Luukku 4: Joulukalenteri

Tänä vuonna kipuilin aika paljon pojan joulukalenterin kanssa. Hän itse valitsi jo aiemmin joulukalenteriksi jääkiekkokalenterin ja oli sitä mieltä, että tämä riittää. Olin melko varma, että joulukuun tullessa näin ei kuitenkaan olisi. En kuitenkaan oikein tiennyt mitä kalenterista tulisi tänä vuonna. En ole valmis maksamaan kovin paljon kalenterin sisällöstä ja toisaalta en halua mitään turhaa tähän taloon. Tämän hetken intohimo jääkiekko ei oikein nyt tarjonnut sisältöä kalenteriin, sillä kaikki jääkiekkotavara on niin hintavaa.

Laittaessani puista joulukuusta esille, poika kysyi koska sieltä saa taas legoja. Tein siinä vaiheessa päätöksen, että legoja sieltä siis tänä vuonnakin tulkoon. Vaikkakin legoja meillä kyllä alkaa olla jo niitäkin ihan liikaa. Ostin muutaman päivän ennen joulukuuta paketin legoja ja jaoin sen 24 pussiin. Tämä on mielestäni ollut samalla aina hyvä harjoitus venyttää kärsivällisyyttä, kun joutuu odottamaan 24 päivää, että setin saa koottua valmiiksi.

Vaikka pitkään tätä kalenteria kipuilin, oli päätös legoista kalenterissa lopulta oikea. Pojan kommentti joulukuun ensimmäisenä päivänä oli niin hellyttävä, että äidin sydän oli pakahtua. Täällä siis mennään tänä vuonna samalla setillä kalenterin kanssa kuin viime vuonnakin. Hyväksi todettu ja toimiva setti jatkukoon.