein kauimpana japanilaisesta puutarhastani ovat keväällä istuttamani ruusut. Ne ovat puutarhani romanttiset "pitsit" ja rakastan niitä, vaikka ne eivät ehkä sovikaan kauhean hyvin kokonaisuuteen.

Ruusut on istutettu viime vuonna tilaamini kaivonrenkaisiin. Kyseessä on maanpeittoruusut, joiden toivon muutamassa vuodessa leviävän kunnolla näihin kaivonrenkaisiin. Niitä ei nimittäin muiden ruusujen tapaan leikata kokonaan pois, vaan näitä karsitaan hieman kevyemmällä kädellä sitten syksynä.

Valkoisella ruusulla pitäisi olla riittävästi multaa allaan ja toivon, että se kestää talven pakkaset. Vaaleanpunainen ruusu, joka on matalammassa kaivonrenkassa, sen sijaan ei ole saanut alleen riittävästi multaa, joten sen kanssa saan jännittää selviääkö se ensi talvesta. Mutta ainakin nyt molemmat ruusut ihastuttavat omistajaansa. Sen lisäksi, että ne ovat romanttinen lisä puutarhassa, ne ovat myös jollain tavalla ihanan vanhanaikaiset ja siksi tuovat kivaa vastapainoa kokonaisuteen. Meidän puutarhassa kuin ei ole tätä nykyä enää mitään muuta vanhaa kuin kirsikkapuut, kaikki muu on pihassa laitettua uusiksi. Ruusuilla saadaan häivähdys mummolatunnelmaa meidänkin pihalle.