Muutama vuosi sitten suomessa innostuttiin tonttuovista. Silloin en itse lähtenyt tuohon mukaan, kun en ihan tajunnut oven ideaa ja se ei tuntunut ihan omalta jutulta. Tänä vuonna juteltiin yhdessä pojan kanssa tonttuovista ja hän toivoi sellaista meille kotiin, joten nyt meilläkin siis löytyy tonttuovi.
Poika valitsi itse värit tonttuoveen ja osittain maalasikin oven ja muut tarvikkeet itse. Autoin häntä lähinnä viimeistelyjen kanssa. Mutta kun ovi ja muut olennaiset osat saatiin maalattua aloin itsekin vähän innostua tästä touhusta. Pitihän ovelle sitten lisätä pientä koristetta, jotta saatiin tonttuovelle vähän tunnelmaa.
Meidän tontun postilaatikkoon oli ilmestynyt pieni kirjekin pojan toimesta. Onneksi huomasin tämän koska hän oli sen sinne ihan itse kirjoitellut isän kanssa kotona ollessaan. Nyt on toive laitettu pukille tiedoksi.
Tämä oli kyllä taas kiva projekti pojan kanssa, joka olisi jäänyt toteutumatta, jos poika ei olisi ovea toivonut. Nyt olen itsekin innostunut ovesta ihan täysillä ja tarkkailemme aina yhdessä, onko ovi liikkunut tai onko postilaatikkoon ilmestynyt jotain uutta. Vähän siis hitaasti lämpeävä olin jälleen uudelle idealle mutta nyt kympillä mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti