23. joulukuuta

Nyt meillä on vihdoin kuusi. Ei mikään kovin suuri mutta sitäkin ihanampi. Kuusi vaan tuo sen viimeisen silauksen ja tunnelman joulukotiin. Joulukuusi tuli eilen anopin ja apen mukana Itä-Suomesta. Koristelimme kuusen illalla pojan kanssa ja hän oli hommassa heti täysin mukana. Kasvatan täällä hyvällä menestyksellä toista jouluihmistä perheeseen.

Kuusen uudet koristeet esittelinkin jo aiemmin ja niitä oli ihana ripustella. Mielessä on jo monta uutta ideaa koristeisiin mutta nyt mennään näillä olemassa olevilla. Mutta riittääpähän taas jotain uutta väkerrettävä ensi vuodelle. Vaaleilla sävyillä mennään kuusen koristeiden kanssa: tykkään vihreän kuusen, hopean ja valkoisen yhdistelmästä. Vaikka punainen väri kuuluukin jouluuni, niin kuuseeni se ei ainakaan toistaiseksi kuulu. Jatkossa saattaa olla toisin, sillä poikani omien sanojensa mukaan rakastaa punaista. Jos rakkaus punaiseen väriin jatkuu, voi olla että tulevaisuudessa kuusestakin löytyy punaista. Mutta niin kauan kuin äidillä on sananvaltaa mennään näillä vaaleilla sävyillä.

Huomenna on vihdoin aatto. Poika on lokakuusta asti odottanut saavansa joulupukilta hinausauton. Tällä viikolla hän on tajunnut, että nyt se joulupukin tulo on jo todella lähellä ja toive on vihdoin toteutumassa. Äiti on erityisen ylpeä sitä kuinka hienosti hän on jaksanut odottaa lahjaansa.

Vain yksi yö enää jouluun.