Luukusta yhdeksän paljastuu meidän perheen piknikki olohuoneen lattialla. Tarjolla on glögiä ja joulutorttuja ja taustalla soi jouluradio.
Jos piparit eivät ole ihan oma juttu jouluna ja jäävät syömättä, niin joulutortut sitä ehdottomasti ovat. Luulin, että ei olisi luumumarmeladin voittanutta mutta viime aikoina suosikiksi on noussut meillä omena-kaneli marmeladi. Näitä herkkuja on tehty meillä jo lukuisia kertoja.
Olen itse vähän sellainen joulustressaaja. Meille stressaajille olisikin hurjan tärkeää välillä pysähtyä ja ihan vain nauttia. Siitä tässäkin piknikissä on kyse. Hetkestä nauttimisesta ja pysähtymisestä. Tänä vuonna olen yrittänyt monessa asiassa ennakoida ja onnistunutkin yllättävän hyvin. Kortit ja lahjat on hoidettu ajoissa ja silloin aikaa jää myös pysähtymiselle. Joulu kun on jotain ihan muuta kuin suorittamista. Tokihan stressin aiheita aina keksii mutta jos edes hetkeksi osaa pysähtyä ja nauttia ja jotain epäolennaista jättää jopa tekemättä, niin saavuttaisiko sen joulun tunnelman helpommin.
Eikä sen pysähtymisenkään tarvitse olla mitään kovin suurta: jouluinen lehti eteen, glögiä mukiin ja joululaulut soimaan. Pienillä jutuilla siihen joulutunnelmaan pääsee. Itse palailin töihin marraskuun lopussa ja on se joululaulujen soittaminen toimistossakin näköjään mahdollista, ainakin napit korvilla. Kun aikaa kotona on rajallisesti, niin ilo irti töissäkin jos se vain on mahdollista.
Muistakaa käydä osallistumassa luukun viisi arvontaan. Vielä on muutama päivä aikaa osallistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti